Mummo on rautaa

Mummoenergiaa
Mummo elää – ei esitä
Paavilaisen nasevia ajatelmia

Maija Paavilainen: Mummo on rautaa, Kirjapaja 2014

Joskus tulee mieleen omien lasten isoäiti. Näissä Paavilaisen mietelmissä on jotakin tärkeää. Omakin puoliso on ehtinyt jo nelinkertaiseksi mummoksi ja yleensä näyttää siltä, että hän pystyy tulemaan toimeen lastenlasten kanssa, vaikka joskus on vastassa tunnemyrskyjä ja kiukuttelua. Mummin rakkaus kun menee yli kaikenlaisesta turhasta.

Paavilainen on tehnyt kuvittamiaan mietelmäkirjasia jo useamman kymmentä. Tänä syksynä näyttää tulevan ajatelmia jo useammalta kustantajalta. Mikäpä siinä. Mummin ajatukset kun ovat täyttä rautaa. Paavilainen tuumii, että mummous on elämän parasta aikaa. Mummo näkee kauneutta kaikkialla ja mummo ei etsi vaan löytää.

Paavilainen on sitä mieltä, että mummot eivät muistela vanhoja murheita ja elävät nykyhetkeä, ei eilistä. Mummoja on monenlaisia. Oma äitini heittäytyi lasten kanssa hurjiin leikkeihin ja toimi vaikka hevosena lapsille vielä yli seitsenkymppisenä.

Nuorille mummo on joskus tarpeen, koska hänellä on elämänkokemusta jakaa vaikka muiden murheisiin.

Paavilaisen grafiikka on oivaltavaa, joskus vähän kömpelön makuista, mutta kuvastelee aina mietelmien tunnelmia. Siinäpä se kirjailijan suosio piileekin, ettei yritä liian vaikeaa, vaan pysyttelee vanhankin lukijan aaltopituuksilla sekä kuvissa että teksteissä.

Toisaalta kirjailijan mietteitä voi lukea kertaillenkin ja niistä löytää uutta, jota ei ensi lukemalla edes tullut ajatelleeksi. Tietysti Paavilaista pitää siteerata:

– Mummo tahtoo turvata kasvun.
– Mummon suusta putoilee vain kaunista ja kannustavaa.
– Mummo kannustaa korkeammalle.
– Mummo katsoo lapseen ylöspäin.