Kukkovaaran louhoksella on vielä myllynkivien aihioita nähtävillä. Kuva EJ
Värtsilä on ollut melkoinen myllypitäjä jo 1600-luvulta lähtien. Keskustassa Jänisjoen sillan kupeella on myllymuseo, jonka esineistö kertoo monipuolisesti tästä elinkeinosta. Pitäjäpäivillä se on mukava käyntikohde. Myllymuseosta löytyy paljon tietoa myös pitäjäyhdistyksen nettisivuilta.
Museona oleva Uudenkylän mylly on rakennettu nykyiselle paikalleen vuonna 1938 Niiralan hovin maille. Otto Rummukaisen Värtsilän vaiheilta -kirjan mukaan Värtsilän ensimmäisen myllyn omisti Kosta Filipoff. Siitä on mainintoja jo vuonna 1651.
Patsolassa rakensivat Tuunalan Lintuset myllyn Jänisjoen Lempaankoskeen (Vääräkoski) vuonna 1751. Jo tätä ennen oli Juvanjoen Partalankoskessa mylly, joka purettiin Wärtsilän rautatehtaan tieltä 1851. Ryösiönjokeen perustettiin uusi mylly vuonna 1866.
Mielenkiintoinen sivujuonne Värtsilän myllyhistoriassa on Kukkovaaran tien varrella oleva myllynkivilouhos. Miten kauan kiviä on aikoinaan louhittu, ei ole tiedossa. Paikka on tällä hetkellä unohduksissa, minkäänlaista viittaa ei ole osoittamassa ”teollisuusalueelle”, jossa kiviä on hakattu ainakin hehtaarin alueelta. Puolivalmiita tai ”susikiviä” löytyy reunamilta vieläkin.
Myllynkivilouhos kertoo menneistä ajoista. Kuva EJ
Rummukainen pitää myllyjen rakentamista eräänlaisena Värtsilän teollisuuden esiasteena. ”Joskin talojen emännät jauhoivat puurojauhot muutamassa hetkessä käsikivellä, joita lienee ollut jokaisen talon porstuakomerossa ja vaikka käsikivellä jauhaminen työllisti mukavasti piikatyttöjä, niin vesivoimalla toimivaa myllyä kaivattiin. Näin erikoisesti suurissa talouksissa ja tuona aikana, jolloin leipävilja näytteli tärkeää osaa kansalaisten ruokavaliossa”, hän kirjoittaa.
Kukkolammen rannasta Luppotuvan kohdalta löytynyt pieni myllynkiviaihio. Kuva Alpoaatos.
Kukkolammen Luppotuvan puoleisessa rantavedessä on paljon kiven lohkareita. Sellaisia sylissä kannettavan kokoisia ja myös pientä silppua. Olen vuosia ihmetellyt mistä lienevät siihen tulleet. Tietäisikö joku kertoa? Olisiko paikalla ollut kenties pienehkö myllynkivilouhos. Pari – kolme siihen viittaavaa kuoppaa on aivan Luppotuvan välittömässä läheisyydessä.
Lisäsin juttuun Alpoaatoksen kuvaaman pienen myllynkiviaihion Kukkolammen rannasta. Se löytyi polttopuutalkoitten aikana.
Tässäkin mukava tarina.
Myllymuseon kuntoon saaminen on ottanut ensi askeleen. Uusia ikkunoita on asennettu paikoilleen. Urakka jatkuu ensi vuonna, jos Jetinan kautta saadaan uutta avustusta. Vielä ennen lumien tuloa kaivetaan seinän vierustalta maata ja tehdään uusi sisääntulotie. Toivottavasti saadaan talkootyövoimaa.
Myllymuseoon voi tutustua myös netin kautta. Pitäjäyhdistyksen sivustoilta löytyy kuvagalleria, jossa on 96 kuvaa. Kannattaa katsella!
Kun seurakunta on nyt ottanut hoitaakseen kirkkomme ulkomaalauksen, niin Kotiseutuyhdistys voi keskittyä upean myllymuseon kunnostukseen.
Myllymuseo on tärkeä osa Arppen pihaa.