Kevättä kynttelistä

Kynttelin suoja on puutteen tuoja, ennustivat vanhan kansan ”meteorologit”, jos kynttilänpäiväksi sattui vesikeli. Siihen aikaan, kun kelissä kuin kelissä hiihdettiin omatekoisilla puusuksilla, kävi steariinikynttilän pätkäkin suksivoiteesta.

Mitkä lie olleet kisat menossa, kun mikrofoni unohtui hetkeksi auki ja radiosta kuului Pekka Tiilikaisen tuohtunut ääni: ”Ei tuo S—-n kanttura näytä enää pärjäävän.” Kommentti painettiin villaisella, mitään anteeksipyyntöä ei esitetty jälkikäteen.

Helmikuun heliät ilmat

Heti helmikuun alusta huomaa, kuinka päivä on jo jatkunut. Jos kaikki oman ja sisarusteni perheiden helmikuiset nimi- ja syntymäpäivät lasketaan, kertyy merkkipäivä toistakymmentä. Kun helmikuu on muutenkin lyhyempi kuukausi, niin voi sanoa, että suunnilleen joka toinen päivä on jonkun sukulaisen merkkipäivä.

Näyttää tuo karkauspäiväkin sattuvan tälle vuodelle. Minulla oli viisi enoa. Yksi heistä toivoi, että olisi syntynyt karkauspäivänä. Olisi kuulemma tuntenut itsensä nuoremmaksi, kun synttärit olisivat olleet vain joka neljäs vuosi.

Jossain lehdessä neuvottiin, että kosivalle naisimmeiselle ei enää kannata ostaa hamekangasta, vaan mieluummin valmis hame. Kyllä en haluaisi valmista hametta! Siihen aikaan, kun naapurit tunsivat vielä toisensa, samassa rivitalossa asunut rouvashenkilö ei tunnistanut minua, kun satuin kerrankin esiintymään hame päällä. Hän kysyi selkäni takana, että ”onkohan Telle kotona”, ja kun käännyin hämmästyneenä, hän löi käsiään yhteen ja huudahti: ”Herra isä, sehän on Telle, mutta sillä on hame!”

Kansankynttilät

Mitä lie opettajat itse olleet mieltä kansankynttilä -nimityksestä. Ei varmaan aina tuntunut mukavalta, että heidän tekemisiään ja sanomisiaan tarkoin syynäiltiin, varsinkin pienemmillä paikkakunnilla.

Kaustajärven pojat rissautuivat jäällä polkupyörineen, vaikka se oli ankarasti kielletty. Niinhän siinä sitten kävi, että eräs pojista humpsahti jäihin, mutta pääsi onneksi sieltä poiskin. Itkien ja vaatteet peltisiksi kohmettuneina hän riensi muutaman kilometrin matkan kotiinsa. Seuraavana päivänä hän sai vielä rangaistukseksi pari tuntia jälki-istuntoa. Kaikki muut jäällä olleet selvisivät rangaistuksetta.

Silloin tällöin Kaustan kansakoulun opettajan oli sanottava jolle kulle oppilaalle, että ”menepäs nyt housujasi puistelemaan”! Housujen tuuletus tarkoitti, että koulurakennus oli kierrettävä muutaman kerran ympäri.

Eräs poika hiihti kesken koulupäivän kotiinsa. Kun hän ohitti anoppilan rannan, oli anoppi kysäissyt että ”mitenkäs sitä nyt kesken koulupäivän…”. Poika oli huikannut mennessään, että ”paukku piäs”.

Näinä aikoina kylmän kourissa kärvistelijä voi lohduttautua vanhalla viisaudella: ”Jos ei kylmä Kynttelinä, eikä pauku Paavalina, ei tule kunnon keseä!”

Tellervo