Laskiaiseen on ennen vanhaan liitetty runsaasti erilaisia tapoja, uskomuksia, enteitä ja taikoja. Se on ollut ennen kaikkea naisten työ- ja toimialaan kuuluva päivä. Lähes kaikki mitä silloin teki tai tekemättä jätti, kohdistui joko naisten käsitöitten raaka-aineisiin, pellavaan, hamppuun ja villaan tai karjanhoitoon ja pihapiirin hyötykasveihin nauriiseen, herneeseen ja papuun.
Kehruu ”vahingollista”
Kehruut oli saatava päätökseen laskiaiseen mennessä, sillä päivän pidentyessä alkoi kankaiden kutominen, joka vaati enemmän valoa. Laskiaisena kehrääminen oli mitä vahingollisinta. Sen seurauksena lampaat sairastuivat kesällä pyörötautiin, lehmät loukkasivat jalkansa, käärmeet ja kärpäset ahdistelivat, ukkonen iski, myrsky repi kattoja jne. Jos taas rukit ja värttinät sidottiin yhteen ja peiteltiin pitkävillaisilla vällyillä, niin lampaat pysyivät katraassa ja villa kasvoi hyvin.
Kotiaskareet lopetettiin varhain iltapäivällä, jotta työt olisivat joutuneet hyvin koko vuoden. Saunaan mentiin päivännäöllä, miehet ja naiset kilvan. Jos miehet ehtivät ensin, tuli sonnivasikoita, jos naiset, niin silloin saatiin lehmivasikoita. Saunassa ei puheltu, jotta kesä olisi saatu olla rauhassa hyönteisiltä. Saunassa tietysti kokeiltiin toisen lujuutta puhumattomuudessa. Heitettiin kylmää vettä toisen selkään tai tehtiin muuta koiruutta, varsinkin pojat tytöille.
Perunasta paiseita
Ruoassa tuli olla ennen kaikkea rasvaa. Siansorkista ja herneistä tai pavuista keitettiin rokkaa, leivottiin rasvarieskoja, paistettiin rasvamakkaroita ja paloiteltiin väelle kesällä tehtyjä juustoja. Perunan syönti oli kiellettyä, siitä tuli muka paiseita. Mitä enemmän rasva kiilsi sormissa ja suupielissä, sitä enemmän kesällä siat lihoivat, lehmät lypsivät ja sitä enemmän emännät kirnusivat voita ja palvasivat sianlihaa.
Ruokaa piti olla paljon, eikä pöytää tyhjennetty koko päivänä. Näin runsauden kuviteltiin jatkuvan koko vuoden. Sormia ei nuoltu eikä liioin pyyhitty, vaan hyvä laskiaisrasva sai kulua niistä käyttöesineisiin, jopa pellavalankaan, mikä edisti pellavan kasvua. Sormiennuolija sai haavan sirpistä, mutta voinsyöjä pystyi käsittelemään hyvin viikatetta.
Pitkiä pellavia
Lattia lakaistiin moneen kertaan ja rikat vietiin kauas, jotta pellavapelto olisi pysynyt puhtaana ja kasvanut pitkää vartta. Naiset laittoivat puhtaan paidan ylleen ja pukeutuivat muutoinkin valkoisiin sekä sukivat vähän väliä hiuksiaan, jotta pellavan kuidut olisivat tulleet valkeita ja pehmeitä. Lasten päähän tehtiin pitkistä kuiduista laskiaispalmikotkin.
Iltapäivällä nuori väki alkoi hurjan mäenlaskun, jolloin huudettiin kotitaloon pitkiä pellavia, hienoja hamppuja, nauriita kuin lautasia, räätiköitä kuin nurkanpäitä. Tytöt laskivat mäkeä hiukset hajallaan. Kuta kauemmas kelkka liukui, sitä pitempiä tulivat pellavat.
Pöpperöpäivä
Laskiaista on aina vietetty ilman aattoa ja ilman runtua eli jälkipäivää. Sitä luonnehtii varsin osuvasti sanonta: ”Lyhyt ja leveä kuin laskiainen.” Kohokohta sattui iltapäivään: ”Aatto joulusta paras, iltapuoli laskiaisesta.” Seuraava päivä, tuhkakeskiviikko eli pöpperöpäivä (Karjala), olikin jo paaston aikaa. Jos silloin meni mäkeen, vietiin tuhkaa ahteeseen. Se pilasi myös pellavan kasvua.
Lähde: Kustaa Vilkunan Vuotuinen ajantieto
Lukemisen aikana ihmettelin Lissun hyvää muistitietoa, mutta loppupuolelta selvisi, että Kustaa oli autellut muistiinpanoillaan.
Joskus joutuu ihan ihmettelemään, että mistä näitä kuvia oikein tulee.
Miniät kuitenkin puuttuvat tuosta Lankoja ja kankaita -kuvasta.
Värtsin mukana pääsee heti aamusta
laskiaistunnelmaan.
Muutama päivä sitten paikallisradiossa
haastateltiin erästä joensuulaista
leipuria jonka kondiittorian laskiaispullat
ovat tunnettuja näillä kulmilla.
Kun leipurilta kysyttiin takinasta ja täytteestä,
niin hän kertoi että alustaa taikinat käsin ja
että täytettä laitetaan reilusti, ettei asiakkaan
tarvitse sitä suurennuslasin kanssa etsiä.
Joskus juttelin kyseisen leipurin kanssa (nainen),
ja hänellä oli jotain sukukytköksiä Värtsiläänkin.
Noissa kaikissa työvaiheissa olen minäkin ehtinyt olla mukana.
Joka talvi olivat kangaspuut tuvassa. Hyvin kudottuja räsymattoja
on vieläkin käytössä, samoin pellavapyyhkeitä.
Noita rastakampauksia on harrastettu jo silloin,kun on pellavalettejä laitettu. Sitä nimeä niillä ei silloin ollut.
Runotuttaa:
keitän matikkasoppaa
päivissä raitamaton värejä
vaikka taivas satelee
nyt tuoksuu talvelle
mustapippuria pansuolaa sipulia
mätiä ja smetanaa
lehdissä kirjoituksia
kuin nyljettyjä mateennahkoja
monenlaista soppaa
ja soopaa ja sotia
näinä päivinä
valo matelee vielä lattialla
vaivalloisesti
hämäränhyssy kuuntelee
kun räsymatto puhuu
Älkää tunteko myötähäpeää.Tämän on ensimmäinen kirjallinen tuotantoni.Kirjoitin tämän puotipaperista tekemääni vihkoon Niiralassa.Olin 7v juuri oppinut lukemaan ja todistetusti myös kirjoittamaan.
Laskiainen
Lapset laskee viilettää
mäen alas hiilettää
kunnes mukki tupsahtaa
siihen vauhti seisahtaa
Sakari, vaikka olenkin hyvämuistinen, niin en minä nyt sentään noin vanhoja asioita muista.
Tuli muuten mieleeni, että olen käynyt Kustaa Vilkunan kotona Jollaksessa 30 vuotta sitten. Kustaata en kuitenkaan tavannut, sillä hän oli kuollut pari vuotta aikaisemmin.
Tämän jutun kuvat olen ottanut muutama vuosi sitten Kehrääjien killan pellavankäsittelynäytöksessä.
Lukihäiriö teki minulle tepposet, kun luin EJ:n runoa. Matikkasopasta tuli makkarasoppa. Siinä sitten ihmettelin, että makkarasoppaan mätiä ja smetanaa.
Jore, kuinka runoilu sujuu nykyään?
Tässä on EJ:llä todella hyvä runo! Tämä innoitti minutkin kirjoittamaan eilisen tapahtumista seuraavasti:
koko päivä politiikkaa
mutta siitä en piittaa
päivä riittää
sen iltaan kiinni niittaan
viimeinen valonsäde
lukee räsymaton raitoja
hyvin kaitoja
lähes saitoja
vanhoja paitoja
valkoisiakin kuin maitoja
lattialla, seinät laitoja
joku puhuu kuolemasta
lamasta
rahasta
ja jostain pahasta
väsyneet silmät kuin syviä kaivoja
täynnä ikävän laivoja
kehossa elämän vaivoja
tuokio huulilla ilon railoja
viisikymmentä senttiä
kiusaan Penttiä
pakko on maksaa
sakko jaksaa
hän kaivaa hautaa
kauha on rautaa
kehuu kovin sitä pappia
joka nurmikolla juo snapsia
mukava mies
kenties
Monesta runosta on ollutkin loppusoinnut hukassa, mutta nyt Maija-Liisa keräsi sointuja oikein tolokun tavalla
Ei ne loppusoinnut aina kule, eikä runoihin tule,
mutta jos on rakastava , suuri syli, läikkyvät yli.
Se on taas laskiainen ovella ja niin ollen ajankohtaan sopiva tämä viisi vuotta sitten kirjoittamani juttu.
Kyllä olikin hyvä kerrata Laskis tietoutta. Olisin mennyt tuonne laskiaisriehaan ihan uus-avuttomana ja mitään tietämättömiä koko laskiaisesta. On tämä Värtsi hyvä tietolähde. Kiitos Lissulle muistutuksesta. On se hyvä kun nyt tietää, että laskiaiseen kuuluu muutakin kuin makkaran grillausta.
Sanan virkkoi, noin nimesi
altistun luonnolle
annan sään vaikuttaa mielialaan
vaihtoehtoiset faktat
totuuden liioittelu
menosuuntaan
ilmavaivainen luonto
hitaat lumet, liukas jää
puhuvat eutanasiasta
aivan näinä päivinä
pitäisi olla mahdollista
valmistaa omat tyrmäystippansa
vain Aira Samulin tanssii tähtien kanssa
sisällä kaikki nuoruutensa nuoruus
Läx
Reläx
Maija Varonen 2017