Punainen peräseinä

Tasakattoiset elementtikerrostalot ja omakotitalot valloittivat maan 70-luvun alkupuolella. Me maaltamuuttajat olimme jo lähteneet kaupunkeihin ja asutustaajamiin. Pääsimme muuttamaan ahtaista hellahuoneista ja vuokra- asunnoista uusiin, tilavampiin koteihin. Pula-ajan niukat värisävyt vaihtuivat runsaisiin väreihin ja uusiin materiaaleihin, 70-luku suorastaan räjäytti värit valloilleen. Samoin lastulevy ja suurikuvioiset tapetit olivat kova sana.

Myös oma perheeni muutti hartiapankkivoimin pystytettyyn kotiin kaupungin kupeeseen. Mäntypuisesta ulko-ovesta pääsimme tumman lilan sävyiseen tuulikaappiin, jolla nimellä sitä pientä eteistä silloin kutsuttiin. Siitä näkyikin jo edessä olevaa olohuonetta hallitseva punaviinin värinen pellavatapetti. Muut seinät olivat hillitymmän ruskeaa sinappia muistuttavat. Olimme saaneet luvan laittaa olohuoneeseen parkettilattian. Se oli koivua, koska tammiparketti oli aravalainan vastainen ratkaisu. Kaikki oli silloin tarkoin määrätty.

Olohuoneesta mentiin muihin huoneisiin oliivinvihreäksi maalattujen ovien kautta. Yksi makuuhuone oli kokonaan keltainen. Pojan huoneen takaseinä maalattiin oranssilla sävyllä, johon muiden seinien värit sointuivat. Oranssi seinä sai aikanaan pinnalleen runsaasti julisteita. Muistan ainakin ”Iron Maidenin”. Kolmatta huonetta hallitsi ruskean ja kullansävyinen, suurikuvioinen tapetti. Keittiön kaapistoissa toistui keltainen ja sinappi.

Olohuoneeseen hankittiin sohvaryhmä pöytineen ja viilupintaisine kirjahyllyineen. Huonekaluliikkeet jopa mainostivat meille syksyllä muuttaville kalusteitaan ”Osta sohvaryhmä, saat kinkun ilmaiseksi”.

Suurehko omakotitalo tuntui pienen kaksion jälkeen liiankin tilavalta. Ihmettelin silloin, että millä kalusteilla tai tavaroilla saisimme huoneet kalustetuiksi. Pelko oli turha. Tavaraa kertyi vuosien mittaan liiankin paljon. Elimme 70-lukulaista elämäämme. Sydänkuolemia ehkäisemään perustettiin Pohjois-Karjala projekti, jossa varoitettiin suolan ja voin vaaroista. Kehotettiin syömään Flooraa. Taisi olla juuri se margariinimerkki, jossa mukana tuli liimattavia tarrakuvia. Niitä ei saanut kerran liimattuaan millään irti.

Vuosien mittaan taloa täytyi remontoida. Maalipinnatkin muuttuivat vaaleammiksi. Tapetit vaihtuivat. Saimme asiantuntijalta neuvon: älkää muuttako taloa liian moderniksi, 70-lukulainen saa olla oman aikakautensa näköinen. Se oli hyvä neuvo.

Maija- Liisa

 

2 comments for “Punainen peräseinä

  1. Kyllä on nostalgista retroa!

    Monet kauniit puulattiat peitettiin kokolattia-
    matolla ja hartiapankkitalojen makuuhuoneisiin
    sellaiset laitetttiin ilman muuta. Monta kertaa
    sain vastata ihmetteleviin kysymyksiin: Miksi ette
    laittaneet kokolattiamattoa…?

  2. Maija-Liisan tarina toi elävästi mieleen oman kerrostalokotini uudessa elementtitalossa Itä-Helsinkiläisessä lähiössä. Kolmen vuoden asumisen jälkeen tuli tarve saada elämään väriä.

    Maalarinvalkoiset seinät saivat uusia sävyjä, vihreää, oranssia, suklaanruskeaa, maitokaakaon ruskeaa ja ruusunpunaista. Lisäksi oranssinruskeä kulmasohva ja seinälle iso auringonlaskujuliste. Tänä päivänä en voisi kuvitellakaan kotiini tuon värisiä seiniä.

    Keittiön ikkunaan laitoin punavalkoiset verhot Pirkko Hammarbergin suunnittelemasta ”optinen omena” kankaasta. Tuo samainen kangas tuli pari vuotta sitten Finlaysonille uutuustuotantoon ja kyllä tuli nostalginen olo katsellessa kangasta eri väreissä. Punavalkoinen tuntui kiehtovalta edelleen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *