Värtsilän kylä ei kuole

Arja Pekkarinen ei vielä lauantaiaamun sateessa tiennyt valintaansa vuoden takojaksi.

”Emme ole kuoleva kylä”, vakuutti kyläpäällikkö Raimo Tiittanen Värtsiläpäivien pääjuhlassa sunnuntaina. Hän perusteli sanomaansa sillä, että viime aikoina on nuoria muuttanut asumaan tänne. ”Harras toive on, että Värtsilän nimi säilyisi kartalla. Vanhojen kuntakeskusten asema on selvitettävä. Ja toimiva kansalaistalo meidän on saatava, se olisi elämän merkki kylällä.”

Kyläpäällikkö Raimo Tiittanen ojensi vasaran vuoden takojalle.

Vuoden takojaksi nimettiin Värtsilän kirjastoa pitkään hoitanut Arja Pekkarinen. ”Minäpä tillaan”, sanoi Arja-täti kuulemma napakasti, jos jotain kirjaa ei sattunut omasta takaa olemaan. Pekkarinen on vuosikymmeniä ollut yhteisissä talkooriennoissa mukana.

Kahden päivän aikana kävi vanhan kunnantalon pihapiirin tapahtumissa yli 1 500 henkilöä, mikä oli järjestäjien toiveissa ennakkoon. Tätä samaista pihamiljöötä rakennuksineen on toivottu kansalaistaloksi yksityiskäyttöön myydyn kirjastotalon tilalle.

Pienet ratsastajat kiersivät tyytyväisinä navettaa.

Toinen päivä oli erityisesti lasten ja eläinten. Koiria helliteltiin alueella tavallista enemmän, sillä ohjelmassa oli metsästyskoiranäytös. Poniratsastus oli lasten mieleen, ja monia nuoria kiinnostivat myös mehiläiset.

Silityksiä saivat tasapuolisesti niin metsästyskoirat kuin muut lemmikit.

Värtsiläpäiville tultiin perheittäin.

Valtakunnan rajaan tutustuttiin oikean rajatolpan juurella. Jänisjoen toisella puolella näkyi mystinen Venäjän puoleinen ranta.

Eläkkeelle jäävä tullikoira Retu ja Markku Martikainen löysivät näytöshuumeita.

Pekka Kunnas esitteli tunnetulla taidollaan metsästyskoiria.

Autoilija Arvo Kahelin tuli päiville Venäjän Värtsilän entisellä paloautolla Katzilla, vuosimallia 1966. Hän joutui oitis esittelemään ajokkiaan kiinnostuneille.

Veijo Mantsisen hunajapöydän vieressä oleva mehiläisten lasipesä veti nuorta yleisöä.

Share

2 comments for “Värtsilän kylä ei kuole

  1. Onnea Arja !
    Tänäkin vuonna, mutta erityisesti tänä vuonna Värtsin Takojan pajavasara ojennettiin oikealle henkilölle. Arja on tehnyt hiljaisesti hyvää työtä paikallisen kulttuurin ja kulttuuritarjonnan ylläpitämiseksi. Lisäksi hän piti huolta siitä, että Värtsilän kirjasto oli ajanmukainen ja että se osaltaan täytti sen tehtävän mitä kirjastoille tässä maassa on asetettu. Tiedonhankinnan osalta Värtsilän kirjasto täytti tehtävänsä samalla tavalla kuin joku isompikin kirjasto. Arja osoitti, että kirjat ja artikkelileikkeet oli saatavissa mistä tahansa myös Värtsilään. Kaukolainat mahdollistivat monen opiskelun kotoa käsin, kun ei tarvinnut lähteä etsimään tenttikirjallisuutta tai tutkimuskirjallisuutta Joensuusta tai kauempaakin.
    Lisäksi Arja oli mukana mm. kotiseututyössä ja kantoi monen vuoden ajan käytännön vastuuta Värtsilä-päivien järjestämisestä. Kun vielä päälle lisätään Arjan palvelualttius, niin ei voi kuin todeta valintaraadin tehneen viisaan päätöksen.
    Onnea vielä kerran Arja. Olet pajavasarasi ansainnut!

  2. Palautanpa tämän vanhan jutun luettavaksi Värtsilä-päivien kynnyksellä. Paljon on Pitäjäyhdistys tehnyt tuon jälkeen Värtsilän pitäjän hyväksi. Toivottavasti löytyy aina uusia aktivisteja jatkamaan aikanansa uurastaneiden jälkeen!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *