Loppiaisruokien höysteeksi ajattelin ostaa rosollia. Pyörin aikani eräässä Tohmajärven kaupassa ja lopuksi kysyin myyjältä, että minkä otsikon alle kyseinen eines on sijoitettu. ”Rosolli ei kuulu enää joulun jälkeen tuotevalikoimaamme”, kuului kohtelias vastaus. Harmi, minun valikoimaani se olisi sopinut erittäin hyvin juuri nyt.
Vanha salakuljettaja Laitinen
Voihyllyihin en edes vilkaissut, vaikka media kertoo harva se päivä, että kauppojen voihyllyt ovat nykyisin tyhjillään. Tulikin mieleen, että ehkä voita (ja jopa rosollia) pitäisikin taas ryhtyä salakuljettamaan kuten ennen muinoin.
Kirjassa Omal mual (Suojärven historia III ; 2011) kerrotaan, kuinka Laatokan pohjoispuolella harjoitettiin laajaa salakuljetusta 1900-luvun alkupuolella. Salaa kuljetettiin esimerkiksi teetä, nahkoja, sokeria ja viinaa. Kirjassa mainitaan, kuinka salakuljetus on ollut rajapitäjissä oikein elinkeinona.
Kirjan mukaan salakuljetus oli yleistä kaikissa sosiaaliryhmissä, joukkoon mahtui lampuoteja, työmiehiä, renkejä, kauppiaita, käsityöläisiä ja virkamiehiä. Eräs lampuoti Kaitajärven (ei siis Kaustajärven) kylästä kuljetti kolme hevoskuormaa voita (150 kg) rajan yli. Voin hän oli ostanut muualta Suomesta. Ja nyt tarkkana: kirjassa kerrotaan että voita haettiin erityisesti Värtsilän ja Soanlahden kunnista. Myös näiden kuntien asukkaita oli salakuljetuksessa mukana. Voin salakuljetus jatkui rajan sulkeutumiseen saakka.
Aika entinen ei koskaan enää palaa
Entistä Yhteishyvän kauppakaan ei näy enää Värtsilän katukuvassa, paikalla on vain ”aakeeta laakeeta”. Arppen pihapiiriin on parempi näkyväisyys, kun renkituvan nurkalla ollut suuri kuusi kaatui talvimyrskyssä. Kolmetoistavuotias pohjanmaanpoika tuuletteli innoissaan, kun sattui arvaamaan kuusivanhuksen iän kaikkein lähimmäksi.
Kun Värtsilän kylällä ei ole enää kauppaliikkeitä, ei niiden tuotevalikoimiakaan tarvitse arvailla. Niiralan kalakaupan pihassa näytti vilkkaalta ja ”Open” valot kertoivat kulkijalle, että liike on avoinna. Myös Värtsin toimitalon ikkunassa näkyi ”Open valo” eli sähkökynttelikkö ikkunalla.
Palataanpa vielä siihen rosolliin. Suojärveläinen Dunja-mummo teki itse sillisalaattia, jonka veroista en ole saanut missään. Ehkä hyvä maku tuli itse kasvatetuista, itse kuorituista, keitetyistä ja pilkotuista juureksista. Silli ei ollut itse pyydettyä, mutta ilmeisesti sitä liotettiin liian suolaisuuden välttämiseksi. Sitten kaikki ainekset koottiin laakealle vadille ja koristeltiin kananmunaviipaleilla. Kastikkeena taisi olla jotain smetanan tyyppistä, sekin itsetehtyä.
Talvimyrsky oli riepotellut myös mökkimme pihapiiriä. Kuistin joulukuusi pötkötti pitkällään ja sähkökynttilät olivat säpäleinä.
Tellervo
Tällä salakuljetuksella taitaa olla jo pitkät perinteet, kuten
tästä Tellervon leppoisasta kertomuksesta voi päätellä.
Venäläisnaiset valmistavat rosollistaan sellaisen tahnamaisen,
jossa taitaa olla myös perunaa mukana. Se on kauniin punajuuren
värinen ja herkullista. Täytyypä hankkia jostain se ohje,oli
jo unohduksissa.
Harvoin olen ostanut kaupasta rosollia. Mielestäni se ei maista
millekkään, vaan liekö jo valmiiksi vanhaa. Sepon mieliruokaa on jouluna rosolli ja usein hän tekee sen minua auttaakseen itse ja on sitten aivan toista luokkaa. Terv. Mirjasisko
Kaunis kuva ja mukavaa tarinointia. Kiitos!
Jospa joku Värtsin lukijoista tuntisi tuon
Maija-Liisan mainitseman ”venäläisen rosollin”
ohjeen, rupesi mieli tekemään.
Minkähänlaista on se Tsaarin venäläinen rosolli
josta olen kuullut puhuttavan?
TV uutisissakin oli eilen Tohmajärvi taas esillä,
näytettiin Tohmajärven liikekeskuksia ja siinä
kävi ilmi että suurin osa kunnassa asuvista
venäläisistä on naisia. Niin, olihan siinä
sisäkuvaa Itähuolinnastakin.
Loppiaisruuaksi aiottu soppa kinkun tähteistä meni sattuneista syistä poskelleen, joten piti etsiä muita vaihtoehtoja. Verkot on laskettu järveen, mutta ei tullut matikkaa. Pakasteesta löytyi sentään kesäkurpitsaa. Tein niistä perunavellin. Laitoin toki muutaman perunankin lisäksi.
Awot Tulipa hyvä keitto. Kurpitsaketto kuuluu tästälähtien loppiaisen tuotevalikoimaan.
Näyttivät TV:ssa myös lapsia venäjänkielen oppitunnilta, taustalla opena Päivi Kivivuori. Ovat ennalta viisaita, kun opiskelevat venäjää. Menestystä! Siinä kehityksen edellytyksiä luodaan rajan pintaan. Fågel
Mieleeni on jäänyt rosollin valmistukseen liittyvä muisto Joensuun Talouskoulusta syksyltä 1964. Talousopettaja Vieno Kuusisto opasti rosolliainesten leikkaamista kuutioiksi sanoen: ”Tehdään niin kuin herrasväelle. Kuutiot saavat olla korkeintaan puoli senttiä kanttiinsa.”
Rosollin joukkoon sekoitettiin tilkkanen ruokaöljyn ja veden sekoitusta ulkonäön parantamiseksi.
Venäläinen sillisalaatti
keitettyä perunaa
keitettyä porkkanaa
keitettyä punajuurta
( nämä murskataan hienoksi, suurempi osa perunaa
silliä
hienonnettua sipulia
majoneesia
keitettyä kananmunaa
Aineet ladotaan kerroksittain, väliin maun mukaan majoneesia ja
silliä. Sillin voi laittaa myös viimeisenä ennen kananmunamurskaa
joka tulee viimeiseksi. Päälle tulee vielä majoneesikerros.
Venäläiset laittavat aineista sellaisen kuperan,tasaiseksi siloitellun kasan.
Tämä on heillä myös juhlaruoka. Olen saanut syödä tätä venäläisissä häissä ja kastetilaisuudessa. Sanoivat muuten, että
suomalaiset häät ovat keskimäärin niin hauskat kuin venäläisten
hautajaiset. Niitä kulttuurieroja.
Laitan tähän vielä heidän tonnikalasalaatin.
Keitettyä perunaa murskattuna
purkki tonnikalaa
pakasteherneitä
sipulia
Sekoitetaan ja syödään. Tämäkin oli ihan hyvää
Niin käväisivät TV:n miehet tiistaina venäjän tunnillani. Olihan se käynti lapsille mukava piriste alkavaan lukukauteen. Kovasti innokas oppimiseen on tämä ohjelmassa nähty neljäsluokkalaisten porukka, joka onkin poikkeuksellisen iso ryhmä. On ilo heitä opettaa.