Pyykillä

Emma Vänttinen ja rouva Häkli pyykkiä huuhtomassa Vanhan Värtsilän Karinjoella 1936.

Joku Värtsin kirjoittajista kaipaili tässä taannoin tietoja entisajan erilaisista työtavoista, mm. pyykinpesusta. Oma muistelukseni kantaa aika kauas tuostakin hommasta, jotenka panenpa paperille mitä mieleen juohtuu.

Tuolloin ennen sotia ei ainakaan maaseudulla ollut vielä pyykkikoneista tietoa. Käsipelillä kaikki tehtiin ja puhdasta tuli! Mäntysuopa oli kova sana siihen aikaan kuten myös keltainen saippua. Pyykkilauta, juuriharja ja saavi, niillä päästiin pitkälle. Oli myös ns. pesusoikko, soikean muotoinen jaloilla seisova puinen pesuastia. Meidän kolmihenkisessä perheessä pärjäiltiin puusaavilla.

Valkopyykki keitettiin muuripadassa, tietysti lipeäkiveä laitettiin joukkoon. Se taidettiin tuntea paremmin ”potaskan” nimellä. Vaarallista myrkkyä, jota piti huolella säilyttää. Tiedän sen kanssa onnettomuuksiakin sattuneen. Ryösiönjoki virtasi muutaman sadan metrin päässä ja sielläpä oli hyvä pyykkiä huuhtoa.

Kirjoittaja Kaurilassa 1948.

Sota syttyi 1939 31/11 syksyllä, jolloin ruoka ja monet taloustavarat joutuivat säännöstelyn piiriin. Niin saippuakin. Sota päättyi 13/3 1940. Tuli raskas rauha ja evakkoon lähtö. Onneksemme pääsimme sukulaistaloon Kaurilaan vajaan 10 kilometrin päähän uudesta rajasta. Samat askareet ne olivat perheenäidillä evakossakin. Pyykki piti huolehtia entiseen malliin.

Talossa tehtiin omatekoista saippuaa. Sen tekoon tarvittiin veden lisäksi rasvaa, lipeäkiveä ja suolaa. Ei se hyvätuoksuista ollut, mutta puhdasta pyykistä kuitenkin tuli.

Talon kaivo oli 22 metriä syvä ja kova pakkastalvi kun oli, niin kaivovesi uhkasi loppua. Niinpä pyykkiäkin pestiin ehkä vain kerran kuussa. Huuhtomassa se käytiin hevospelillä Haisevanlammilla. Katsoin lumoutuneena, kun Saimi emäntä kietoi tottuneesti lakanan melan ympärille ja alkoi ripeästi purskuttaa sitä avannossa. Jäässä oli pian niin katsoja kun huuhtojakin.

Pyykki raahattiin sitten puolapuita pitkin talon avaralle vintille kuivumaan. Siellä se tietysti  heti jäätyi. Se oli silloista talviajan pyykinpesun ihanuutta.

Oma perheeni sai ensimmäisen pyykkikoneensa Huvi-merkkisen, kun asuimme Heinävedellä. Taisi olla vuosi 1953. Olihan se aikamoinen helpotus silloin jo kuusihenkisen perheen äidille.Aika vähän sitä nyrkkipyykkiä tarvitsi enää pestä, kun oli ”Huvi” auttamassa.

Kuulin tässä päivänä muutamana hauskan jutun tuttavaltani Annikilta Uuden-Värtsilän emäntien pyykkäämisestä. Pyykit pestiin yhteisessä pyykkituvassa, sen jälkeen kukin pyykkäri laittoi keitettävän valkopyykin omaan nyyttiin ja isoon pyykkipataan kiehumaan sulassa sovussa toisten nyyttien kanssa. Aika fiksua rationalisointia, eikö totta?

Tämän päivän pyykkäys hoituu kuin tyhjee vuan, kotikone tai pesulafirma hoitaa homman ja sillä siisti.

 

Share

13 comments for “Pyykillä

  1. Onneksi elämme nykyaikaa. Onhan niitä ollut muun merkkisiäkin
    pesukoneita. Sepon kotona oli Veera-merkkinen pesukone, mitä
    nimeä appiukko käyttikin hieman hymy suupielessa.
    Mirja-miniä.

  2. Tässäpä oli taas vanhaa hyvää paikallishistoriaa.

    Itsellä on vain hämäriä muistikuvia pyykkipadoista ja kotitekoisista saippuoista vain Saarivaaran Lotinanjoen rannasta 50-luvulta.

  3. Siinäpä vasta kaunis pesijätär
    Hienot valokuvat. Kiitokset Hilkalle hienosta artikkelista.

    On se ollut kova homma kaiken muun kotityön lisäksi.
    Tuota saippuan tekoa minä vain jäin ihmettelemään. Mistä ihmeestä ne ovat aikanaan keksineet sotkea noita aineita. Luulisi että jos elukoiden teurastusjätteistä otetaan rasvaa ja sillä hangataan pyykkejä niin ei ne ainakaan puhdistu, vaan rasvaantuvat pilalle.

    Helppohan nyt on katella netistä saippuan teko-ohjeita mutta ei silloin. Nykyisinkin saa ostaa tuota ihmepotaskaa kaupoista. Sitä myydään tukkeutuneiden likaviemäreiden aukaisuun eri nimillä.

    Laitan yhden linkin kuinka potaskaa aikanaan valmistettiin

    http://www.porstuakirjastot.fi/files/995/kuinka_potaskaa_poltettiin_hieta.htm

  4. Tuo pyykinpesu oli todella kovaa työtä, kun kaikki käsipelillä
    tehtiin. Talvellakin pyykki kuivui kylmällä vintillä.

    Kotitekoiseen saippuaan tulee lipeää ja muistaakseni vähän suolaa. Jäähtyessään keitos jähmettyy, jolloin siitä on hyvä leikata paloja. Ulkona muuripadassa keitettiin se seos. Lähtee sillä lika.

  5. Minä vielä esittelen itseäni, kun en huomannut, mihin toinen kommenttini katosi. Olen lähdössä työkaveria tapaamaan vanhainkodille. Isäni oli siis Hemmi Juvonen ja äitini Linda, os. Heiskanen. Meidät sijoitettiin Liperiin,rantapaikalle, mutta eihän sitä silloin arvostettu. Tulvakesinä pellot hukkuivat. Lehmät uivat saaresta saareen ja minä niiden perässä. Koko lapsuusperheeni on kuollut. Olin vanhin lapsista ja yksin elossa. Kun olen kirjoittava ihminen, voisin kertoa omia muistojani ja vanhempien kertomaa.

  6. Kyllä sinun yksi kommenttisi löytyy ainakin
    napsauttamalla kommenttirivistä sanaa
    “Kitkuhommia”, kuin myös Värtsin toimituksen ja
    minun vastaukseni sinulle.
    Linda Heiskanen on minullekin nimenä tuttu.

    Pälkjärveläinen -lehden toimituskunnan tiedot
    löydät lehden etusivulta. Kirsti Sälli ja
    Lissu Kaivolehto ovat sen lehden puuha-
    naisia.

    Tämä siis Liisa Tolvaselle lisäselvirtykseksi.

  7. Monenlaiset vaiheet on pyykinpesukulttuurikin käynyt läpi vuosikymmenten saatossa. Monia muistoja herätti Hilkan kirjoitus.

    Tuosta ylimmästä kuvasta tuli mieleeni vanha iskelmä “Kaunis pesijätär”, jossa lauletaan “Pyykkärin päivä on, kaunis kirkas ja puutteeton. Jos vain lantilla leipää saan, ostan toisella manzanillan…

    Poikani ollessa muutaman vuoden ikäinen, valittelin jotain pyykinpesusta. Poika sanoi, että mitä siinä valitat, konehan ne pesee.

    Terveiset Liisa Tolvaselle. Innostuin kommenteistasi ja aloin jo kädet ojossa odottaa tarinoitasi Pälkjärveläiseen. Sain muutama päivä sitten sähköpostiosoitteesi yhteiseltä tutultamme ja olen hetki sitten kirjoittanut Sinulle.

    Martti vihjaili jossain kommentissaan myös jotain Pälkjärven suuntaan. Haloo Martti,kuulisin mielelläni näistä Sinun sympatioistasi Pälkjärven suuntaan.

  8. Lissu, onko tuttuja Tyyne, Niilo ja Mikko?
    Ja tietysti vielä Korven tien suunta.

  9. No onpa hyvinnii! Äiti, isä ja pikkuveli.

    Mutta kuka Sinä oot?

  10. En oo, kato sieltä SINISEN nimen kohdalta. Voit kirjoitella sinne “ota yhteyttä” laatikkoon, tulevat suoraan minun sähköpostiin. Kirjoittelemisiin, ja kuuntele sieltä musiikkia.

  11. Tervehdys uudelle pälkjärveläiselle! Äitini suvut ovat sieltä,
    Heinosia ja Asikaisia. Asuivat Jänisjärven rannalla Naatselän kylässä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *