Sari Luhtanen/ Tiina Paju: Maisa&Kaarina, Kaikilla herkuilla, Otava 2012.
Jos Maisalta ja Kaarinalta kysytään, niin ystävyydessä on monta vivahdetta: ystävälle voi sanoa suoraan, että tämä on suklaasta tykkäävä sohvalla löhöilijä; ystävä antaa hyviä vinkkejä kuumien kollien suhteen; ystävä ymmärtää jos olet pikkujouluissa repsahtanut elämäsi mieheen, joka osoittautuu sisäsiivottomaksi nyhveröksi; ystävä antaa vinkkejä esimerkiksi siitä, sopiiko uusi käsilaukku varpaankynsiesi väriin; jos olet repsahtanut ylittämään tilisi, niin kuin kreikkalaiset, ystävä voi antaa vinkin mistä löytyy komea komissaari pelastamaan tilanteen.
Maisan ja Kaarinan jutut ovat arkirealismia parhaimmillaan. Toinen on sinkkupullero ja toinen parisuhteessa elävä laiheliini. Tytöillä on kuitenkin yhteinen sävel, oltiinpa sitten menossa vaateostoksille tai shoppailemaan ruokia, joista voi yhtä hyvin tulla kasvonaamio kuin sisäistä kaunistusta.
Luhtanen ja Paju ovat helpottaneet lukijan urakkaa, joskaan se ei ole kovin vaikea ollut aikaisemminkaan. Nyt jutut ovat ilmavampia ja kuvitukselle on annettu enemmän sijaa tekstin kustannuksella.
Naisten aivoituksia voi ymmärtää vain toinen nainen. Turha siihen on miehenjörökkien mennä väliin. Miehen tehtävä on tiskata astiat, viedä lapset tarhaan, toimia charmanttina hurmaajana, kun nainen on sitä vailla, maksaa laskut jne jne… Todella mielenkiintoista lukemista.
Heh.
En ole lukenut kirjaa, mutta aikamoisia stereotypioita tuntuu olevan täynnä. Ehkä siksi hauskojakin.