Isokallion aivoituksia/Poliittinen satiiri
Kalle Isokallio: Aunen ketjureaktio, Tammi 2013
” Oikeaoppisessa ruskeassa taloudessa valtio ei siirrä rahaa yritykseltä toiselle, vaan käyttää verotulot vaurauden luomisen edellytysten parantamiseen.”
Teekkarihuumorista napattu ruskea talous nousee arvoon arvaamattomaan Isokallion poliittisessa satiirissa. Isokallio ruotii tapansa mukaan valtaapitävien aivoitukset ja möhläykset, puuttuu jopa aikamme suuriin rakennemuutoskeskusteluihin.
Kohta kaikki puolueet, työmarkkinajärjestöt, kunnat ym. alkavat olla kiinnostuneita ruskeasta taloudesta. Vitsiksi tarkoitettu juttu muuttuu kaikkien intressiksi.
Aune, joka ei tiedä edes mitä bruttokansantuote tarkoittaa, edustaa havukka-ahomaista kansanihmistä. Hän järkeilee omalla tavallaan ja on tietysti jossakin määrin oikeassa.
Isokallion poliittinen satiiri on joskus kuivahkoa spekulointia, jossa ei ole kärkeä eikä terää. Jos häntä vertaa edellisiin humoristeihimme, Huoviseen ja Paasilinnaan, puuttuu Isokallion tekstistä semmoinen lämpö ja ihmisläheisyys, jota ennen viljeltiin.
Kyllähän Huovinenkin oli aika terävä poliittisissa satiireissaan, mutta teki sen taitavasti, pitkästyttämättä lukijaa.
Että mitä. Isokallio on tuttu spekuloija ja huumorin heittäjä televisiosta ja hänen teoksensa kuluvat kansan käsissä, kun lukijat odottavat, että kirjailija sanoo pääministeri ”Satasesta” ym. politiikan henkilöistä suorat sanat. Osansa saavat myös filosofit ja lobbarit.
Itse väsähdän helposti Isokalliota lukiessani. Huumori on vaikea laji, eikä Artokaan jaksanut nousta aina sille tasolle jolla oli Ulvovan myllärin ja Jäniksen vuoden aikoina. Onhan meillä tietysti Kätkäläinen ja Simo Hämäläinen, jotka ovat saaneet vaikutteita itseltään Pylkkäseltä. Maahan tarvittaisiin lisää hyviä humoristeja. Huumori on kuitenkin vaikea laji.