Kesä on hehkeimmillään. Helle on loihtinut Värtsilän maisemiin hiveleviä värisävyjä. Utuiseen autereeseen lienevät osittain syynä myös idästä leviävät savupilvet. Keskipäivän kuumuus ei ehkä houkuttele luontoon lomalaistakaan, mutta aamun tunnit auringonnousun kahta puolen voivat olla antoisia. Vaarojen ympäröimässä laaksossa on lintujen ohella runsaasti muutakin elämää. Tähän aikaan kesästä valoa on vielä sen verran, että havaintoja pystyy […]
Värtsiläpäivät ovat ohi, mutta kesä ei. On aika katsastaa, mitä ovat saaneet aikaan naapurikylässä Saarivaarassa, siellä kaupungin puolella. Jos Saarivaarassa todella esiintyvät lauantaina 7. elokuuta Leena Lehtolainen, Matti Rönkä ja Seppo Jokinen, kyseessä on kirjallinen megatapahtuma näillä main ja vaikka laajemmassakin mitassa. Kirjailijat ovat Suomen eturivin dekkaristeja. Saarivaara on yllättänyt aiemminkin. Äskettäin edesmennyt keramiikkataiteilija Marjatta
Otsikon sanoilla nostateltiin henkeä ja tunnelmaa Värtsiläpäivien pääjuhlassa, erään ministerin Venäjä-puheita matkimalla. Sanat ovat sanoja, mutta viikonvaihde osoitti, että täältä löytyy paljon myönteistä energiaa. Kaksipäiväinen tapahtuma kestää vertailun mihin tahansa vastaavaan ainakin Keski-Karjalassa. Se on pitkälti omintakeinen ja omin voimin toteutettu, monipuolinen kokonaisuus. Koko seutu oli saatu yksituumaisesti mukaan. En osaa sanoa tällaisen tapahtuman taloudellisista
”Emme ole kuoleva kylä”, vakuutti kyläpäällikkö Raimo Tiittanen Värtsiläpäivien pääjuhlassa sunnuntaina. Hän perusteli sanomaansa sillä, että viime aikoina on nuoria muuttanut asumaan tänne. ”Harras toive on, että Värtsilän nimi säilyisi kartalla. Vanhojen kuntakeskusten asema on selvitettävä. Ja toimiva kansalaistalo meidän on saatava, se olisi elämän merkki kylällä.” Vuoden takojaksi nimettiin Värtsilän kirjastoa pitkään hoitanut Arja
Sade pisaroi Värtsiläpäivät alkuun lauantaina. Tunnelmaa se ei haitannut, siitä pitivät huolen sadat iloiset, hyväntuuliset ihmiset. Heille riitti katseltavaa ja kuunneltavaa, sillä järjestäjät olivat loihtineet monipuolisen ohjelman. Monta riemun kiljahdusta kuultiin, kun vuosien, jopa vuosikymmenten takaiset tutut kohtasivat.
Värtsilällä on haitaritaituri omasta takaa. Kuisma Lipponen, 24, esiintyy Värtsiläpäivien pääjuhlassa sunnuntaina. Hän valmistui äskettäin ammattimuusikoksi Joensuun konservatoriosta, jossa opiskelu kesti vuodesta 2007. ”Pitkäaikainen haave on toteutunut.” Tähtäimessä Kuismalla on musiikinopettajan koulutus ammattikorkeakoulussa. Opettajat ovat tähän kannustaneet. Häntä pidetään yleisesti lahjakkuutena, jonka kannattaa opiskella alaa edelleen. ”Välivuosia aion nyt kuitenkin pitää, soitella vain”, tuumii hanuristi.
Värtsilä on ollut melkoinen myllypitäjä jo 1600-luvulta lähtien. Keskustassa Jänisjoen sillan kupeella on myllymuseo, jonka esineistö kertoo monipuolisesti tästä elinkeinosta. Pitäjäpäivillä se on mukava käyntikohde. Myllymuseosta löytyy paljon tietoa myös pitäjäyhdistyksen nettisivuilta. Museona oleva Uudenkylän mylly on rakennettu nykyiselle paikalleen vuonna 1938 Niiralan hovin maille. Otto Rummukaisen Värtsilän vaiheilta -kirjan mukaan Värtsilän ensimmäisen myllyn omisti
Rasvasin pyörän ketjut ja heti pelitti paremmin kuin edellisellä kotiseuturetkellä. Patsolan mäki nousi kevyesti, kuin Ferrarin ohjaimissa olisi ollut. Mäen päällä ajattelin ottaa näköalapaikalta urheilutalon vierestä valokuvan Vanhaan Värtsilään päin, mutta eipä onnistunut. Lepät olivat kasvaneet eteen. Rinteestä kevyen liikenteen väylältä on Värtsiläpäivien vieraitten tyydyttävä rajan toiselle puolelle katselemaan. Myös Hopeakallion lintutornista saattaa jotain nähdä.
Tänään alkava ravustus toi mieleen muiston Kaustajärveltä. Hetken penkomisen jälkeen löytyi kuvakin Lauri Partasesta, yksikätisestä metsänvartijasta. Partanen asusteli 1970-luvulla, jolloin häneen tutustuin, Kaustajärven ja Jouhtenuksen välisen Heinäjoen rantamilla. Hän sai rapuja hyvin, myi niitä Joensuun ravintoloihin. Se oli merkittävä tulonlähde. Itse ravustamisesta ei ole mielikuvia säilynyt, mutta Laurin tarina oli seuraavanlainen. Sotien jälkeen rakennettiin Värtsilän
Uhanalaisella valkoselkätikalla saattaa mennä hieman aiempaa paremmin. Tänä kesänä on Suomesta löytynyt 90 pesää eli kolme enemmän kuin edellisvuonna. Pesintätulosta pidetään hyvänä, sillä kevättalvi oli nakuttajalle ankara. Värtsilässä valkoselkätikka on pesinyt parina aiempana vuonna ainakin entisen rajavartioston rantakoivikossa Sääperillä. Tänä kesänä sitä ei ole pesimässä näkynyt. Varmistettuja pesintöjä on löytynyt eniten Etelä- ja Pohjois-Karjalasta, Etelä-Savosta
Uutta hunajasatoa on kerätty talteen kuluvan viikon alusta. Piakkoin ilmestyy Mantsisten tienhaaraan hunajakyltti tilamyynnin merkiksi, ja uutta hunajaa on saatavilla ensi viikonvaihteen Värtsiläpäivillä. Sympaattisen näköiset mehiläiset ovat ahkeroineet tänä kesänä. Kolmen huonomman kesän jälkeen näyttää nyt hyvältä. Hunajatarhauksen konkari Kalervo Mantsinen kertoi, ettei laadussakaan ole ongelmia. Helteinen ja kuiva keli on suosinut tuotantoa. Hunajatilalla on
Värtsissä seurataan mielenkiinnolla, mitä muun median palstoilla kirjoitetaan Värtsilästä. Tänään on seudun asioita kommentoitu parissakin blogijutussa. Aili-mummo on käynyt Värtsilän kesäteatterissa ja Markus kommentoi Uutisalasimen susijuttua.
Kesämatkailu on kiivaimmillaan. Monen tie suuntautuu näinä viikkoina tutuille paikoille, katselemaan vaikkapa entistä kotiseutua. Nostalgia valtaa mielet. Seuraavan viikonlopun Värtsiläpäiville odotetaan väkeä tuttuun tapaan. Sinne tullaan katselemaan, tapaamaan ja juttelemaan. Muistoja on monenlaisia. Kotikylä on aina kotikylä, ja aika kultaa monesti menneet ajat. Niiralan rajanylityspaikan kautta pääsee myös kätevästi pistäytymään vaikkapa Sortavalassa. Vanha Valamokin on
Värtsiläpäivien ja sen yhteydessä olevan Erä&Luonto -tapahtuman järjestäjät pyyhkivät hikeä kulmiltaan. Meneillään on loppukiri viime syksynä alkaneesta ja kevättalvella tiivistyneestä prosessista. Vielä etsitään ainakin vapaaehtoisia järjestyksenpito- ja liikenteenohjaustehtäviin. Hienosäätöä riittää monessa asiassa. Torstaiaamuna olivat Värtsilän pitäjäyhdistyksen toimistolla ahertamassa Birgitta Väisänen, Eki Lintunen ja Matti Jaatinen. He muodostavat ainakin loppuvaiheissa iskuryhmän, joka toteuttaa laajemman toimikunnan mietteitä.
