Tapoja ja taikoja

Pellavan häkilöintiä. Kuvat Lissu Kaivolehto.

Kehrääjän asu on tehty itsekasvatetuista pellavista.

Laskiaiseen on ennen vanhaan liitetty runsaasti erilaisia tapoja, uskomuksia, enteitä ja taikoja. Se on ollut ennen kaikkea naisten työ- ja toimialaan kuuluva päivä. Lähes kaikki mitä silloin teki tai tekemättä jätti, kohdistui joko naisten käsitöitten raaka-aineisiin, pellavaan, hamppuun ja villaan tai karjanhoitoon ja pihapiirin hyötykasveihin nauriiseen, herneeseen ja papuun.

Kehruu ”vahingollista”

Kehruut oli saatava päätökseen laskiaiseen mennessä, sillä päivän pidentyessä alkoi kankaiden kutominen, joka vaati enemmän valoa. Laskiaisena kehrääminen oli mitä vahingollisinta. Sen seurauksena lampaat sairastuivat kesällä pyörötautiin, lehmät loukkasivat jalkansa, käärmeet ja kärpäset ahdistelivat, ukkonen iski, myrsky repi kattoja jne. Jos taas rukit ja värttinät sidottiin yhteen ja peiteltiin pitkävillaisilla vällyillä, niin lampaat pysyivät katraassa ja villa kasvoi hyvin.

Kotiaskareet lopetettiin varhain iltapäivällä, jotta työt olisivat joutuneet hyvin koko vuoden. Saunaan mentiin päivännäöllä, miehet ja naiset kilvan. Jos miehet ehtivät ensin, tuli sonnivasikoita, jos naiset, niin silloin saatiin lehmivasikoita. Saunassa ei puheltu, jotta kesä olisi saatu olla rauhassa hyönteisiltä. Saunassa tietysti kokeiltiin toisen lujuutta puhumattomuudessa. Heitettiin kylmää vettä toisen selkään tai tehtiin muuta koiruutta, varsinkin pojat tytöille.

Perunasta paiseita

Ruoassa tuli olla ennen kaikkea rasvaa. Siansorkista ja herneistä tai pavuista keitettiin rokkaa, leivottiin rasvarieskoja, paistettiin rasvamakkaroita ja paloiteltiin väelle kesällä tehtyjä juustoja. Perunan syönti oli kiellettyä, siitä tuli muka paiseita. Mitä enemmän rasva kiilsi sormissa ja suupielissä, sitä enemmän kesällä siat lihoivat, lehmät lypsivät ja sitä enemmän emännät kirnusivat voita ja palvasivat sianlihaa.

Ruokaa piti olla paljon, eikä pöytää tyhjennetty koko päivänä. Näin runsauden kuviteltiin jatkuvan koko vuoden. Sormia ei nuoltu eikä liioin pyyhitty, vaan hyvä laskiaisrasva sai kulua niistä käyttöesineisiin, jopa pellavalankaan, mikä edisti pellavan kasvua. Sormiennuolija sai haavan sirpistä, mutta voinsyöjä pystyi käsittelemään hyvin viikatetta.

Pitkiä pellavia

Lattia lakaistiin moneen kertaan ja rikat vietiin kauas, jotta pellavapelto olisi pysynyt puhtaana ja kasvanut pitkää vartta. Naiset laittoivat puhtaan paidan ylleen ja pukeutuivat muutoinkin valkoisiin sekä sukivat vähän väliä hiuksiaan, jotta pellavan kuidut olisivat tulleet valkeita ja pehmeitä. Lasten päähän tehtiin pitkistä kuiduista laskiaispalmikotkin.

Iltapäivällä nuori väki alkoi hurjan mäenlaskun, jolloin huudettiin kotitaloon pitkiä pellavia, hienoja hamppuja, nauriita kuin lautasia, räätiköitä kuin nurkanpäitä. Tytöt laskivat mäkeä hiukset hajallaan. Kuta kauemmas kelkka liukui, sitä pitempiä tulivat pellavat.

Pöpperöpäivä

Laskiaista on aina vietetty ilman aattoa ja ilman runtua eli jälkipäivää. Sitä luonnehtii varsin osuvasti sanonta: ”Lyhyt ja leveä kuin laskiainen.” Kohokohta sattui iltapäivään: ”Aatto joulusta paras, iltapuoli laskiaisesta.” Seuraava päivä, tuhkakeskiviikko eli pöpperöpäivä (Karjala), olikin jo paaston aikaa. Jos silloin meni mäkeen, vietiin tuhkaa ahteeseen. Se pilasi myös pellavan kasvua.

Lähde: Kustaa Vilkunan Vuotuinen ajantieto

Lankoja ja kankaita.

 

Post navigation

12 comments for “Tapoja ja taikoja

  1. Lukemisen aikana ihmettelin Lissun hyvää muistitietoa, mutta loppupuolelta selvisi, että Kustaa oli autellut muistiinpanoillaan.
    Joskus joutuu ihan ihmettelemään, että mistä näitä kuvia oikein tulee.
    Miniät kuitenkin puuttuvat tuosta Lankoja ja kankaita -kuvasta.

  2. Värtsin mukana pääsee heti aamusta
    laskiaistunnelmaan.

    Muutama päivä sitten paikallisradiossa
    haastateltiin erästä joensuulaista
    leipuria jonka kondiittorian laskiaispullat
    ovat tunnettuja näillä kulmilla.

    Kun leipurilta kysyttiin takinasta ja täytteestä,
    niin hän kertoi että alustaa taikinat käsin ja
    että täytettä laitetaan reilusti, ettei asiakkaan
    tarvitse sitä suurennuslasin kanssa etsiä.

    Joskus juttelin kyseisen leipurin kanssa (nainen),
    ja hänellä oli jotain sukukytköksiä Värtsiläänkin.

  3. Noissa kaikissa työvaiheissa olen minäkin ehtinyt olla mukana.
    Joka talvi olivat kangaspuut tuvassa. Hyvin kudottuja räsymattoja
    on vieläkin käytössä, samoin pellavapyyhkeitä.

    Noita rastakampauksia on harrastettu jo silloin,kun on pellavalettejä laitettu. Sitä nimeä niillä ei silloin ollut.

  4. Runotuttaa:

    keitän matikkasoppaa
    päivissä raitamaton värejä
    vaikka taivas satelee

    nyt tuoksuu talvelle

    mustapippuria pansuolaa sipulia
    mätiä ja smetanaa

    lehdissä kirjoituksia
    kuin nyljettyjä mateennahkoja

    monenlaista soppaa
    ja soopaa ja sotia
    näinä päivinä

    valo matelee vielä lattialla
    vaivalloisesti
    hämäränhyssy kuuntelee
    kun räsymatto puhuu

  5. Älkää tunteko myötähäpeää.Tämän on ensimmäinen kirjallinen tuotantoni.Kirjoitin tämän puotipaperista tekemääni vihkoon Niiralassa.Olin 7v juuri oppinut lukemaan ja todistetusti myös kirjoittamaan.

    Laskiainen

    Lapset laskee viilettää
    mäen alas hiilettää
    kunnes mukki tupsahtaa
    siihen vauhti seisahtaa

  6. Sakari, vaikka olenkin hyvämuistinen, niin en minä nyt sentään noin vanhoja asioita muista.

    Tuli muuten mieleeni, että olen käynyt Kustaa Vilkunan kotona Jollaksessa 30 vuotta sitten. Kustaata en kuitenkaan tavannut, sillä hän oli kuollut pari vuotta aikaisemmin.

    Tämän jutun kuvat olen ottanut muutama vuosi sitten Kehrääjien killan pellavankäsittelynäytöksessä.

    Lukihäiriö teki minulle tepposet, kun luin EJ:n runoa. Matikkasopasta tuli makkarasoppa. Siinä sitten ihmettelin, että makkarasoppaan mätiä ja smetanaa.

    Jore, kuinka runoilu sujuu nykyään?

  7. Tässä on EJ:llä todella hyvä runo! Tämä innoitti minutkin kirjoittamaan eilisen tapahtumista seuraavasti:

    koko päivä politiikkaa
    mutta siitä en piittaa
    päivä riittää
    sen iltaan kiinni niittaan

    viimeinen valonsäde
    lukee räsymaton raitoja
    hyvin kaitoja
    lähes saitoja
    vanhoja paitoja
    valkoisiakin kuin maitoja
    lattialla, seinät laitoja

    joku puhuu kuolemasta
    lamasta
    rahasta
    ja jostain pahasta

    väsyneet silmät kuin syviä kaivoja
    täynnä ikävän laivoja
    kehossa elämän vaivoja
    tuokio huulilla ilon railoja

    viisikymmentä senttiä
    kiusaan Penttiä
    pakko on maksaa
    sakko jaksaa

    hän kaivaa hautaa
    kauha on rautaa
    kehuu kovin sitä pappia
    joka nurmikolla juo snapsia
    mukava mies
    kenties

  8. Monesta runosta on ollutkin loppusoinnut hukassa, mutta nyt Maija-Liisa keräsi sointuja oikein tolokun tavalla

  9. Ei ne loppusoinnut aina kule, eikä runoihin tule,
    mutta jos on rakastava , suuri syli, läikkyvät yli.

  10. Se on taas laskiainen ovella ja niin ollen ajankohtaan sopiva tämä viisi vuotta sitten kirjoittamani juttu.

  11. Kyllä olikin hyvä kerrata Laskis tietoutta. Olisin mennyt tuonne laskiaisriehaan ihan uus-avuttomana ja mitään tietämättömiä koko laskiaisesta. On tämä Värtsi hyvä tietolähde. Kiitos Lissulle muistutuksesta. On se hyvä kun nyt tietää, että laskiaiseen kuuluu muutakin kuin makkaran grillausta.

  12. Sanan virkkoi, noin nimesi

    altistun luonnolle
    annan sään vaikuttaa mielialaan
    vaihtoehtoiset faktat
    totuuden liioittelu

    menosuuntaan
    ilmavaivainen luonto
    hitaat lumet, liukas jää

    puhuvat eutanasiasta
    aivan näinä päivinä
    pitäisi olla mahdollista
    valmistaa omat tyrmäystippansa

    vain Aira Samulin tanssii tähtien kanssa
    sisällä kaikki nuoruutensa nuoruus
    Läx
    Reläx

    Maija Varonen 2017

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *