Kyynelten ja ruusujen kevätjuhla

Vielä muistoja koulun kevätjuhlasta, vaikka oppilaat ovatkin jo kirmailleet parisen viikkoa kesälaitumilla.

Tämän keväinen todistusten ja huomionosoitusten jakamisen juhla suunniteltiin lyhyehköksi, ilman erillistä ohjelmaa. Olimmehan olleet perjantai-iltana Suvenavauksessa Laululavalla ja Vapun jälkeisenä perjantaina oli Putous-hahmokisan lisäksi musiikillinen tuokio, jossa asiasta innostuneet oppilaat saivat laulaa, soittaa tai tanssia. Tämän keväisestä lukuvuoden päättäjäistuokiosta teki erityisen myös se, että Kimmo-ope oli kuumesairaana kotona eikä ollut ”hyvästelemässä” kuutosiaan. Arja ja Päivi jakoivat stipendit ja muut huomionosoitukset ruokailutilassa ja tämän jälkeen siirryttiin 5-6:n luokkatilaan, jossa älytaulun ”hienouksia” voitiin käyttää tulevissa ohjelmissa, lähinnä kuutosten meidän koulusta eteenpäin saatteluun.

Päivi oli löytänyt netistä kovin puhuttelevan runon, jonka hän luki kuutosille. Runo oli niin ”osuva” meidän lähteville oppilaille, että olisi voinut olla Päivin itsensä kirjoittama.

Kuutosten puhe
Seuraavaksi oli vuorossa kuutosten tekemä puhe meille kouluun jääville. Puhe oli koskettava ja silmäkulma tahtoi kostua niin kuuntelijoilta kuin lukijoilta itseltään. Seuraavassa katkelma kuutosien tunnoista;
Hyvät opettajat, oppilaat, vanhemmat, sisarukset ja kummin kaimat, niin kuin Kimmo tapaa sanoa. Meille on ollut suuri ilo ja riemu (ainaki joskus) opiskella tässä koulussa. Niinpä me siis haluamme kiittää ensimmäiseksi meidän opettajiamme; Arjaa, joka meitä jaksoi ne rasavilli vuodet (ihme kyllä!). Päiviä, meidän kaikkien suosikkia ja äitihahmoa, joka aina jaksoi kuunnella ja ymmärtää. Kimmoa, joka meitä nuoria (rasavillejä edelleen) jaksoi nuo kaksi touhukasta vuotta. Ja ei tietenkään unohdeta Vuokkoa, joka teki aina sen mitä kukaan muu ei ehtinyt, eli paljon. Sitten tietysti Anneli, joka oli alusta asti mukana menossa, Annea ja Tatjanaa, meidän uudempia tuttavuuksia. Kiitos myös oppilastovereille, jotka meitä vanhoja jaksoivat kiusata.”

Olga (vas) ja Emmi pitivät kuutosten puheen

Olga (vas) ja Emmi pitivät kuutosten puheen.

Puhe jatkui muutamilla sisäpiirin kommelluksilla, joita koulussa oli vuosien varrella sattunut ja jotka saavat jäädä vain meidän paikalla olleiden tietoon. Lopuksi kuutoset muistuttivat kouluun jääviä oppilaita pitämään opettajia tiukoilla???? Siinäpä meille aikuisille tulevaa työsarkaa….

Kuutosten lähtölaulu
Perinteeksi on jo muodostunut 1-5 luokkalaisten ja henkilökunnan laulama lähtölaulu kuutosille. Viimeistään tässä kohdassa ”pokka tahtoo pettää” ja silmät sumentua: Siinä he seisovat, meidän kuutoset, jännittyneinä kuulemaan, millainen kappale ja siihen uusi sanoitus on tehty juuri heitä varten. Tästä he lähtevät suureen maailmaan meidän pienestä koulusta, meidän ”siipien suojasta”. Ei voi muuta kuin toivottaa jokaiselle nuorelle hyvää tulevaisuutta, mistä se sitten kenenkin kohdalla löytyy ja mitä tuo tullessaan.

Tämän keväinen kappale oli jo itsessään hyvin tunteikas. Viidesluokkalaiset olivat valinneet kappaleen ”Lohtu”, jonka eri artistit ovat tehneet Lastensairaalaan varojen keräämiseksi. Voit katsoa kappaleen YouTubesta ja tunnustella tuntojasi, jota kappale ja video herättävät. Meidän kuutosille sopivat sanat olivat muokanneet Hyttiset, lähinnä kai Anne-äiti. Niinpä taustalla soi ”Lohtu”- kappaleen pianoversio ja me lauloimme hyvästit meidän kuutosille.

1. Kävelen sun luoksesi
ystäväni, kuutoseni.
Seiskaluokalle luovutan
ja ruusun sulle ojennan.

2. Hymyilethän mulle vielä,
kun kohtaamme taas uuden kerran.

Eron hetki käsillä
suuri kaipuu sisällä.
Katson hiljaa lähtevää,
katson hyvää ystävää.
Pidän aina mielessä,
pitkän matkan yhdessä.
Sillä muistojakin on
täällä syntynyt.

3. Kun lähdet uuteen maailmaan
isompaan, pelottavaan.
Palaan muistoihin uudestaan.
Ja hyvin mielin vilkutan.

4. Uskon, että pärjäät aina.
Enkä pelkää päästää irtil

Eron hetki käsillä…..2x

5. Eron hetki käsillä.
Lähdön aika nyt jo on.
Etkö vielä voisi jäädä.
Sun lähdettävä on.

Eron hetki käsillä….2x

Kyllä oli Nessuille käyttöä laulun aikana…..

Valokuvia kuutosista
Koulun henkilökuntaan kuuluu eräs valokuvausta harrastava henkilö, jonka muistikorteilta löytyi kuutosista kuvia monissa eri tilanteissa ja tapahtumissa. Myös eri-ikäisten kuutosten kuvia oli tallentunut vuosien varrella; aina pienistä, koulun tavoille opettelevista eskarilaisista lähtien, parin päivän takaisiin nuorten ”aikuisten” kuviin ja eri luokka-asteilta tästä välistä. Luokan edessä älytaululla pyöri videokooste, josta katselijat voivat etsiä ja yrittää tunnistaa näitä luokan sivulla seisovia kuutosia. Tunteikasta oli katsoa, kuinka pieniä tyttöjä ja poikia nämä nuoret ovat olleet tuttavuutemme alussa. Heidät olemme saaneet tuntea ainakin seitsemän vuotta; seuraava ikäluokka kävi esikoulunsa jo Kemiessä ja Värtsilän koulussa opiskelu jää heiltä näin kuuteen vuoteen.

6.luokkalaisia oli 11 tänä vuonna

6.luokkalaisia oli tänä vuonna 11

Ruusujen ja todistusten jakaminen
Koulunsa päättävät oppilaat saivat punaisen ruusun ja yhteisessä tilaisuudessa myös todistukset. Halaukset ja opettajien lyhyet ”elämänohjeet” annettiin vielä evästyksenä meidät jättäville kuutosille. Suvivirren säestys tuli tällä kertaa CD:ltä ja monen paikalla olevan ajatukset näyttivät jo tässä vaiheessa karkailevan kesälaitumille. Sitten jakauduttiin omiin luokkiin ja alempien luokkien oppilaat saivat todistuksensa omissa luokissa.

Suvivirsi ja sitten kesälomalle!

Suvivirsi ja sitten kesälomalle!

Jätskit ja heipat koululle sekä kavereille
Suvivirren lisäksi on yksi herkullinen juttu, joka kuuluu jokaiseen kevätjuhlaan; Annelin tarjoamat jätskit! Hyvältä ne jätskit maistuivat tänä keväänäkin. Vielä muutamat kukkaset ja muistamiset annettiin opettajille ja sitten ansaitulle kesälomalle!

Hei vaan kesäksi koulu ja kaverit! Tänne palataan taas elokuussa, paitsi meidän kuutoset muiden samanikäisten kanssa jatkavat Tietäväisen koulussa, sitten seiskaluokkalaisina. Hyvää jatkoa heille!

Aurinkoista kesää kaikille Värtsin lukijoille!

Toivottavat; Värtsilän koulun oppilaat ja henkilökunta

Kevätjuhlaa muisteli sanoin ja kuvin; Vuokko Väänänen

vain yksinäinen syreeninoksa jäi hiljaiseen kouluun kun oppilaat lähtivät kesälaitumille

Vain yksinäinen syreeninoksa jäi hiljaiseen kouluun kun oppilaat lähtivät kesälaitumille.

 

Share

7 comments for “Kyynelten ja ruusujen kevätjuhla

  1. Hyvää kesälomaa myös Vuokolle! Lomaasi kuuluu – niinkuin tiedämme – runsaasti aktiviteetteja Värtsilän järjestöelämässä. Mutta toivottavasti koet sen rentouttavana.

    Olet pitkin lukuvuotta pitänyt meidät koulustamme ja sen oppilaista kiinnostuneet ajantasalla. Miten monta kertaa olemmekaan saaneet aina liikutukseen asti iloita Värtsilän koulusta! Olet marssittanut kirjoituksillasi ja kuvillasi koulun ja sen oppilaat sydämiimme. Reportaasisi pitäisi luovuttaa koulujen tulevaisuudesta päättävien kokoushuoneiden näyttöpäätteille.

    Suuri saattaa olla kvartaaliajattelussa taloudellisesti perusteltua. Mutta pienen koulun tuottama hyöty on varmasti pitkällä aikavälillä sitä parempi sijoitus. Se tuottaa säästöjä, kun nykyiset lapset aikuisina pitävät yllä yhteiskuntamme hyvinvointia.

    Värtsilän koulussa opitaan luovaa toimintaa ja koetaan työniloa. Niitä molempia tarvitaan tulevina vuosina ja vuosikymmeninä.

    Mielenkiintoa ovat herättäneet myös opettajien ohella myös vanhempien osallisuus koulun menossa. Karttakeppiä ei ole näytetty. Ei ole ollut kuvauksille sellaisia kohteita. Vanhemmat eivät ole vain lähettäneet lapsiaan kouluun, vaan tämän tästä menneet sinne itsekin. Koulun ja kotien yhteistyö on näkynyt selvästi ja hymyä on ollut mukana. Tämän toivotaan jatkuvan.

    Olen kuuluttanut ärsytykseen (?) asti Värtsilän vireydestä. Tulevaisuus on taattu, koska koulumme rakentaa sitä. Ja hedelmistä saavat monet muutkin paikkakunnat osansa, kun nämä lapset suuntaavat kuka minnekin maan ja maailman kolkalle.

    Hyvää kesää opettajille, Annelille, Vuokolle ja kaikille koulussa toimiville sekä koteihin, jonne lapset ovat nyt karmaisseet koulun penkiltä ja pihasta!!!

  2. Tulipa mieleen mitä etuja on tällaisessa pienessä välittävässä koulussa, missä oppilaaat tulevat hyvin tutuiksi. Mitenkähän on tulevissa isoissa mammuttikouluissa, joissa oppilaita tuskin niin yksilöinä tunnetaan.

  3. Kiitos Vuokko.Minullakin kostuivat silmakulmat.

    Ei riittänyt mielikuvitus tulevasta kun viimeisen kerran samaisesta koulusta läksin -66.

    Hyvät eväät sain.Pohjat ovat riittäneet vaikka elämä on tuonut eteen jokus hyvinkin vaikeita paikkoja.

    Vaikeimpia asioitaminulle oli oppia luontevaan kanssakäymiseen ulkomaalaisten kanssa.Pidin alussa heitä jotenkin mystisesti parempina.Kyseessä oli tietysti heikko itsetuntoni.Tämä on tietysti myös persoonakysymys mutta ei -60 luvulla paljon kokemusta ja valmennusta kansainvälisyydestä saanut.
    Minun kokemukseni aiheesta rajoittui siihen kun N-L:n veturi toi vaunuja Niiralan asemalle.Tosin kontaktin ottaminen,jopa vilkuttaminen junan kuljettajille oli kielletty.

    Nykyisillä Värtsilän koulun oppilailla ei tätä ongelmaa ole.Vieraita kieliä saa opiskella jo alaluokilla,on omakohtaisia kokemuksia ulkomaanmatkoista,on netti ja tietysti TV jota lapsuudessani ei joka kodissa ollut.On älytalu ja henkilökunnan kokemus vieraista kulttureista ja matkoista.
    Meidän ajan opettajat eivät olleet matkailleet ulkomailla kuin ase kädessä.
    Värtsilän koulun rikkautena,näin olen ymmärtänyt, on myös kultturitaustalaan erilaisia lapsia.Se auttaa ja opettaa meitä ymmärtämään erilaisuutta.

  4. Vuokolta jälleen tunteikas kirjoitus ja kuvia Värtsilän koululta.
    Koulunsa päättäneille jää miellyttävät muistot kouluajaltaan.

    Liisa mainitsi isoista kouluista. Olen sen verran seurannut,
    ettei ainakaan urheilukenttä kulu paljoa koululaisten käytössä, vaikka olisi aivan koulun vierellä. Ennen käytettiin jokainen minuutti välitunnistakin, johonkin peliin! Mutta onhan nuorilla harrastuksia kouluajan ulkopuolellakin.

    Hyvää kesää kaikille!

  5. Olen lukenut Vuokon kertomuksen useampaan kertaan ja miettinyt mikä taika siinä on, että kirjoituksesta tulee hyvä ja lämmin tunnelmä. Kaikesta voi aistia kuinka koululaiset näyttävät viihtyneen koulussa. Syksyllä on taas kiva tulla kavereita tapaamaan. Ja niille,ketkä jättävät koulun, jää pienoinen ikävä.

  6. Taika on Värtsilän koulussa. Sieltä se tunkee kirjoituksiin, jotka on laatinut taiottu taitaja, Vuokko. Kysymys ei ole kuitenkaa noituudesta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *