Monen Värtsiläpäivien vieraan katse suuntautuu rajan taakse Vanhaan Värtsilään. Kuva EJ
Rasvasin pyörän ketjut ja heti pelitti paremmin kuin edellisellä kotiseuturetkellä. Patsolan mäki nousi kevyesti, kuin Ferrarin ohjaimissa olisi ollut. Mäen päällä ajattelin ottaa näköalapaikalta urheilutalon vierestä valokuvan Vanhaan Värtsilään päin, mutta eipä onnistunut. Lepät olivat kasvaneet eteen. Rinteestä kevyen liikenteen väylältä on Värtsiläpäivien vieraitten tyydyttävä rajan toiselle puolelle katselemaan. Myös Hopeakallion lintutornista saattaa jotain nähdä.
Kaverukset Joel ja Eetu viettivät kesäpäivää Harkkolammen uimalassa. Kuva EJ
Juhlakansan voi tehdä mieli uimaan, jos on helteinen päivä. Leirintäalueen rantaan ei passaa enää mennä, koska kunta myi sen yksityisalueeksi. Mutta Harkkolammella Saariontien varressa on uimala. Pari poikaa siellä nytkin polski. Keväämmällä haikailin opasviittaa, jotta oudompikin osuisi, mutta Tohmajärven kunta on näköjään köyhä.
Eteenpäin ajellessa Selkäkylän tiellä tuli vastaan Riistamaja ja siitä mieleen, että pitäjäpäivillä on mm. metsästyskoiranäytös. Pittääpä käyvä turreja kahtelemassa.
Mäkeä riitti Selkäkylän huipulle noustessa, mutta se kannatti. Sieltä avautuivat Värtsilän hulppeimmat viljelymaisemat. Oli laaksoa ja kukkulaa.
Selkäkylällä avautuvat komeat viljelymaisemat. Kuva EJ
Kiltti kissa tuli vastaan. Kuva EJ
Kas vain, hautausmaa ei tällä kertaa ollutkaan autio ja tyhjä. Ilmeisesti lomalaiset kiertelivät katselemassa sukulaisten leposijoja. Kirkon jälkeen käännyin Selänteentielle, jossa piti heti pysähtyä: kissa oli keskellä tietä eikä pitänyt kiirettä, nautiskellen marssi tiepuoleen. Kilttiä kattia oli pakko silittää.
Rukoushuonetta purettiin. Kuva EJ
Savikontietä hurruuttelin kotia kohti. Tielle kuului vasaran kolketta: rukoushuonetta purettiin. Siinä katoaa osa Värtsilää, ajattelin. Mutta ei se mitään, jonkin matkan päässä naapurin 80-vuotias pappa oli saanut autotallinsa harjakorkeuteen. Siellä keikkui tellingeillä kuin nuorukainen.
Kevyt oli tämä Selkäkylän kierros, aikaa ei mennyt kuin vajaat kaksi tuntia. Vaihtelevaa maastoa, hyväpintaisia teitä ja nähtävääkin riitti.
Sain juuri toissapäivänä palautetta kollegaltani joka oli yön pikavisiitillä Värtsilässä. Oli innolla mennyt urkan mäen näköalapaikalle, juuri näköalaopasteiden takia, pelkkää lepikkoa edessä… Joko tulisi pikaisesti raivata näköyhteys (mitä epäilen koska alhaallakin jo talousmetsä on siinä korkeudessa että estää näkyvyyden, pelkkä lepikon raivaus kait ei enää riitä…) tai paremminkin tulisi ottaa ”Näköalapaikka” -opaste pois.
Vielä sieltä keväällä aika hyvin Vanhaan Värtsilään näki.
Hopeakalliolle rakennettiin yhteiskunnan varoilla hulppea torni lintujen tarkkailua varten. Voisikohan ajatella samanlaisen tornin rakentamista näköalaa varten vaikkapa nykyiselle näköalapaikalle tai sitten johonkin parempaan paikkaan, mistä avautuisi näkymä sekä Venäjän Värtsilään että koko Värtsilän laaksoon. Kuvittelen mielessäni sellaisen paikan olevan jossakin Selänteen tien varrella, mutta muualtakin voi avautua hyvät näkymät. Saisiko siihen projektirahoitusta tai muuta Eu-rahaa.
Joskus 1960 luvulla oli kai sama Selkäkylän kierros kuin mitä EJ teki, mutta se ei ollut kevyt. Se oli rankka kilpailu polkupyörillä. Muistaakseni Värtsilän ympäriajo nimeltään. Se alkoi urheilutalolta hirmuvauhtia alas, kirkon ja hautausmaan kautta Selkäkylälle. Ei Harkkolammen kautta vaan ylös jyrkkää Leinosen rinnettä. Jos en ihan väärin muista niin minä voitin ja Kolehmaisen Tapsa oli toinen. Ai että olin ylpee.. Olin jostain löytänyt 56 hampaisen pyörän keskiön ja laitoin sen omaan pyörääni. Kyllä meni lujaa jos jaksoi polkea