Kolmesti viikossa

Liikunta 2

Sovittuun aikaan menin sitten starttiopastukseen. Virttyneessä tummansinisessä collegeasussani ja hiukan ylipainoisena tunsin oloni hyvin epävarmaksi. Toinen opastettava, nuori hoikka nainen, oli pukeutunut vartalonmyötäisiin mustiin trikoisiin ja sieviin mustiin tossuihin. Janne oli laatinut meille kirjallisen harjoitusohjelman kahdeksalle laitteelle. Kokeilimme molemmat kaikkia laitteita. Nuorempi nainen ensin ja minä hänen jälkeensä. Nainen kyseli koko ajan ja oli jo heti niin pätevän tuntuinen, vaikkei ollut ikinä ollut kuntosalilla.

Jalkaprässi ei tuntunut hyvältä, polviini sattui. Kysyin mikä olisi sopiva määrä harjoituskertoja viikossa. Vähintään kolme kertaa viikossa, vastasi Janne. Katselin syrjäsilmällä nuorehkoja miehiä, jotka hartaan keskittyneinä punnersivat laitteissa. Kukaan ei puhunut toisilleen mitään. Televisiossa pyöri kauniit ja rohkeat. Kaiuttimista kuului jokin kaupallinen radiokanava. Pukuhuoneessa kysyin naiselta, kuinka hän oli innostunut tulemaan kuntosalille. Hän kertoi voittaneensa kuukauden treenit. Kuinkahan monta näitä pääpalkintoja mahtoi ollakaan? Taisi olla markkinointikikka koko arpajaisvoitto.

Sekavin tuntein poistuin salilta. Vai vähintään kolme kertaa viikossa pitäisi käydä! Miten hemmetissä minä saan sen sovitetuksi päiväjärjestykseeni? Ei onnistu ainakaan työjaksoilla. Olin ärtynyt. Sisäinen vastustus tuntui vain kasvavan. Päätin kuitenkin ottaa härkää sarvista ja kokeilla. Mutta – vain kaksi kertaa viikossa! Kotiin tultua otin kalenterin esille ja aloin sovitella kuntosalivuoroja muitten sovittujen juttujen joukkoon. Ilmainen kuukauteni päättyisi jouluaattona. Merkkasin vuoron jopa aaton aamupäivällekin. Jatkoin vuorojen merkitsemistä tammikuun alkupuolelle saakka. Jumpista valitsin venyttelyn kerran viikossa. Muista merkinnöistä poiketen tein kuntosalimerkinnät lyijykynällä.

Treenit alkavat

Maanantaina, marraskuun viimeisenä päivänä, keräsin rohkeuteni ja lähdin kotoa jo yhdeksän jälkeen. Salilla oli ainoastaan yksi mies, arviolta ikäiseni, mustiin shortseihin ja teepaitaan pukeutunut, toisessa korvassa rengas ja käsivarressa tatuointi. Mies tervehti ja alkoi heti jutella. Nähdessään paperit käsissäni, kertoi itsekin kulkeneensa alkuun niitten kanssa monta kuukautta. Oli käynyt salilla jo kolme vuotta yhden kaverinsa kanssa, nyt kaveri loisti poissaolollaan krapulan vuoksi. Minä puolestani kerroin, kuinka olin salille päätynyt ja etten tuntenut oloani ollenkaan kotoiseksi. Luulen, että hän ymmärsi mitä tarkoitin, kun sanoin kuntosalin kynnyksen olevan henkisesti korkean. Sen sijaan Jenniltä ja Jannelta se näytti menevän ihan yli hilseen, kun siitä heille aikanaan mainitsin. Mies oli ystävällinen ja auttoi laitteiden säädöissä, sillä enhän minä niitä muistanut. Kokeilin laitteita kevyillä painoilla. Jalkaprässiin en koskenut. Lähtiessäni kiitin miestä avusta ja sanoin: Ehkä minua ei seuraavalla kerralla tullessa enää pelota niin paljon kuin tänään. Huokasin helpotuksesta, kun pääsin kadulle ulkoilmaan ja päivänvaloon.

Emme ole toisiamme varten

Koko kuntosalin ajatteleminen oli aiheuttanut ja aiheutti edelleen epämääräisiä ahdistuksen tunteita. Keskiviikkona heräsin ihanaan aurinkoiseen aamuun. Kerrassaan ihana ulkoilupäivä, mutta kalenterissani oli aamupäivälle merkitty kuntosalivuoro. Minulle oli kerrottu, että aamupäivisin salilla on vähän väkeä. Se ratkaisi vuorojeni ajankohdan valinnan. Mieli veti rantareitille kameran kanssa, mutta pakotin itseni salille. Avasin magneettikortilla porttikongin, josta pääsin rappukäytävään. Laskeuduin portaat kellarikerrokseen ja nykäisin kuntosalin ovea. Mutta sepäs ei auennutkaan. Ei vaikka kuinka monta kertaa koetin. Henkilökuntaa salille tulisi vasta iltapäivällä. Sitten minua vasta keljuttikin, kun olin vaivautunut paikalle ja ovi oli lukossa! Puhisin kiukusta, kun kävelin pakokaasuista Hämeentietä Hakaniemeen asioille.

Kävin itseni kanssa keskustelua ja tulin siihen tulokseen, että kuntosali ja minä, me emme ole toisiamme varten. Asia, joka tekee minut ahdistuneeksi ja hermostuneeksi, ei voi tehdä minulle hyvää. Lukittu ovi vain vahvisti tuota ajatusta. Vastaisuudessa olisi myös syytä harkita tarkkaan millaisiin arpalappuihin nimensä kirjoittaa.

Liikunnan iloa

Voi mikä helpotus, kun kumitin kalenteristani kaikki kuntosalimerkinnät ja palautin magneettikortin! Sen jälkeen Helsinkiin tuli kunnon talvi. Nautin suunnattomasti vaeltaessani tuntikausia kameran kanssa raikkaassa ulkoilmassa. Välillä viipyillen ja pysähdellen ja välillä taas rivakasti askeltaen ja nauttien lumen narskumisesta askelten alla.

Onneni osoite. Kuva Lissu

6 comments for “Kolmesti viikossa

  1. Omaa tietään lieneee parasta seurata näissä
    kuntoiluasioissakin. Siis tehdä sitä, mikä
    itsestä tuntuu hyvältä ja sopivalta.

    Minä olen tykännyt ohjatusta vesijumpasta,
    laskeskelin että olen käynyt siellä kymmennisen
    vuotta kerran viikossa ”talvikaudella”.

    Nykyisin asunkin niin lähellä, että sinne voi
    mennä kävellen. Tänä talvena on harmittanut,
    kun kylmävesi-allas on ollut kansi päällä.
    Oli mukava kastautua lopuksi jääkylmässä vedessä.

    Pari-kolme vuotta harrastin vesijuoksuakin. Se on
    tosi tehokasta, mutta lopetin kun tunsin etten jaksa
    enää tehdä sitä tehokkaasti. Kun olin ensimmäisen
    kerran vesijuoksussa, sattui paikallinen televitsuunikin
    paikalle ja sain kertoa kaikelle kansalle että
    ”miltäs nyt tuntuu”!

    Kun olin vielä työelämässä, voitin työpaikan kunto-
    tempauksessa ratsastuspäivän talleille. Enhän minä siinä
    iässä uskaltautunut enää hevosen selkään. Vaihtoehtona
    oli ohjattu patikointi Petkeljärven maastossa, valitsin sen.

  2. En ole minäkään saanut vammoja kuntosalilla. Syystä, joka nyt ei ole erityisen urheilullinen.

  3. Hyvin olet kuntosalimiljöön punttien kanssa ahertavine asiakkaineen kuvannut.

    Tänään luin jostakin lehdestä maininnan luuliikunnasta,mutta ei
    siinä tainnut olla niitä luuliikuntaohjeita.

  4. Lissu, juuri kuvaamasi oloiseksi ajattelin minäkin kuntosalin aikaisemmin ja sellaiseksi kokisin sen varmaan nytkin, jos olisin ollut siellä sinun tilallasi. Teit taatusti oikean ratkaisun.Meillä ikääntyvillä Tohmajärvellä on onni saada salitreenausta kerrassaan hyvän ja viisaan ohjaajan kansalaisopisto-ryhmässä ja siksi omat antoisat kokemukset ovat muuttaneet mielikuvaa kuntosalista.

  5. Hyvin olet kuvannut kuntosalin sisäänheittohomman. Helposti , muutamalla kumin pyyhkäisyllä pääsit kuitenkin irti sieltä. Lehtien tulon katkaisu on ihan eri asia. Soitolla se ei onnistu.Musiikkia saa kuunnella lopun päivää. Kirje olisi varmempi, sekin kirjattuna.

  6. Minulla on hyviä kokemuksia lehtien tulon lakkauttamisesta, netin välityksellä. Jopa, jos olen viestin laittanut väärään nettiosoitteeseen huolimattomasti, olen saanut ystävällisen viestin, että ovat sen ohjanneet oikeaan osoitteeseen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *