No, onkos tullut kesä nyt talven keskelle…?

Järvenjää kuin keväällä näin joulukuussa.

Järvenjää oli kuin keväällä, näin joulukuussa.

Näillä tutun joululaulun sanoilla voisi ihmetellä tämän joulun seudun 2013 säätilaa. Vaikka joulu on jo viime vuoden juttu ja Uudenvuoden vietostakin on päästy lähes arkiseen elämään vuonna 2014, muistelen vielä joulukuun erikoisen lämmintä säätä ja sen seurauksia.

Meidän korkeuksilla olen vuoteen 2013 asti pitänyt valkeaa joulua 100 % varmana asiana, mutta menneenä jouluna sen valkeus oli vähän kyseenalainen. Ennen joulua alkaneet leudot säät ja vesisateet saivat aikaan ennen näkemättömän ja – kokemattoman liukkauden. Toki vilkasliikenteisempien teiden hiekoitus ja suolaus auttoivat, mutta pihat ja pienemmät sivutiet olivat todella liukkaita. Ymmärrettävää on, ettei hiekkaa riittänyt kaikkialle. Niinpä kieli keskellä suuta ajellen ja varovasti etanan vauhtia edeten päästiin perille mutkaisia ja mäkisiä teitä. Autokoulussa ei aikanaan ollut liukkaanajonkurssia, mutta lienee se tullut suoritettua vuosien varrella, viimeistään tänä talvena, ihan käytännössä.

Ensimmäiset laskut potkurilla

Ensimmäiset laskut potkurilla

Kenraalinkylässä pihatie oli päivänä muutamana niin peilikirkkaalla jäätiköllä, ettemme rohjenneet lähteä sitä ajamaan, vaan autot odottivat maantien varressa ja pihaan menimme potkuriin tukeutuen! Tai jalkaisin ojan pohjia kierrellen. Kaksi potkuriamme oli silloin ahkerassa käytössä. Osa jouluruuista ja muutama lahjapakettikin taisi päästä potkurikyydillä loppumatkan mäkien huipulla olevaan joulunviettopaikkaan. Äitini muisteli, ettei kuuteenkymmeneen vuoteen ole ollut näin liukasta tällä pihatiellä!

Joensuusta käyneille jouluvieraille potkurilla ajelu oli ihan uusi kokemus. Nuorimmat vieraat jäivät potkuttelemaan pihamaahan, eivätkä olisi malttaneet tulla sisälle edes ruokailemaan. Kahdella potkurillahan sai aikaan jo pienen nopeuskisan! Ruokailun jälkeen lähdettiin pihamäkeen kokeilemaan potkurimäenlaskua. Täytyy myöntää, että sivusta katsojana vähän pelotti se vauhti, jolla muksut sujahtivat mäkeä alas. Mutta jarrutuskin onnistui ihmeteltävän hyvin, eikä kolareita sattunut. Luulenpa, että lapsille jäi mukavat muistot jouluisesta potkuriajelusta, vaikka sää oli tihkusateinen ja tie muuttui vähitellen loskaiseksi. Ei ollut sitä lumista joulun ihmemaata.

Jouluaaton vastaisena yönä satoi vähän lumiräntää, joka tarttui jäiseen tienpintaan ja poisti näin pahimman liukkauden. Jouluaattona pääsimme ajamaan pihatietä ongelmitta. Joulurauhan julistuksen jälkeen lähdimme Kaustajärven hautausmaalle sytyttämään jouluiset kynttilät sukulaisten ja tuttavien haudoille. Muistelimme erästä joulua, jolloin lunta oli niin paljon, että hautakivet olivat lähes peittyneet lumeen tai parin vuoden takaista pakkasjoulua, jolloin kynttilöiden sytytys yritettiin tehdä käsineet kädessä 27 asteisessa pakkassäässä. Ja kuitenkin olimme ”ihan jäässä”, kun saimme kynttilät syttymään!

Toisenlaiset olivat nyt tunnelmat; maa oli vain ohuen lumivaipan valkaisema, ilmassa oli muutama lämpöaste ja tuulikin loisti poissa olollaan. Kynttilätkin tuntuivat syttyvän helpommin näin lauhassa säässä! Vähitellen hämärtyvässä illassa hautausmaalla tuikkivat monen monet kynttilät toivat mukanaan, viimeistään nyt, joulutouhotuksen täyttämään mieleen Joulun rauhaa!

Mutta Jouluyönä alkoi vesisade ja Jouluaamuna oli taas tosi liukasta. Perinteisen Jouluaamun lenkkeilyn saimme tehdä tänä vuonna potkureilla veden liukastuttamaa jäätikköä myöten, joka vielä eilen illalla oli ollut helposti kuljettava pihatie. Liukkaus hidasti ja vaikeutti liikkumista joulujen välisen viikon. Uuttavuotta lähestyttäessä lämpimän puolella oleva, vesisateinen sää sulatti vähitellen pahimmat jäätiköt ja lumetkin hupenivat lähes olemattomiin. Taitavat joulupukin tuomat talviurheiluvälineet saada odotella myyntipakkauksissaan tammikuun tuiskuja ja pakkasia.

Siis onhan niitä tulossa! Onhan????

Share

8 comments for “No, onkos tullut kesä nyt talven keskelle…?

  1. Niinpä oli Riistavedelläkin tyttäremme piha aivan hurja – ei sinne
    tohtinut mennä kävelemään.
    Odotellaan parempia kelejä, jos niitä olis tulossa. En ole vielä kurkistanut ulos miltä näyttää.

    Taas tulee pyhät – hyvää loppiaista!
    Pusan Mirja

  2. Jo edesmennyt äitini kertoi joskus 1930 luvun alkupuolella olleen Kaustajärvellä lumettoman Joulun.

  3. Pirtajärven jäilläkin tehtiin jo muutamia kävelylenkkejä. Nyt ei ole menemistä,ei lenkille eikä pilkkimään. Samannäköistä on kuin kuvassa.

  4. Sään suhteen tulee tänätalvena varmaan monia uusia ennätyksiä.
    Monesti on keväällä kilpaillen jopa arvailtu milloin jäät lähtevät Sääperiltä ja milloin Jänisjoesta.
    Jänisjoesta jäät ovat normaalisti lähteneet toukokuun puolessa.
    Tänätalvena päästäneen vuosituhannen ennätykseen, sillä jänisjoen jäät lähtivät jo jouluksi.

  5. Tuossa joulun vesisateiden aikaan veikkasin, että jäät lähtevät tänä keväänä jo Loppiaiseen mennessä, mutta näin ei käynytkään. Jään laatu on mielestäni ihan poikkeuksellisen hyvää ja vahvaa. Laskin verkot vasta jouluviikolla. Silloin jäätä oli vähintään 10 cm ja rannan puolella jopa 20. Monet kalamiehet kokivat verkkojaan moottorikelkoilla. Sen jälkeen jäät ovat tietenkin ohentuneet.

    Jos tänä talvena ei tule enää lunta niin kyllä jäi hiihdotkin ennätys vähiin. Vain 10 km.

  6. Täällä Kanta-Hämeessä ei ole ollut talvesta juuri tietoakaan. Pakkasta oli jossain vaiheessa ja lunta sentin verran. Nyt ovat maat olleet sulat jo vaikka kuinka kauan. Se siinä on tietenkin hyvää ettei ole liukasta. Enkä ole aikaisemmin nähnyt naapurin isännän kyntävän peltoaan tammikuussa. Siellä hän parhaillaan traktorinsa kanssa pyörii ja vakoa syntyy.

  7. Tuota kyntämistä olen itsekin menneen parin viikon ajan jo harkinnut, mutta ajatuksen asteella sen asian kanssa nyt vielä ainakin toistaiseksi ollaan. Kynnettävää alaa on useita hehtaareja, osa varsin märkää maata. Kaikkina muina vuoden kuukausina on kyllä vuosikymmenien varrella tullut erinäisiä peltotöitä, mm. kyntämistä tehdyksi paitsi tammi-, helmi- ja maaliskuussa. Oikean kevätkynnön (huhti-toukokuu) kiistaton etuhan on maan nopea kuivuminen ja selkeästi vähäisempi kasvukauden aikainen rikkaruohojen määrä. Täytynee tässä vielä katsella säätietoja ja sottailla, olisiko hyvä niin vai näin.

    Nyt on ulkona lämmintä 2 C; muistelen tässä erästä lämpötiloiltaan toisen ääripään vuodenvaihdetta reilun kymmenen vuoden takaa. Tapaninpäivänä v. 2002 pakkanen kiristyi 20 asteen kylmemmälle puolelle ja lauhtui sen lämpimämmälle puolelle vasta tammikuun 17. päivänä 2003 eli 22 perättäistä vuorokautta oli erittäin kylmää; alhaisin lukema oli Uudenvuodenpäivän iltana peräti -43 C! Talvi oli silloin kokonaisuudessaankin pitkä; jääkalaan päästiin jo lokakuussa ja vesistöt vapautuivat vasta normaaliaikaan vapun tietämillä, monet pienvedet mm. Sääperi ja Karhulampi kärsivät maalis-huhtikuulla vaikeasta happikadosta.

    Edullinen talvihan tämä vielä toistaiseksi on, lämmitystarve on ollut olematon eikä lumitöilläkään ole tarvinnut itseänsä rasittaa. Vihreät pellot ja metsät ovat kaunista maisemaa; pimeys käy kyllä jo uuvuttamaan mutta kevään valoa kohdenhan tässä mennään. Kun tämä itäisen taivaan valoilmiö, jota auringoksikin kutsutaan, lopulta näkyville ilmestyy niin sitä paremmaltahan se sitten tuntuu.

  8. Vuosituhannen alkuvuosia oli tämäkin; Tapaninpäivän aamuna Sääperillä matkalle lähtiessäni mittarissa oli -37C ja vuorokauden sisään Bangkokin lentokentälle laskeutuani +33C. Melkoinen lämpötila ero!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *