Kuva: Vuokko Väänänen
Kenraalinkylään on viime viikkoina rakentunut jouluseimi; tietääkseni ensimmäistä kertaa kylän historiassa! Jo muutamia viikkoja sitten aloimme seurata mielenkiinnolla, mitä rakennelmaa Alma ja Vesa rakentavat Öllölään menevän maantien läheisyyteen, tonttinsa reunamille. Nämä Helsingin seudulta tänne salokylän rauhaan muuttaneet kylän ”uudisasukkaat” ovat muiden taitojensa lisäksi myös taitavia rakentajia; Alma suunnittelee ja Vesa toteuttaa rakentamistyön. Pariskunta asuu Kenraalinkylän entisen postin (Pesosen) paikalla. Pesosen Helmihän oli kylän napakka postinhoitaja, jonka kamarista kyläläiset kävivät hakemassa päivittäisen postinsa.
Alma kertoili seimen rakentuneen lähinnä omaksi iloksi; toki ohikulkijatkin ovat huomioineet kauniisti valaistun seimen salokylän tien varrella. Ensin ohikulkija huomaa mäellä komean jouluvalaistun pihapiirin, jonka mäenrinteessä havupeitteinen laavu nököttää. Vesa on ”vastuussa” seimen ulkoisesta olemuksesta ja Alma on somistanut seimen ja tehnyt nukkehahmot. Vesa on nikkaroinut myös mainiot lampaan ja aasin seimen edustalle. Rakentamisessa on käytetty paljon kierrätysmateriaalia, mm. enkelin sisältä löytyy puutarhassa pelokkeena ollut haukka, kaavut ovat entisiä pyyhkeitä sekä Joosefin parta on purettua villalankaa.
Alman ja Vesan seimi osallistuu myös Seimikilpailuun. Kenraalinkylän seimi löytyy siis Öllölään menevän (Kaustajärventie) tien läheisyydestä, n. kilometri Kenraalinkylän risteyksestä. Käyhän tutustumassa!
Teksti ja kuva: Vuokko Väänänen
Vireä Kenraalinkylä Tohmajärven kunnan Värtsilän pitäjän aleella Kaustajärven kylältä Öllölän suuntaan. Toivotaan menestystä kilpailuun!
Siinä näkyy olevankin jouluseimikisan voittaja.
Seuraava teksti kopioitu Tohmajärven kunnan FB-sivuilta:
”Tohmajärven jouluseimikisan voiton vei tänä vuonna Alma Parviaisen ja Vesa Bäckströmin Kenraalinkylälle (Kaustajärventie 636) rakentama seimi. Tiukassa ja korkeatasoisessa kisassa kakkostilalle arviointiraati rankkasi Akkalan (nuorisoseurantalolla) ja kolmoseksi Järventauksen (seurapirtillä) jouluseimet.
Lisäksi katselmuksessa olivat viimevuotisten seimien uusintapainokset, jotka sijaitsevat Riikolassa (Riikolantie 224), Saariossa (levähdysalue), Värtsilässä (kylätalo) ja Kattilakoskella (Sikosuontie 672).
Tuomaristo, johon kuuluivat seimikisaidean äiti, taiteilija Natasha Podkolzina, kirkkoherra Mikko Lappalainen, toimittaja Kari Sarkkinen ja kunnanjohtaja Olli Riikonen, päätyi jakamaan kärkisijat kuitenkin uusien luomusten kesken. Kaikkia seimikisaan osallistuneita yhdisti kekseliäs ja luonnonmukainen materiaalien käyttö. Kierrätys ja aidot luonnontuotteet olivat kunniassa. Ykköstilalle valitun Kenraalinkylän seimen vahvuutena pidettiin herkän joulutunnelman vaikutelmaa.
Jouluseimiä kannattaa käydä katsomassa erityisesti illan hämäryydessä. Kaikki seimet näkyvät yleiselle tielle ja ne on helppo löytää. Jos haluaa käydä katsomassa kaikki kerralla, seimikierrokselle tulee mittaa noin 95 kilometriä ja samalla on erinomainen tilaisuus tutustua tohmajärveläiseen maaseutumaisemaan.”
Pieneen Greccion kylään Italiassa rakennettiin
ensimmäinen jouluseimi maalaistalon talliin v. 1223.
Perinne jatkuu ja vielä tänäkin päivänä Greccion
seimi on tunnettu pyhiinvaelluskohde.
Kenraalinkylän seimestä muodostunee varmaan tämän
joulun tunnelmallinen vaelluskohde.
Hienoa,että Kenraalinkyläkin on saanut uusia asukkaita!Ja upea tämä
seimikin on!Tuossa Klaukkalan kirkon edessä on myös jouluseimi,samoin Klaukkalan Nordean edessä.Siis jouluseimiperinne
jatkuu täällä Nurmijärvelläkin.
Onnittelut Kenraalinkylään ja Vuokolle kiitokset kuvasta ja tekstistä. Arvoisa raati teki viisaan päätöksen voittajaa valitessaan.
Onpa mukava katsoa ja lukea jotakin rauhoittavaa tähän tuomiopäivää julistavaan keskusteluun. Varsinkin kun jalassa on Kenraalinkylässä tehdyt villasukat.
Näitä tuumii osa-aika Kenraalikyläläinen.
Mökkikin nipin napin Värtsilän pitäjän puolella.
Onpa hienoa, että voitto tuli omaan kotikylääni.
Kiitokset Almalle ja Vesalle sitä tehdessä ei ole
tunteja laskettu. Kyllä sitä elämää on vielä pienissä
kylisäkin vaikka se ei aina siltä tunnu. Paluumuuttajat
ovat aina tervetullut lisä kylien elinvoiman lisäämiseen.
Pitääpä tulla Jouluaattona sitä katsomaan kun käyn
hautausmaalla perinteiseen tapaan, joka on jatkunut yli
yli 40vuotta.
Kiitokset myös Vuokolle kuvista ja kirjoituksestasi.
Hieno homma!
Olin marraskuun puolivälin tienoilla vaimoni kanssa Kylätalolla urheiluseuran kokouksessa. Kokouksen jälkeen Jaatisen Matti tarjotteli ostettavaksi ehtaa ruisleipää, joka oli kuulema jonkun Kenraalinkylään muuttaneen rouvan paistamaa! Kuulinko varmasti oikein?
Leipäkaupat syntyivät ja tuote oli mainospuheen veroista. Söimme jo samana iltana sitä jokainen perheenjäsen useita viipaleita ja ihmettelimme ihmettelemästä päästyäänkin lastemme kanssa tätä oivallista kulttuuritekoa, että joku muuttaa Kenraalinkylään ja vielä paistaa ruisleipää!
Haarukoin mielessäni tämän leipurin talon paikkaa, vanha Posti se pitäisi olla mutta tarkkana vihjeenä vielä minulle riittämätön. No, asia selvinnee ja niin tapahtuikin kun ajelin koiramme kanssa pari viikkoa sitten talven ensimmäisellä ja toistaiseksi ainoalla pilkkireissulla Lusikkavaaran suunnalla. Melkein Siltasuon tien vastapäätä oli kuin olikin mäenrinteessä keltainen talo, josta näkyi valoa ikkunoista; tuossa se siis on!
En pysähtynyt siihen, mutta siunasin asujaa mielessäni ja bongasin myös tämän jutun aiheena olevan Jouluseimen alkuasetelmat. Siitä on tullut tosi nätti!
Paluumatkalla oli tarkoitus vielä etsiä Metsästysseuralle annetun tehtävän tiimoilta eräs vanha pihapiiri. Sekin asia hoitui toisen paikallisen asukkaan ystävällisellä avustuksella; nimittäin Vuokon Raija-äiti sattui juuri olemaan iltapäiväkävelyllä ja hän oli sitten minulle oppaana.
Kissakin sai mielihyvikseen kolmisenkymmentä pikkusärkeä, joten kaiken kaikkiaan onnistunut keikka!
Hieno juttu, että syntymäpaikkani Kenraalinkylä on saanut uusia asukkaita ja rakentaneet tälläisen jouluseimen.
Onnea voitosta!
Kävisin kyllä katsomassa jos lähempänä asuisin.
Kiitos Vuokko ja terveisiä!
Oli kiva yllätys nähdä jouluseimen kuva kotikyläni naapurin
kohdalla, uusien asukkaiden tekemänä.
Onnea voitosta! Vuokolle kiitos kuvasta.
Hyvää joulua.
Kenraalinkylä tuli tutuksi koulupaikkana, kun Kaustan koulu lakkasi ja Tuure Turusen taksilla koulutie vei naapurikylään. Opin tuntemaan kylän tarinoiden kautta. Tarinoin vanhojen ihmisten kanssa kaupalla koulukyytiä odotellessamme. Mieleen jäi moni tarina ja ajatuksia elämänpolulle. Hienoa oli myös miten saman ikäiset kasvukumppanimme koulussa ottivat meidät naapurikyläläiset heti kavereiksi ja löytyi yhteinen saundi.
”Tuttuja mutkia”, totesi puoliso kun laajensimme
Kaustan hautausmaalla käyntiä Kenraalinkylään
jouluseimeä katsomaan.
Kiitos auraajille, ketä lienevätkään, tie oli
erittäin hyvässä kunnossa. Myös hautausmaan
käytävät ja parkkipaikka oli juuri aurattu.
Juhlavan lumiset kuuset vartioivat reittiämme
kahden puolen tietä. Seimi löyty ”Post’Helemin”
rinteestä. Juuri kun seisahduimme sen äärelle,
valot sammuivat niin seimestä kuin huurteisten
puiden takaisista talon ikkunoistakin.
Sähköt kyllä palautuivat, toivottavasti ”limpsuttelu”
ei tee pidempiaikaista seisokkia. Tämäkin nettiyhteys
katkesi pariin otteeseen.
Valoisaa Uutta Vuotta!
Telle ja Johannes