Seppo Saraspää & Pertti Turunen: Inarin vuosi, kirjeitä Kenkäniemestä, Karisto 2011.
”Eteläisen taivaanrannan yllä punaväri leimahtelee yhä kirkkaampana. Huurteisten puiden latvoihin osunut valo pudottautuu oksa oksalta alemmas. … kirkkaat säteet ampaisevat halki lumen peittämän aavan… Tervetuloa takaisin aurinko!”
Seppo Saraspää on tullut tunnetuksi lukuisista eräkirjoistaan. Hänen tekstissään elää pohjoisen luonto. Mukaan mahtuu myös jeremiadia vaikka säästöpossujen katoamisesta pankkien pöydiltä. Joskus harjoitellaan ajamista lahjaksi saadulla porolla. Mies elää osaksi omavaraistaloudessa. Metsästämällä ja kalastamalla saadaan ruuanlisää. Saraspää pitää nykyisiä kalastajia, jotka laskevat pyydystämänsä kalan takaisin veteen, luontokappaleiden ihmisten leluiksi alistajina. Paljon on puhetta myös siitä, miten Lapin erämaiden viimeiset sirpaleet tahdotaan alistaa tehotaloudelle. Lomakyliä nousee myös luonnonpuistoihin, koska jostakin ylhäältä on näytetty vihreää valoa tällaiselle koskemattoman luonnon riistämiselle.
Pertti Turunen asuu myös Inarissa, Keväjärvellä. Hän on kuvannut pohjoisen luontoa, eläimiä ja ihmisiä paljonkin ja hänen tuotannostaan on pidetty lukuisia näyttelyjä. Tämän kirjan kuvissa näyttäytyvät Inarin maisemat ja eläjät, eläimet mukaanlukien. Inarin vuosi on silmiä hivelevän kaunis katsella. Etelämmässä elävälle tulee näitä kuvia katsellessa kaipuu pohjoisen perukoihin, jos ei muuta niin matkalle.
Kirja on kaunis katselukirja ja Saraspään ET-lehden pakinoista kootut jutut tuntuvat istuvan Turusen kuviin kuin nenä päähän. Tärkeänä näkisin tekijöiden kannanotot pohjoisen luonnon puolesta.