Virpomavitsoja valmistui seurakuntakodilla
Torstai-iltana 10.4.2014 kokoontui seurakuntakodille nelisen kymmentä virpomavitsojen tekijää. Askartelijoiden ikäjakauma oli ilahduttavan laaja; nuorin oli juuri täyttänyt puolivuotta, oli muutaman vuoden ikäisiä, eskarilaisia, koululaisia, nuorisoa, äitejä, isejä, mummoja ym. virpomavitsojen näpräämisestä kiinnostuneita.
Määttäsen Marita toivotti askartelijat tervetulleeksi sekä kertoi illan ”työjärjestyksestä”; ensin askarrellaan ahkerasti, sitten viedään valmiit vitsat Antti-papin siunattavaksi ja illan päätteeksi nautitaan pientä iltapalaa.
Pian pöydän ympärillä kävi melkoinen vilske, kun askartelijat hakivat itselleen silkki- ja kreppipapereita kukkia varten sekä nauhoja valmiiden kukkien sitomiseen. Toinen toistaan kauniimpia kukkia ja koristeita alkoi valmistua ja pellon pientareilla kasvaneet pajunoksat muuttuivat Palmusunnuntaina käytettäviksi virpomavitsoiksi. Uusia kukkamalleja opittiin ”naapurilta” ja taitavammat askartelijat auttelivat nuorempia ja vähemmän vitsoja tehneitä. Niinpä askarteluaika meni nopeasti ja valmistauduttiin vitsojen siunaamiseen.
Seurakuntakodin etuosan valkealla liinalla peitetylle pöydälle aseteltiin valmiit virpomavitsat ja Antti-pappi siunasi vitsat ja niiden tekijät. Hetki oli juhlallinen ja riehakkaat askartelijatkin rauhoittuivat hetkeksi kuuntelemaan papin sanoja.
Illan päätteeksi tarjoiltiin mehua ja kahvia maukkaiden kukkosten ja munavoin ym. kera. Myös keksit näyttivät maistuvan, tänään iltapalana. Tapahtumasta jäivät jäljelle kauniiden virpomavitsojen lisäksi myös mukavat muistot ja usko Värtsilän tulevaisuuteen näiden nuorien askartelijoiden ja virpojien myötä.
Kiitokset MLL:lle ja seurakunnalle sekä ”puuhaihmisille” tapahtuman järjestelyistä!
Teksti ja kuvat: Vuokko Väänänen
Muistattehan lapset käydä myös yksinäisten vanhusten luona virpomassa. He odottavat teitä.
Onpa mieltä lämmittävää katsella Vuokon ottamia kuvia kirkon seurakuntakodista. MLL:lle ja seurakunnalle kiitos, että virpomistapaa pidetään yllä. Muistelijan muistutus on paikallaan.
On hyvä, että kirkkotietä tälläkin tavalla pidetään auki. Asia ei enää minulle virallisesti kuulu, mutta virkaurani aikana laajasti lasten ja nuorten kasteopetukseen perehtyneenä kyselen kuitenkin, miksei virpomavitsoja siunattu kirkon kuorissa alttarin edessä.
Vastaukseksi ei kelpaa, että kirkko oli kylmä.
Seurakunnalle: Muutaman päivän kuluttua on kirkon puolella Pyhä Kolmen Päivän juhla (kiirastorstai, pitkäperjantai, pääsiäinen) eli kirkkovuoden keskus ja ydin. Olisi voinut aloittaa jo kirkon lämmityksen.
Professori Osmo Tiililä tulkitsi aikoinaan luomiskertomusta sanomalla, että ihminen luotiin – syntyi – silloin, kun hän rakensi ensimmäisen alttarin. Tähän ihmislajiin meidän on kasvatettava lapsiamme ja itseämme. Onneksi nykyisin lapset voivat saada alttarilla ehtoollisen vanhempien ja kummien kanssa.
Kyllä ne virpmavitsat saivat siunauksen seurakuntakodinkin puolella. Mutta kuitenkin… Anteeksi tämä harmaahapsen kommentti! Älköön kukaan loukkaantuko! Hyvää toimintaa voi kuitenkin vielä parantaa.
No emme olleet kotona virvottavana, mutta kun tulimme Kirsti tttäremme synttäreiltä kotiin pitkältä matkalta saimme skypen välityksellä Tarjan perheeltä virpomiset äitin ja PAAVO-POJAN
lukemena. No ehkä senkin voimme kokea henkilökohtaisena sydämeen käypänä – kauniit kiitokset virpojille.
Mummo ja vaari