Sotsi oli talviolympialaisten ansiosta muutaman viikon koko maailman keskipisteenä. Haapasalon Ville väilitti suomalaisille vielä toisenlaisenta tietoa Sotsista. Jossain kevennyksessä Ville kävi uimassa hotelli Helmen rannalla, jossa minäkin olin oleskellut. Niinpä minäkin ajattelin tarjota Värtsin väelle omia näkemyksiä Sotsista.
Kansainvälisiä YT neuvotteluja käydään rannalla.
Taustalla näkyy hotelli Helmi.
Sotsi oli 80 luvulla suomalaisten matkailijoiden ykköspaikkoja. Sotsin kylpylähotellit olivat erittäin suosittuja matkakohteita ja monet tuttuni olivat käyneet siellä jo useita kertoja. Aurinkoa ja lämpöa riitti. Ruoka ja juoma oli halpaa. Useita työtovereita oli lähdössä nytkin terveysmatkalle Sotsiin.Niinpä minäkin kiinnostuin lähtemään mukaan ”kaukomaihin”. Ennen en ollut käynyt Pohjoismaita ja Tallinnaa kauempana.
Kuten olen näillä palstoilla joskus maininnutkin, olen hiukan harrastanut radioamatööri toimintaa. Silloin ”uutena ollessa” 70-80 luvulla tuli pidettyä radioyhteyksiä lähes päivittäin. Olin pitänyt yhteyksiä mm erääseen Tomiin, joka oli innokas amatööri Sotsissa. Hän kutsui kovasti käymään ja niinpä meitä lähti Joensuusta kolme radioamatööriä tapaamaan Sotsin lajitovereita. Sähköttelin Tomille tulostamme ja sovittiin tapaaminen meidän hotellissa.
Bussilla Leningradiin
Joensuusta lähti useamman linja-auton kolonna Leningradiin, josta lentomatka alkoi. Lennolle lähtijöitä oli niin paljon, että piti olla kaksi lentokonetta. Meidän kone läksi lähes aikataulun mukaan, mutta se toinen kone ei päässy jostain syystä ilmaan vaan oli jäi muutamiksi tunniksi kentälle. Lopulta kaikki pääsivät ilmaan ja onnellisesti sieltä alaskin. Sotsin lentokentällä noustiin valtavaan traktorin peräkärryyn, joka vei meidät hienosti terminaaliin. Kylpyläturistit vietiin omiin hotelleihinsa ja meidät amatöörit huippuhotelli Helmen. Saimme upean kulmahuoneiston melkein ylimmästä kerroksesta. Huikea näkymä oli suoraan rannalle päin.
Radioharrastajien vieraana
Seuraavana päivänä paikalliset ”yhteyskumppanimme” tulivatkin meitä tervehtimään. Alkuun seurustelimme parvekkeella, mutta meille annettiin ymmärtää, että olisi parempi jutella rannalla. Ranta koostui sileistä pikkukivistä. Puiset laverit oli kivien päällä. Istuimia ei ollut. Ville Haapasalolta saimme kuulla, että Sotsin ranta on tehty. Nämä kivet on kuljetettu Sotsiin jostain muualta. Vietimme rannalla monta miellyttävää tuntia. He kutsuivat meidät vieraikseen radiokerhon kilpailuasemalle, joka olisi vähän kauempana kaupungista. Menisimme sinne jonain päivänä.
Kuvassa antenni ja bunkkerin oviaukko.
Kyseisenä aamuna läksimme muutaman auton letkana Sotsista maaseudulle. Kiipesimme varmaan tunnin verran kärrytien tapaisia vuoriteitä ja -polkuja aina vain ylöspäin. Päätepisteessä ei näkynyt aluksi rakennuksia eikä mitään muutakaan erikoista. Vain jotain risukkoa. Sitten silmiin pisti antenni taivasta vasten. Olimme vuorella, josta oli hieno näköala Mustalle merelle. Valokuvaus ei ollut suotavaa eikä meidän sopinut kysellä tarkemmin missä olimme.
Risukon keskeltä näkyi kalteriovi. Se oli heidän kerhoasemansa ovi. Huone oli ilmeisesti armeijan käytöstä tyhjäksi jäänyt betoninen bunkkeri. Ikkunoita ei ollut. Lämpö ja ilmankosteus oli kuin huonosti lämmitetyssä saunassa.
Qusoja ja kuulumisia
Näkymä ovelta huoneeseen oli kunnioitusta herättävä. Me suomalaiset olimme jo tottuneet valmiina ostettuihin radiolaitteisiin, jotka mahtuivat kohtuullisesti pöydälle. Täällä kaikki laitteet olivat itse tehtyjä ja kookkaita.
Selvää on, että jos meinaa pitää radio yhteyksiä on ensin avattava radio. Heidän tapauksessaan radion avaaminen tarkoitti, että otetaan peltikuoret pois radion päältä ja koputellaan jotain kohtaa että saadaan radio hereille. Miehen mittaiset virtalähteet ja tehovahvistimet oli sijoitettu Lattialle. Niitten mittarit näyttivät tuhansia voltteja sähköä. Jos lintu olisi istunut antennin päällä niin luulen, että siltä olisi höyhenet kärynneet. Sellaiset tehot oli poikien puhelimissa.
Yhteyksiä olisi tullut vaikka millä mitalla ympäri maailmaa, mutta me käänsimme antennin pohjoiseen ja pidimme yhteyksiä Suomeen. Raporteista saimme kuulla, että ”jälkipolttimen” teho oli vähintäänkin riittävä.
Grillaamaan
Tiput paistumassa
Isäntämme olivat tuoneet ruokaa ja varsinkin juomaa mukanaan. He olivat kyhänneet ulos muutamasta tiilestä grillin ja paistoivat meille broilereita ja sipuleita. Sotsissa broilerit grillattiin niin, että tipu halkaistaan mahapuolelta auki ja väännetään väkisin litteäksi lentkaksi. Se on ruma, mutta on helpompi paistaa hiili- tai kaasugrillillä.
Yksi meidän pojista oli sinä aamuna ollut hotellimme rannalla aamulenkillä ja nähnyt kun rantagrilleihin oli tuotu ruokatarvikkeita. Yksi lasti litteiksi murjottuja broilereita oli kaatunut maahan. Mies oli kopistellut niistä enimmät roskat pois ja mätellyt takaisin grillattavaan kuormaan. Me siellä vuorella pureskeltiin hiukan varoen meille paistettuja tipuja.. vilkaistiin välillä toisiimme.. Onkohan nämä niitä ?
Sotsin olympiakisoja seuratessa muistui monesti mieleen poikien radioasema- bunkkeri. Tv kuvissa ei näkynyt antennia eikä kalteriovea. Bunkkeri on saattanut siirtyä olympialaisten tieltä niinkuin moni muukin paikka.
En ole käynyt ed.kerrotussa paikassa. Kovastihan se oli muotia joskus käydäkin.
MirjaSisko
Jäi mieleen ne hotellin aamiaiset. Pöydät olivat katettu valmiiksi maijoittujamäärän mukaan. En muista tarkkaan, mitä pöydissä oli, mutta periaate oli tämä: Jos oli 10 hengen pöytä niin se oli katettu kymmenelle. Ruokailiuvälineet kaikille. Kori leipää. 10 voinappia, juustoa ja makkarasiivuja, saattoi olla rasvainen makkara tai kananmuna, kaikki valmiina pöydissä silloin kun aamiaisaika alkoi. Saattoi olla, että kymmenen hengen pöytään tuli pari ruokailijaa. Jäi arvoitukseksi menikö kaikki turhaan pöytään kannettu ruoka suoraan roskiin vai siirtyikö se seuraaviin kattauksiin. Tarjoilijoina oli yrmeäilmeiset miehet. Kahvimaitona oli keitetty, kuuma maito
Kävin minäkin Sotsissa 80-luvulla. Eräs näkymä jäi mieleeni. Menin poikani 7v. kanssa uimaan hotellin uima-altaalle. Sinne pääsi vain lääkärintarkastuksen jälkeen. Me läpäisimme sen jonkin sönkötyksen jälkeen. Sitte menimme altaalle ja kokeilimme vettä. Se oli aivan kylmää. Sitte ihmettelimme mitä altaan hoitaja tekee. Hän harjasi koko ajan altaan reunaa siitä vedenrajasta. Sitte katselime tarkemmin, vedessä uiskenteli mustia klimppejä, muutaman millin möykkyjä likaa. Se tarttui altaan reunaan ja sitä harjattiin irti. Taisi olla vedenpuhdistuslaitteet otettuna parempaan käyttöön. Lääkäriä olis varmaan tarvittu uimisen jälkeen enemmän kuin ennen uimista.No, emme menneet uimaan sen jälkeen missään Venäjällä ja tuskin menen vieläkään.
reino mantsinen
Olin 90-luvun alussa Sotsissa ja tuntemukset ovat samankaltaisia.
Yritän keksiä jotain hyvää noista ”idän matkoista”
Siellä oltiin hyvin siveellisiä. Kun tuosta rannalta yritettiin käväistä hotellihuoneessa niin oveeela oleva vartia ei päästänyt sisälle ennenkuin oli laittanut paidan päälleen sekä vähintään sortsit suojakseen.
Kerrossiivoojat lienevät olleen koko yön töissä. Eivät he siivonneet, mutta ilmeisesti vahtivat, ettei kukaan tuonut vieraita huoneisiin.
Alpoaatos,kuvaamasi aamupala pitää paikkansa. Tosin makkaroita ei oltu valmisteettu luonnonsuoleen, vaan ehkä meidän kaupan muovipussia vataavaan ”pergamenttiin”. Sotsin torilla tapasi todellisia kerjäläisi eikä ”kapitalisti” tinkaajia, kutenVennään tyttö minua nimitti, kun tingin tuotteen hinnasta.
Luin Alpon kirjoituksen Sotsista sekä siihen tulleet kommentit. Jotenkin sain kommenteista sen käsityksen,että kokemukset Itänaapurissa matkustellessa olivat enemmän negatiivisia kuin positiivisia. Ja Alpokin vielä ”yritti keksiä” myönteisiä asioita.
Minä itse aloitin nuorena neitona ulkomailla matkustamisen monen muun tavoin Kreikan Rodokselta. Kivaa oli!. Kun Kreikan saaret ja muut välimeren kohteet oli jonkin verran koluttu, päätin, että pitää nyt tehdä reissu myös itänaapuriin. Ensimmäisen Neukkulan matkan tein sitten 70-luvun lopulla Leningradiin. Matka oli 5 päivän junamatka. Nousin junaan Helsingistä muun ryhmän mukana, olin etukäteen selvittänyt matkan kulun, siinä ei minun mielestä ollut mitään kummallista vaikka jotkut ihmettelivät tullauksen ja rajatarkastuksen tapahtumia. Olin yksin reissussa, mutta tutustuin heti ensimmäisenä päivänä suomalaistyttöön, joka oli opiskellut Moskovassa. Niinpä hän neuvoi minut ”talon tavoille” ja jäin heti koukkuun. Olin nuoresta asti ollut kiinnostunut Venäjän historiasta, olin lukenut Romanovien historian,Rasputinin tarinan ja muuta. Kouluaikana suunnittelin että hakisin opiskelemaan suomalais-ugrilaisia kieliä ja haaveilin päästä tutkimaan niitä asioita johonkin Vennään maalle. Elämä päätti kuitenkin toisin.
Tuon ensimmäisen reissun olin innokkaasti mukana kaikki matkan aikana järjestetyt retket, mutta kyllä yötkin kuluivat ansiokkaasti turistien suosimissa kuppiloissa. Aikaa myöten Lenskin reissuja tehtiin silloin tällöin, mukaan tuli Moskova, Mustan Meren rantakaupungit ja muitakin Etelä-Venäjän ja Kaukasian kohteita, Baltian maat, Jäämeren rannat ja Karjalakin jonkin verran. Olin hankkinut välttävän kielitaidon, jotta pärjäsin. Minulla ei ollut minkäänlaista poliittista vakaumusta maan suhteen. Siksi Neuvostoliiton lakkaaminen ei lopettanut matkustamista siellä. En muista semmoista matkaa, että ei olisi ollut mukavaa! Minua ei haitannut jos huussi ei ollut just semmoinen kuin Suomessa, enkä muista koskaan tulleeni huonosti kohdelluksi. Sain tavata monia mielenkiintoisia ihmisiä ja käydä paikoissa, joista täällä pienellä kotikylällä en osannut edes uneksia. Oli niin mahtavaa oppia käyttämään metroa Moskovassa ja Leningradissa. Elämäni ensimmäiset ravikilpailut näin Moskovan Hippodromealla, ensimmäisen kunnon jalkapallo-ottelun Lenskissä, vastakkain Leningdarin Zenith (?) ja Kiovan Dynamo. Eka baletti-esitykseni näin Bolshoi-teatterissa Moskovassa. Yleisöstä bongasin esimerkiksi Punakoneen valmentaja Tihonovin.
Olen uinut Tbilisin meressä, se on tekojärvi Tbilisin kaupugin ”yläpuolella”. Neuvostoaikana ainoat kerjäläiset näin Odessassa aamulenkin aikana Sevtsenkon puistossa;siellä nuoret romaaniäidit olisivat tarvinneet jotakin. Ilta-ja yöelämä oli joka paikassa reipasta menoa, oltiin vielä nuoria! Jonkinlainen muutos tuli perestroikan aikana! ”Hanat” olivat aina joskus kiinni ja hinnat nousivat pilviin; myöskin hotellien hinnat niin, että suomalaisia ruvettiin majoittamaan halvempiin majapaikkoihin, joissa ei saman
katon alla juuri menopaikkoja ollut. Ei se haitannut. Sitten oli myöskin se aika, kun elintarvikkeet olivat kortilla! Silloin maassa oli alakuloisempi meiniki, muistatteko? Kun Neuvostoliitto lakkasi olemasta, moni asia maassa muuttui, massaturismi lopahti, tulivat muotiin ”omatoimimatkat”. Saattoi jo matkustaa maahan omalla autolla ja saattoi saada ”pitkän viisumin”. Ehkä silloin piti jo olla vähän tarkempi menoistaan. Kuitenkin, oi niitä aikoja;on niitä nyt vanhempana mukava muistella. Olin maassa vieraana, ”kylässä käymässä”, enkä ikinä halunnut verrata asioita Suomen oloihin, vertailuahan voi suorittaa muuhunkin suuntaan jos haluaa. Maa on suuri ja moninainen, varmasti vaikeasti johdettava. Kyllä luulen, ettäisäntä Putin tuntee itsensä varmasti yksinäiseksi monta kertaa.
Olen niin ylypiä, kun venäläinen yhteistyökumppani on sanonut minulla olevan venäläinen sielu!
”Entinen paikallinen” on ihan oikeassa. Kiitos kun toit noita iloisempia asioita esille. Tuo minun ajatus ”hyvien puolien keksimisestä” oli paha ylilyönti. Olen pahoillani. Vaikka rahani ja henkilöllisyyteni on siellä ryöstetty sekä ystäväni hakattu kuoliaaksi niin siellä on paljon hyvää. Kuitenkin tuollaiset henkilökohtaiset kokemukset pyrkii vaikuttamaan mielipiteisiin.
Alpo hei, en ajatellut tekstiäsi ”ylilyöntinä”, ei sitä Sinun tarvitse pahoitella. Ja tosi ikävää, että Sinulle sattunut tuommoiset ikävät asiat. Minulla lienee ollut joku ihme varjelus mukana, nyt vanhana kun mennyttä aikaa muistelen, on siellä monta asiaa, jota nykyisellä järjellä varustettuna en menisi tekemään. Joskus saa ihan kiitoksia lähettää yläkertaan, ettei mitään pahaa sattunut, olisi kyllä voinut..Oliko niin, että silloin Neuvostoaikana oli yksin matkustavan tytönkin turvallisempaa kun ehkä joku ohrana vähän katto perrään.. Tai minulla oli pöjän tuuria kun en osannut pelätä. Onneksi. Ei jäänyt sen takia asiat kokematta.
Olipa hyvä kirjoitus entiseltä eläjältä. Tuolla tavalla pitäs reissut ottaa. Katsella, kuunnella, haistella ja maistella, kokea ja tuntea ja hyväksyä erilaisuudet. Jos kaiken pitää olla kuin kotona omissa nurkissa, niin ei tarvitse lähteä reissuun ollenkaan. Yleensä matkoille, myös entisaikaan, lähdettiin juuri sen takia, että voitiin kokea ja nähdä erilaista elämää. Kokea jotain uutta. Usein, varsinkin talvisaikaan, matkaan houkutti päästä etelän auringon lämpöön. Mutta eksotiikkaa ja erilaisuutta löytyi lähietäisyydeltäkin aivan bussimatkan takaa. Ja kyllä meillä suomalaisilla jokaisella on selkeä tieto ja käsitys, mieli- ja muistikuva niistä idän reissuista. Jos ei ihan omakohtaisia, niin naapurin kertomana, TV:n kuvaruudusta nähtynä ja lehtien kirjoituksista. Vaihtokauppaa, myymistä ja ostamista suoritettiin joka muodossa.
Ihmetyttää tuollainen muisti, kun moititaan toista, niin ei huomata, että ei noilla samoilla menneillä vuosikymmenillä Suomessakaan vielä kaikki ollut niin ”luomua”. Sitä mitä silloin oli siellä ulkomailla, ei sovi verrata siihen mitä meillä nyt on Suomessa. Ja eikä ole kovin pitkä aika siitäkään kun kerjäläisiä oli meilläkin, ja edelleenkin on leipäjonot ja avustettavat.
Mutta ulkomaanmatkat, lähelle tai kauas, ovat aina elämys. Jotkin nähdyt ja koetut asiat jälkikäteen huvittavat, arveluttavat jopa pelottavat, mutta mieli ja omat näkemykset ovat avartuneet. Kaiken voi kokea hyvin tai huonosti, tai hyvinhuonosti. Ikävät ja vaaralliset sattumukset ovat tietysti asia erikseen, niitäkin voi matkaan mahtua. Mutta monia huonoja asioita voi sattua ja tapahtua aivan missä vain, tutuilla teillä tai jopa omalla kylällä.
Mutta se mikä on varmaa, niin kiva oli olla, muuta kivempi kotiin tulla. Poissa hyvä, kotona paras!
sen sakeempi soppa!
Nykyinen ”elämäntoverini” on tavannut Putinin ja
Medvedevin aikana jolloin nämä ”jäbät” olivat vielä
suht`tavallisia kaduntallaajia Pietarissa. Noina
vuosina hänen ystävänsä tuli myös myrkytetyksi Pietarissa
hänen omassa ravintolassaan. Kaikki yritykset ja omaisuus
jäi ystävältä sinne. Tämä ”toverini” sanoi, että
Neuvostoliitto oli nykyistä Venäjää parempi.
Onhan Venäjällä tietysti paljon hyvääkin… kuten.
Niin, sanon nyt vaan, että muistaakseni entisessä N-liitossa oli asukkaita 280 miljoonaa, nykyisessä Venäjän maassa noin 143 miljoonaa. Monen laista eläjää ja ongelmaa noihin määriin mahtuu.
Sopeutumalla tilanteeseen pystynee elämään hankalassakin paikassa, käsitykseni mukaan on monessa muussakin maassa kaikenkarvaisia ”yrittäjiä”. Muistan kyllä, että kun rajat aukenivat Suomestakin lähti Venäjää valloittamaan semmoistakin väkeä, joilla ei minkäänlaista yritystoimintaa kotimaassa ollut, tai ei ainakaan oltu menestytty. Ja tällä en tarkoita pahoittaa Maija-Liisan mieltä, enkä viittaa hänen tuttavaansa.
Kyllä matkustellessa oma asenne on se tärkein. Sen pitää olla oikea.Itäiseen naapuriin olen tutustunut lähinnä Karjalassa. Siellä ainakin on aivan ihania ihmisiä.
Pidän itse venäläisyydessä heidän upeasta musiikistaan ja
kirjallisuudestaan. Kielikin on kaunis, kun osaisin
vain sitä enemmän.
Eräs venäläinen tuttavani sanoi, että Venäjä on suuri
maa, jonne mahtuu kaikkea. Näin varmaan on.
Suomessa asuvista venäläisistä jotkut matkustavat
Sotsiin junalla, on kuulemma edullista.
Tämä myrkytetty tuttavamme omisti Venäjällä maahantuonti-
ja tukkuliikkeen ravintoloiden lisäksi. Hän puhui useita
kieliä ja oli hyvin koulutettu.
Toivon vain rauhaa heille ja meille, ettei vallan pimeys
voittaisi.
Olin 70-lopulla ja 80-luvun alussa komennuksilla N-liitossa. Moskovan olympialaiset työllistivät silloin ruhtinaalisesti meitä suomalaisia. Ihmisenä ja kaverina vennäänpojat ovat ihan tasa-arvoisia. Kyllä meillä finneillä on myös peiliinkatsomisen paikka ja täytynee tutkia myös omia ”alusvaatteita” ennenkun alan arvostelemaan, arviointi on eri asia.
minä haluan lausua todistukseni teille all.i juuri naimisiin mieheni noinvuosi sitten alamme ongelmia kotona kuten pysähdymme nukkumassasamassa sängyssä , taistelevat pienistä asioista hän aina tulee kotiin myöhään illalla, juominen liikaa ja nukkuminen muiden naisten kanssa ulos side.i ole koskaan rakastamaan ketään elämässäni paitsi him.he on isä lapseni ja en halua menettää häntä, koska olemme tehneet niin kovasti yhdessä tulla mitä me olemme ja ovat today.few kuukausi sitten hän nyt päättänyt elää minua jalapsi, onyksinhuoltajaäiti voi joskus olla vaikeaa , joten minulla on kukaan kääntyä ja olin sydän broken.i nimeltään äitini ja selittää jokainen asia hänelle , äitini kertoi minulle Dr Jatto kuinka hän auttoi ratkaisemaanongelman hänen ja isäni olin yllätys siitä, koska he ovat olleet ilman toisiaan kolme japuoli vuotta, ja se oli kuinihme miten he tulivat takaisin toistensa . i ohjattiin tohtori Jatto ja selittää hänelle kaikki kaikessa , joten hän lupaa minulle ei tarvitse huolehtia, että hän loitsun ja tehdä asiat tulevat takaisin, miten me silloin niin paljon rakkautta uudelleen ja että se oli toinen naispuolinen henki, joka ohjasi minun husband.he kertoi minulle, että minun ongelma ratkeaa kahden päivän kuluessa , jos Luulen sanoneeni OK.So hän loitsun minulle ja kahden päivän kuluttua rakkauteni palasi pyytää minua antamaan anteeksi him.i Olen niin onnellinen nyt . joten miksi päätin jakaa kokemukseni kanssa jokainen elin , että on tällainen ongelma häneen yhteyttä sähköpostitse .
Narol Denison
1 . Saada ex rakastaja takaisin .
2 . VOITTAMINEN arpajaisia.
3 . Fertiilissä .
4 . KATKAISUPISTEESTÄ Generation Course.
5 . NÄIN työtä.
6 . Työpaikkojen lisääminen .
7 . RAHAA SPELL .
8 . SPIRITUAL suoja.
9 . Kasviperäisiä CARE .
10 . BEAUTY SPELL .
Onkohan Narol käyttänyt translate-ohjelmaa kääntämiseen. Siellä nimittäin on samantapaista ongelmanratkaisua;)
Mutta, asia tuli ymmärretyksi. Onnea, iloa (ja rauhaa toisten naisten hengiltä)jatkossakin. Tuo loppulitviikki 1 – 10 ei aivan auennut.
Patsi että miehen takaisintulo on verrattavissa arpajaisvoittoon.
Tähän ei muuta kuin että ELÄMÄ ON!
Älkää vain lähettäkö mitään viestiä tuohon Narolin tekstissä olevaan sähköpostiosoitteeseen!
Juu.. roskapostisuodatin ei ollut napannut tuota.. sallittakoon myös ko. koneelle virhe. Hyvin kyllä suodattaa..
en tiedä.. olisikohan pitänyt poistaa kokonaan.. no vielä ehtii…jos siltä näyttää ja tuntuu
poistan Joren vinkistä tuon kommentin email linkin.. ehkä on viisainta..