Kesän kohokohta lähestyy. Värtsiläpäivät Erä&Luonto -tapahtumineen tupsahtavat tuossa tuokiossa eteemme. Pääteemana on tällä kertaa kalastus. Saaliit saattavat olla satumaisia. Puolentoista viikkoa siihen enää on. Järjestäjät ovat ahkeroineet jo pitemmän aikaa ja saaneet tälläkin kertaa kokoon hienon kokonaisuuden. Ohjelma löytyy täältä.
Värtsilän laaksossa on koko kesän harvakseltaan lennellyt kurkia. Viime aikoina on peltojen laitamilla kierrellyt parikymmenpäinen parvi. Komeita ilmestyksiä ne ovat, siipien kärkiväli pari metriä. Tiedot Suomessa pesivistä kurjista vaihtelevat suuresti. Useita tuhansia pareja niitä joka tapauksessa on. Olisiko niistä jokunen pesinyt Sääperin tienoilla? Kurki on perinteisesti suolintu, mutta on levittäytynyt viime aikoina ruovikkoisten järvien rannoille.
Viranomaisten mukaan hirvet ovat liikekannalla, joten autoilijoitten on syytä olla varovaisia. Värtsilässä loikkasi hirvi auton eteen tiistain vastaisena yönä. Tapauksesta uutisoi Karjalaisen verkkolehti. Onnettomuus sattui Miljoonarinteen tienoilla Jänisvaarantiestä hieman Kaustajärvelle päin. Alueella on hirvivaroitusmerkit kuuden kilometrin matkalla. Yksin ajanut autoilija säilyi vammoitta. Auto vaurioitui hinauskuntoon ja hirvi kuoli. Hirvitörmäys oli vajaan viikon sisällä jo kolmas
Aili Nupponen Tikkalasta on vieraillut ulkomailla Värtsilässä ja kirjoittaa siitä mainiosti blogissaan. Rajan takainen Vanha Värtsilä lienee monille Värtsin lukijoille tuttu paikka, mutta Nupposen blogi tarjoaa sieltä mm. tuoreita kuvia. Joten pistäytykääpä hänen palstoillaan.
Kirjastoista löytyy monenlaisia helmiä. Eräänä päivänä Värtsilän entinen kirjastonhoitaja Arja Pekkarinen näytti Tohmajärvellä teosta, joka oli minulle yllättävä löytö, ilmestynyt jo vuonna 1935. Kirjan nimi oli ”Piirteitä Värtsilän seudun asutuksesta ja teollisuudesta, aikaisempia vaiheita”, kirjoittajana Toivo Kaukoranta ja kustantajana Otava. Ilmestymistä edeltäneenä vuonna oli tullut kuluneeksi sata vuotta siitä, kun Impilahden kappalaisen Gustaf Löfströmin anomus
Nykyaikana ei voi lähteä siitä, että kaikkia tuotteita saisi kotinurkilta, puhumattakaan, että ne olisivat oman paikkakunnan tuotantoa. Viime aikoina olen kuitenkin popsinut mielihalulla värtsiläläisiä perunoita ja mansikoita. Hyviä ovat olleet ja melkein naapurista ovat löytyneet. Paikkakunnalla tehtyä ruisleipää on maisteltu ja eiköhän uutta hunajasatoa ilmaannu aikanaan markkinoille. Mitä muuta täältä mahtaa löytyä? Lähellä olevia palveluja
