Värtsiin lähetettyjen juttujen määrä on jatkuvasti lisääntynyt, mikä on ilahduttavaa. Kun kirjoituksia on riittävästi, se helpottaa verkkolehden tekemistä ja antaa pelivaraa toimittamiseen.
Tammikuussa julkaistiin 115 kirjoitusta ja satamäärin kuvia. Tällaisesta ei osattu uneksia Värtsin alkutaipaleella. Juttujen määrä heijastuu sisällön monipuolisuutena ja lukijoiden kiinnostuksena. Tammikuun aikana oli eri kirjoituksia luettu yhteensä yli 80 000 kertaa, joten turhan takia ei juttuja tehdä. Verkkolehdestä on vähitellen tullut päivittäin luettu, ja ilmeisesti se avataan useammankin kerran.
Kirjoituksia ei tietenkään tule tasaiseen tahtiin. Jonakin päivänä niitä tupsahtaa sähköpostiin kymmenen, sitten ei taas vähään aikaan yhtään.Tämän takia kaikki jutut eivät voi olla lehdessä samana tai seuraavana päivänä. On ollut pakko ottaa käyttöön tiettyjä toimituksellisia periaatteita. Päivittäin pyritään laittamaan palstoille 2-3 uutta juttua. Määrä yritetään pitää mahdollisimman tasaisena. Päivittäin saattaa lisäksi tulla joitain ”akuutteja tapauksia”.
Uutisilla tai muuten ajankohtaisilla jutuilla on etusija, kuten muissakin lehdissä. Esimerkiksi pakkaspäivään liittyvät tarinat on hyvä laittaa ennen suvikelien saapumista. Osa aineistosta on ajattomampaa, mutta silti tärkeää, mielenkiintoista luettavaa. Niitten julkaiseminen saattaa joskus venähtää, mutta kyllä ne aikanaan esille tulevat. Pyrkimyksenä on, ettei kenenkään kirjoituksen ilmestymistä tarvitsisi odotella viikkoa pitempään. Pitempiä juttuja jaetaan kahteen tai kolmeen osaan, jotta niitä olisi helpompi lukea.
Tällä hetkellä on julkaisuaan odottamassa noin 15 valmista juttua. On erinomaista, ettei Värtsin tarvitse elää kädestä suuhun. Mikään ei ole mieluisampaa kuin saada kirjoittajilta sähköpostia. Palstatilat eivät periaatteessa aseta rajoituksia. Tällä hetkellä tarkkaillaan, säilyvätkö lähetettyjen kirjoitusten määrät pitemmän aikaa vakiona tai peräti lisääntyvät. Silloin saattaisi olla edellytyksiä laajentaa etusivua siten, että siinä näkyisi nykyistä useampi juttu kerralla. Kaikki muutokset harkitaan kuitenkin tarkoin.
Hienoa, kun Värtsi menestyy! Kun ei kävisi toimittajalle liian työlääksi. Mukava on näitä juttuja lukea ja kiva on nähdä omakin tekele julkaistuna.Lehti korvaa varmaan niitä entisajan päreen valossa vietettyjä iltoja, jolloin kaikenlaiset tarinat syntyivät.
Värtsi on parhaasta päästä.
Kiitos tekijöille.
Ikänsäkin puolesta kävelee jo hyvin.
Oisko niinkin, etä näin pakkasella ois aikaa eikä tarvii istuu vaalipaikalla MirjaP
Käsittämättömän hieno juttu tämä Värtsin menestys.Kun sivut avattiin olin innostunut ja kiitollinen tästä mahdollisuudesta seurata synnyinpaikkani kuulumisia.Se että tästä on kehittynyt näin hieno ja toimiva foorumi on ollut minulle iso yllätys.Kiitos Teille kaikille kirjoittajille.
Värtsin menestys on loistava esimerkki siitä, miten ns. kolmas sektori – tässä tapauksessa siis talkootyönä toimiva verkko- lehti virallisen hallintokulttuurin rinnalla – voi elävöittää kunnan osa-alueen olemassa oloa. Tällainen ilmiö on kasvussa,ja piskuinen Värtsilä – joka ennen oli teollisuuden kärkipaikalla – voi nyt olla kolmannen sektorin mallipaikkakunta. Kun näin sanon, ajattelen myös muualla asuvia kirjoittajia,muistelijoita ja lukijoita. Värtsi on koko maan lehti, jopa ulkomaillekin leviävä.
Tässä kolmannen sektorin toiminnassa tarjoutuu mahdollisuuksia myös eläkeläisille. Voi ikäänkuin jäähdytellä työelämästään mukavasti eläkepäivinä. Minäkin sain muutaman vuoden ajan tuurata virassa uurastavia virkaveljiä. Tavallaan se on eräs keino pidentää sitä paljon puhetta herättänyttä työuraa, varsinkin siltä osin kuin eläkeajan töistä maksoi veron. Osa eläkepapin työstä onkin sellaista. Olisi enemmänkin jos voisi vastata tarpeeseen.
Mutta ettei taas tarinani menisi otsikon ulkopuolelle, haluan nostaa lippalakkini tunnustukseksi Erkki Jormanaiselle. Ilman tätä eläkemiestä olisi Värtsi ja Värtsilä paljoa vailla. Kiitos! f.
”Kun ei kävis toimittajalle liian työlääksi”, arvelee Irene.
Siinä se menee muiden harrastusten rinnalla. Huomattava osa ajasta kuluu sohvan pohjalla ankarassa suunnittelutyössä eli päivänokoset ovat pitkät ja hartaat.
Eira, Seppo ja Ilkka ovat Värtsissä korvaamattomia. Heidän myötään lehdessä on mm. henkistä kapasiteettia, uutisvaistoa ja teknistä osaamista.
Monet vakituiset kirjoittajamme ovat käsittämättömän ahkeria.
Värtsin ansioksi voidaan lukea m.m.;
Yhteishyvän tontin putsautuminen lienee paljolti Värtsin ansiota, kylätalonkin asioita on täällä puitu ja edistettykin.
Luppotupa nousi uuteen arvoon..
Oman ympäristömme luonto ja eläimet ovat tulleet tutuiksi useamman kameran ikuistamina, jne jne
Menestystä vaan jatkossakin.
Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan!
Kyllähän julkisella sanalla voi olla paljonkin merkitystä paikkakunnan elämään. Tietysti se riippuu asukkaista itsestään, verkkolehtihän on vain eräs kanava, jota voi käyttää hyväksi. Julkisuutta ei ole syytä millään tavoin pelätä yhteisissä asioissa.
Parhaimpana antina Värtsin osalta näen, että Värtsilässä on herännyt avointa keskustelua asioista. Se on ollut yllättävän vilkasta ja on havaittu, ettei kaikissa asioissa aina olekaan yhtä ainoaa totuutta.
Leppoisa ja toisia kunnioittava mielipiteitten vaihto on varmasti myös eräänlainen viihtyvyystekijä. Samoin Värtsi tarjoaa vaivattoman yhdyssiteen kaukanakin toisistaan oleville ihmisille, olivat he värtsiläisiä tai muita.
Pressan vaalien tuloslähetystä odotellessa katselin
telkkarista sarjaa ”Tosi taina: Vaunullinen unelmia”.
Se kertoo Ruotsissa asuvasta nuoresta parista joka
päätti muuttaa Suomeen. Pariskunta noudattaa kaikessa
hyvin luonnonmukaista elämää.
Ruotsista lähtiessään he ottivat mukaansa säkillisen
Karjalan mustaa perunaa, joka on tullut joskus suomalaisten
mukana ruotsalaismetsiin. Täällä Suomessa he sitten
istuttivat sitä maahan pyörillä kuljetettavan vankkuri-
asumuksensa läheisyyteen.
Sarjassa puhuttiin karjalaisesta perunasta, me Värtsin
lukijat tiedämme että sehän on Värtsilän Mustaa!
Tämäkään asia ei olisi ehkä tiedossani jos en olisi
koukussa Värtsiin.
Värtsi antaa oivan kanavan yhdistämään Värtsiläläiset/Värtsilästa muuttaneet/Värtsilä-henkiset ihmiset tapaamaan toisiaan ja vaihtamaan kuulumisiaan tässä virtuaaliverkossa. Ennen oli seurojen- ym. talot jotka keräsivät kyläläiset yhteen. Tämä on nyt nykyaikaa.
Myös kanssakäymiset joita eri kylätapahtumamme; Värtsiläpäivät (Erä ja Luontoineen), Rajan Ryssäys, Joulun avaus Niiralassa ovat niitä jolloin kuulumisia kasvotusten onneksi saadaan vaihtaa. Perinteinen kyläily ja kahvittelu vähenee, näin on hienoa että jonkinsortin kanssakäyminen kylätapahtumien myötä jatkuu.
Värtsi verkkolehtenä saa kiitosta ja kunniaa monella tapaa. Se on aktivoinut kylän kehittämistä ja kehittäjiä, antanut keskustelualustaa erilaisten ideoiden ja näkökulmien esiintuomiseen. Jopa poliittistakin ”väittelyä” saimme hetken kokea hetken ennen presidentinvaalien ensimmäistä kierrosta. Odotan innolla ja mielenkiinnolla kuntavaaleja!
Kiitos lehden tekijöille joita olemme me kaikki lukijat sekä satunnaiset ja vakituiset kirjoittajat. Erityiskiitos lehden synnyttäneille ja sen sisältöä kasassa pitäville!
Kommentoijat ovat melkein yhtä yksimielisiä kuin pressaehdokkat.. pitänee minun kaivella jotain moitittavaa
juttumäärien lisääntymisestä. En nyt suoranaisesti vaadi että juttuja on vähennettävä, mutta jotain kuitenkin tarttis tehdä.
Sain Värtsistä vihiä viimevuoden (2011) huhtikuulla ja siitä asti olen lukenut jokaisen jutun ja kommentin. Sitten rupesin selailemaan vanhempia ”lehtiä”. Jossain vaiheessa joku artikkeli alkoi vaikuttamaan tutulta, olin tainnut lukea sen jo jossain vaiheessa. Sitten päätin että alan lukea alusta järjestelmällisesti. Nyt olen menossa viimevuoden heinäkuussa, en muista missä päivässä. Niin että tällä menolla en saa ikinä toisia kiinni ja jos juttuja lisätään niin välimatka eikun kasvaa. Kyllä tarttis tehrä jotain. En vain keksi mitä. Eikös jossain anneta lukulomaa? Mitenköhän sellaisen saisi ja keltä pitäisi kysellä?
Alpoaatos, tee ongelmallesi samalla tavalla kuin Karjalaiselle. Vanhat jutut kierrätykseen, ei tietenkään paperikeräykseen, vaan ilmaan vain. Siinä on se hyvä puoli, ettei hiilijalanjälkeä synny. Tämäkin Värtsissä hyvää ja kestävää kehitystä! f.
Päivi Paunu: Oi niitä aikoja
http://www.youtube.com/watch?v=-FiP3B3ipeY