Lintulan saharakennus näkyy tässä kuvassa taustalla. Etualalla Matti (vas.), Anna-Liisa ja Erkki.
Värtsilän kasvun ja kehityksen alkuvaiheissa 1800-luvun alkupuolella oli sahateollisuudella tärkeä merkitys, vaikka se olosuhteiden pakosta vaihtuikin rautateollisuudeksi. Olemme saaneet lukea ansiokkaita ja mielenkiintoisia kirjoituksia kuvineen Uuden-Värtsilän synnystä ja kuihtumisesta. Sahateollisuudenkin värtsiläinen historia voisi olla kiinnostava. Minä muistan siitä jonkin verran sotien jälkeiseltä ajalta. Kunnan maatilan yhteydessä jyskytti raamisaha, ja taapelit olivat – ainakin pikku pojan näkökulmasta nähtyinä – isoja. Niitä oli kai aika paljon. Mihin tuotteet vietiin, sitä en tiedä.
Kunnan sahan rinnalla oli ainakin Lintulassa sirkkelisaha. Se ei ollut kiertävä, vaan paikoilleen omaan katokseensa rakennettu. Saha sijaitsi Jänisjokeen laskevan ison viemäriojan pohjoispuolella. Sahanpurut lensivät puron reunaan kaivettuun syvennykseen, sahausjätteinä syntyneet pintalaudat heitettiin puron rinteeseen. Parrut, laudat ja rimat kuormattiin suoraan tukit tuoneeseen ajopeliin tai sitä odottamaan tasaiselle maalle väliaikaiseen kasaan. Pinnat jäivät yleensä sahurille, siis isälleni. En tiedä, millä sopimuksella. Syyspuolella ne ajettiin hevosella puron eteläpuolelle ja sirkkeloitiin polttopuiksi liiteriin. Monen vuoden ajan tämä oli minun ja (Toivo) Karpin työtä. Karppi oli ukkini Ierikka Lintusen taloon lastenkodista ottama ”renki”, ihan oikeasti perheenjäsen.
Sahaa pyöritti iso sähkömoottori. Se sai voimansa sahan vierellä olleesta muuntajasta, josta sähkön sai koko talous, myös Ella Lintusen (Ellan pihan, niinkuin sanottiin). Joskus ukkonen aiheutti sähkökatkoksia. Silloin pitkän varren päässä olevalla laitteella työnnettiin ”vaassi” takaisin paikalleen, ja sähköt tulivat päälle.
Sahaus aloitettiin kevään vaiheilla ennen peltotöitä jatkuen osittain vielä lumien lähdettyäkin silloin, kun ei pelloille voinut tai tarvinnut mennä. Tukit tuotiin hevospelillä, myöhemmin traktoreillakin. Jos tukkien omistaja ei ollut sahauksessa mukana, joku talonväestä toimi perämiehenä, joskus piti juosta perästä myös ottamaan sahattua tavaraa pois pöydältä. Se oli hyvää harjoitusta juoksukuntoa varten. Minusta tämä sahuri-isän kaverina oleminen oli hyvin mieluisaa, paitsi silloin kun puussa ollut sirpale isku terään ja vei siitä jännitteen. Silloin terä piti lähettää Joensuuhun taottavaksi. Työ jatkui, kun vaihdettiin varaterä. Tämä vaihe Lintulan sahalla oli hermoja repivä. Isällä oli kehossaan haavoittumisesta saatuja sirpaleita. Pitikö niistä puihin kätkeytyneistä sirpaleistakin kärsiä vielä rauhan aikana.
Jonnekin muistojen ytimeen on jäänyt sellainen tunne, ettei isän aherrus peltotöiden ohella ollut erityistä bisnestä. Hyvin usein oli lähdettävä tukkeja sahanterään syöttämään, vaikka oli invalidin väsymys päällä ja muiden töiden paine kiusana. Isäni halusi olla omalla osuudellaan mukana siinä rakennustoiminnassa, joka alkoi rauhan tultua ja jatkui monia vuosia. Sama halu näkyi myös hänen traktoritöissään pienillä tiloilla. Traktorin saamisen ehtona nimittäin oli sitoutuminen työskennellä oman tilan lisäksi myös muiden pelloilla. Sitäkin ennätin isän apuna tehdä ennenkuin puin liperit kaulaan.
Tässä tarinaa eräästä värtsiläisestä sahasta. Olisi kiinnostavaa kuulla muistakin Värtsilässä toimineista sahoista. Onhan siinä kysymys olennaisesta osasta jälleenrakennusvaiheessa ja myös maan kehityksessä. Eli: mistä rakennustarvikkeet Värtsilään 1940-50 -luvuilla? Mitä muita sahoja oli ja missä?
Rolan saha. Taustalla Värtsilän aseman vesitorni. Kuva Värtsilän kunnan arkistosta.
Kartasta nähdään, että sahalle tuli rautatie, vai oliko se vasta suunnitelma ??
Karttaan on piirretty uusi valtakunnan raja
Karttapiirros lisätty artikkeliin 14.12.2020
Tosi on, että jälleenrakentaminen on vaatinut paljon sahatavaraa.
Siirrettävät kenttäsirkkelit taisivat yleistyä vasta traktoreiden myötä paremminkin jo 60-luvun puolella.
Hyvä oli kertomus, mutta hyvät siinä olivat kysymyksetkin. Tuskin maltan odottaa vastauksia.
Kyllä Fordson Majorit oli kiertävillä kenttäsahoilla (mm.Väinö Toivari)jo 50-luvun alussa.
Samoin kiertävät pärehöylät, päreen teossa. Pärehän oli yleisin kateaine. Päre piti asettaa oikein päin kattaissa ja kolmi-tai nelikerroksiseksi.
Ennen traktoreita oli pärehöylän voimanlähteenä mm.vesi. Purojen ja jokien varsilla on vielä nähtävänä jotakin pärehöylän paikkoja.
Jänisjoen varressa lähellä Niiralan ylilulkupaikkaa on todennäköisesti ollut sahalaitos.Vanhassa kartassa lukee saha.Jostain olen kuullut nimen Näverin paikka. Nykyisin siellä on joku ulkorakennus pystyssä.Tie paikalle lähtee Kosolan talon kohdalta. Kuka tietää lisää, mukava olisi kuulla.
Niiralassa on varmaankin ollut saha siinä joen mutkassa missä Mantisen Ale asui. Talo lienee sama missä myöhemmin oli (on) joku toimisto. Muistaakseni silloin joen rannasta oli jonkunlainen ränsistynyt elevaattori, jolla on nostettu tukit joesta. Elevaattori oli sellaisessa luonnon muovaamassa notkelmassa. Laitan tähän karttalinkin olettamaani paikkaan.
http://kansalaisen.karttapaikka.fi/linkki?scale=8000&text=Tukkien+nostolaite&srs=EPSG%3A3067&y=6899262&x=686705&lang=f
Peruskartassa v1971 on radan varresa erään tilan nimi ”Tukkiranta”, joka sekin viitannee sahaan
Kartassa v 1931 on karttasana ”Saha” joen rannassa, mutta paikka jäänee pikkuisen nykyisen rajan ”Guzestin” puolelle. Siltainssi tarkoittanee sitä paikkaa. Hilkka saattaisi tietää tarkemmin.
Se kiramo (siis tukkien nostolaite) on voinut olla Alpoaatoksen karttaan merkityllä paikalla.
Vaikka tukit olisi viety Wätsilän salle, niin siitä on ollut varmaankin hyvä paikka tukit nostaa vedestä.
Ei olisi tarvinnut tukkien enää Räykynvaaran mutkaa kiertää.
Siis Wärtsilän sahalle (inflaatio vei kirjaimia pois)
Suullisen tiedon mukaan Kososen kohdalla Jänisjoen rannalla (nykyisen rajan lähellä)olisi ollut aikoinaan Rolan saha. Sen oli sitten ostanut Näveri, mutta sahalla ei olisi sitten ollut toimintaa, vaikka Näverin sahasta lienee puhuttu. Tietoni on syytä tarkistaa virallisista lähteistä. Itse olen käynyt sahan lähellä olevalla pellolla noutamassa heinäkuormaa Lempaan Pitkäsen taloon. Mutta siitä on aikaa kulunut muutama kymmenen vuotta. – Ryynäsen(Pitkäsen) Heljä varmaa muistaa tarkemmin. Fågeli
Veikkasin edellisessä kommentissani tuon Kosolan Matin kohdalla olleen sahan sijäitsenan Venäjän puolella, mutta karttaan nimi on laitettu joen Suomen puoleiselle rannalle. Raja kulkee nyt joessa, joten ”Näverin sahan” paikka pitäisi olla Suomen puolella nykyäänkin.
Vesitien varteen sahat lienee sijoitettu mikäli mahdollista.
Lisäsin tuohon Erkin tekstin loppuun kuvan kommenteissa mainitusta Rolan sahasta. Tai ainakin Värtsilän kunnan arkistossa olleessa kuvassa on maininta, että kyseessä on Rolan saha. Arkistokuvan nykyinen paikka on Tohmajärven kunnan arkistossa.
Näverin Matin Saha:Saha sijaitsi Kososen Matin kohdalta lähteneen peltotien päässä,jossa nykyisin sijaitsee pumppaamo ko peltoalueen vesien pumpaamiseksi pois pellolta. Jänisjoesta pistää ”lahukka”,jota kutsuttiin nimellä Pasonki. Tästä Pasongista tuli Elevaattori,jolla tukit olin nostettu sahalle.Saha ei tiettävästi ollut enää sodanjälkeen käytössä.
Kososen kohdalta näkyy myös valkoinen rakennus pellon reunassa. Rakennus on aivan Jänisjoen varressa. Olen monesti parkkeerannut auton siihen. Juhani Kosonen tietää sen olleen entinen sahan konehuone.Valtakunnan raja on tällä kohtaa joessa, joten ilman lupia sinne ei ole asiaa.Samalla ”tontilla” on nyt myös pyörivä valvontakamera. Jos pysäköit auton aivan tornin juureen kamera alkaa pyöriä ,koska kohde jää silloin katveeseen.
Niiralassa oli vielä kiramo n. 30 v sitten rannassa missä nyt ovat Jänisjoen tuvat matkailuyritys.
Raimo A:lle Valtakunnan raja on ko kohdassa jänisjoen puolivälissä.Asuin Lähellä Ko paikkaa rajavyöhykkeellä.Tunnen paikan erittäin hyvin. Kerron ensiviikolla miksi piikkilanka-aita on ”väärässäkohtaa” Syyn siihen.
Isoisäni Juho Hiltunen vuokrasi tietääkseni Värtsilän
kunnansahan jossa oli mylly ja harjoitti siinä
sahayrittäjänä kolmisen vuotta. Saha meni konkurssiin
keväällä 1955. Asuin itsekin vahempieni kanssa tuolloin
taaperoisena sahan läheisyydessä. Isäni työskenteli
sahalla kirjanpitäjänä. Olisin kiinnostunut lisätiedoista
tätä koskien. Teen pian pientä historiikkia isoisäni
toimista (k. 1989) yms. ja nämäkin tiedot olisivat
mukava saada tarkennetuksi.
Erkki, kertomuksesi sopisi vaimoni Ritvan isän tarinaksi. Lintuniemen sirkkelinterästä katosi 70-luvulla myös jännitys. Keski-Suomesta löytyi yksi seppä, joka osasi takoa jännityksen säteen funktiona. On nimittäin taitolaji.
Monen nettimutkan jälkeen tulin tähän kirjoitukseen ja kuviin. Mielessä kuohahti nostalginen höyry. Ihan päätä huimasi!
Tässä yksi esimerkki verkkolehtemme merkityksestä. Vanhat virkistymään muistinvirrassa! Muistisairaat ilmaista hoitoa! Nuorille tilaisuus kartuttaa kotiseututietoa! – Värtsilä on historiastaan rikas p i t ä j ä Tohmajärven kunnassa, Pohjois-Karjalan maakunnassa, liki rajaa Suomen puolella. – Värtsilä ei ole k y l ä niinkuin jotkut väittävät. Näin ajattelen ainakin minä Kaustajärven kylällä – joka on osa Värtsilän p i t ä j ä ä.
Pidetään elossa tätä Värtsilän p i t ä j ä y h d i s t y s r y : n verkkolehti VÄRTSIÄ – vartsi.net !!!!
Karttapiirroksesta vuodelta 1941 voidaan nähdä, että Rolan sahalle on rautatie. Tai on ainakin piirretty