Author name: Vuokko Väänänen

Auton pressutallin viereen, kuusien alle oli kasvanut elokuun loppupuolella komeankokoinen tatti. Sen lakki oli taipunut jännästi toiselta reunalta. Helteiden ja kuivuuden aikana rihmastot olivat uinuneet neulaskarikkeessa ja nyt kosteus oli herätellyt tatin kasvuun. Vieressä oli jo pilaantunut tatti, jonka epämääräinen haju kiinnitti huomion ja sai kurkistamaan kuusen oksien alle ja löytämään tämän komean yksilön. Perinteisesti

Heijastuksia Eräänä toukokuun loppupuolen päivänä sekä iltana lähdin taas tunnelmoimaan alkukesän (pikkukesän) luontoa kameran linssin läpi. Mustikanvarvut olivat olleet koko kevään ankean ruskeita ja toive mustikkamaidosta näytti olevan vain turhaa haavetta. Mutta, niinpä vain uutta vihreää kasvustoa tunki ruskeiden varsien välistä ja muutamassa varvussa oli kukkiakin! Vielä on siis toiveissa saada kesällä suupielet mustikan värjäämiksi.

Mäenlaskua erilaisilla tavoilla ja tyyleillä, osa 1 Huomasinpa tuossa, että Laskiainen on heti maaliskuun alussa. Laskiaisesta tuli mieleeni erilaisia mäenlaskumuistoja; eri vuosikymmenillä ja eri tavoilla toteutettuja. Mäenlaskua entisajan malliin Kenraalinkylässä koulun läheisyydessä, kylätien toisella puolella on nk. Immosen mäki. Nimensähän mäki oli tietysti saanut mäen seutuvilla asuneesta perheestä, Immosista. Värtsin lukija- ja kirjoittajakuntaan kuuluva säveltäjä

Kun säät vähitellen talveentuivat, muistelin alakouluikäisen tytön talvisia leikkejä. Eräs pakkaspäivän majanrakennus tuli mieleeni; ei niinkään sen majan, vaan pakkasen ja ahtaiden kenkien takia. Olen aina ollut innokas majojen rakentaja. Eräänä talvena pihatien varresta kaadettiin kuusi ja sen pitkiä tuuheita oksia oli houkuttelevasti tarjolla kunnon havumajan rakentamiseen. Kaverin kanssa majan rakentaminenkin on kivempaa ja niinpä

Loppiaisena kävelimme erästä mökkitietä pitkin; eihän nyt lumi haittaa kulkemista. Oli satanut vähän märkää lunta ja jäljet näkyivät mainiosti sekä kertoivat yönseutuna liikkuneista eläimistä. Napsin kameralla kuvia eri eläinten jäljistä; joko lumelle jääneistä tai ruokailusta kertovista jäljistä. Nyt voisimme itse kukin järjestää pienen leikkimielisen luontovisan. Yritä tunnistaa kuvien eläinten jälkiä tai eläimiin liittyviä asioita. Eläimiä

Kenraalinkylän ja Kaustajärven välisellä tiellä, entisen rajavartioston ja hautausmaan välillä on pienen joen ylittävä vanha kivestä rakennettu silta. Muuta nimeä en sillalle ole kuullut kuin Kivisilta; liekö se sillan oikea nimi? Silta on ollut mielenkiinnon ja myös jännityksen kohteena lukuisia kertoja. Kenraalinkylästä tultaessa on jyrkän mutkan jälkeen mäennikara ja tämä kapea silta, jossa on kiviset

Nyt elämme mielestäni vuoden ”ankeinta” aikaa; luonto on harmaan väritön ja odottelee valkoista, puhdasta lumiharsoa yllensä, pimeys hiipii iltaisin jo aikaisin näin normaaliaikaan siirryttyämme ja joulunvalokin tuntuu olevan vielä kaukana edessäpäin. Tällaisena harmaana iltana selailin taas kameran muistikortin kuvia ja sieltähän löytyi ihanan kesäisiä kuvia. Seuraavat kuvat voisin otsikoida; Kaikkialla kukkii ja vihertää. Tuokoon nämä