Tulta voi tuijotella, vaikka makkarat eivät maistuisikaan.
Laskiaistiistaina pidettiin Kylätalolla Laskiaistapahtuma. Tämän talven tapoihin näyttää kuuluvat, ettei mikään kalenteriin merkitty päivä tai tapahtuma tunnu olevan oikealla paikalla sään suhteen. Tiistaiaamuna satanut lumi oli muuttunut lämpöasteiden myötä loskaksi. Märästä säästä ja tapahtuman osanottajien ikäjakaumasta johtuen (alussa oli ”vanhempaa” väkeä) ulkokisailu jäi Pirhosen Arjan vetämään jumppaan pihan kuivemmalla alueella. Lumilyhtyjen tekemistä (kenties leikkimielisenä kilpailuna) Tiittasen Raimo toivoi tervetuliaispuheessaan, mutta kostea keli ei liene innostanut käsineiden kasteluun. Illan aikana pihalle oli kuitenkin ilmestynyt lumiukon ja – pupun seuraksi kolme mukavaa lumihahmoa. Kiitos rakentajille!
Laskiaistiistain ateriointia.
Kuisma musisoimassa.
Kylätalon yläkerrassa oli tarjolla perinteiset Laskiaisen herkut; hernekeittoa ja laskiaispullia. Musiikin nälkään tarjosi helpotusta Lipposen Kuisma haitareineen. Jos hernerokan, kahvin ja laskiaispullien jälkeen jäi vatsaan vielä grillimakkaran kokoinen aukko, voi grillikodassa käydä täyttämässä tämän makkara-aukon. Veijot, Mantsinen ja Tikka, paistelivat makkaroita ja juttelivat ”mukavia”. Grillikodan tuli ja hiillos sekä ulkotulin ja lyhdyin valaistu piha Jänisjoen varrella hämärtyvänä Laskiaistiistain iltana. Voisin kuvitella, että näytti hyvältä Kylätalon ohiajaneistakin. Onneksi viitisenkymmentä laskiaisenviettäjää suuntasi kulkunsa Kylätalollekin. Puheensorinasta päätellen tuttuja tavattiin ja kuulumisia kertoiltiin.
Kohta on makkarat valmiita. Makkaramestareina Veijot.
Ilahduttavaa oli, että illan mittaan myös lapsia ja nuoria saapui Laskiaistapahtumaan. Kuisma haitarinsa kanssa pääsikin loppuillasta täyttämään nuorten kuulijoiden musiikkitoiveita; soittamaan lastenlauluja. Useammalla lapsella näytti olevan mukavaa yhdessäoloa mummon ja ukin kanssa. Ehkä joku näistä lapsista muistelee vuosien kuluttua tätä Laskiaistapahtumaa ja aloittaa kertomuksensa: ”Kun olin mummon ja ukin kanssa Värtsilässä Kylätalolla, olikohan se Laskiainen ……..”
Vuokko Väänänen
Mummon mussukat ja haasteellinen laskiaispulla.
Kuvat: Seppo Pusa
Kivat kuvat ja soljuva tarina!
Oli mukavaa pistäytyä kyläpäällikön keittämää hernerokkaa syömässä – mahan täydeltä. Laskiaispullastakin selvisin kunnialla kahvilla ja lautasliinalla partaa pyyhkien. Pertun lapset nauttivat mukana olosta mummin ja ukin opastuksella.
Mukana oli myös yksi ”häirikkö” Ellinoora. Hökelsi niin makkaran tuoksu nenässään, että polki yhden folioon sytytetyn tulen sammuksiin. Tassusta on tali vielä puhdistamatta. Muuta vahinkoa ei tulikylvystä tullut. Pihan idylli kylläkin kärsi yhden valolähteen verran, ja pitäjäyhdistyksen kustannustehokuuskin aleni. Mutta monet rapsuttajat saivat osansa Ellinooran ohjelmanumerosta.
Näin tämä harmaaparta laskeutui paastoon. Kiitos kaikille tilaisuuden puuhanaisille ja -miehille!
Kalenterissa seurasi tuhkakeskiviikon – tuhkamessu – Pielisensuun kirkossa. Messu päättyi puhuttelevaan ja mielenrauhaa toivottavaan sellon ja pianon soitantoon. Minun oli pakko mennä vielä lopuksi kysymään, mistä oli peräisin loistavasointinen sello ja mikä oli sävelteoksen nimi. Sello oli yli satavuotias ranskalainen aarre ja kuultu musiikki – Kiteen entisen kanttorin Vesa Takalan säveltämä Adagio.
Tästäpä ensi sunnuntaihin ja Värtsilän messuun klo 13.
Tarkoitin: Vesa Erkkilä, ei Takala.
Tulipa mieleeni lastenlaulun kertosäe ”ja meillä kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisin saanut olla mukana.”
Voi, että en oikein kyennyt tai jaksanut särkyjeni takia olla läsn ä – ehkäpä joskus toiste.
Mirja Sisko
Laskiaistiistain ilta kylätalolla oli mukava tapahtuma, vaikka sääolot eivät kovin kummoista ulkoilua sallineetkaan. Olipahan rattoisaa yhdessäoloa, jutustelua ja herkkujen nautiskelua hyvässä seurassa. Vuokon juttu ja Sepon kuvat välittävät kivasti tunnelmat. – Lapsia kikatutti kovasti tuon viimeisen kuvan teksti.
Kiitos Pitäjäyhdistykselle ja tapahtumasta raportoineelle! Oli kauheen hyvää hernesoppaa, ja jumppa jumotti mukavasti reisissä seuraavana päivänä.
Kyllä on söpöjä pieniä lapsukaisia Päivin kanssa. Ihan tässä tulee ikävä pieniä lapsia.
Pusan Mirja