On käyty keskustelua siitä kuinka kaikki on saanut alkunsa luomakunnassa. Minä haluan kertoa kuinka luonto on täynnänsä ihmeitä, joita emme edes näe. Kaikella on alkunsa, kasvit ovat meidän hoidettavina, mutta osaavat ne ilman meitäkin puolustautua kun vaara uhkaa. Esimerkiksi puuvilla, se kasvaa ihmisen hoidon alaisena, mutta kun siihen tulee lehti mato, se puolustautuu itse. Se […]
Aaro-oravan pelot Arka orava oppii Mélanie Watt ( suom. Riitta Oittinen):Aaro, arka orava, Aaro-orava saa ystävän, Aaro-oravan syntymäpäivät, Aaro-orava ei saa unta, Aaro-orava uimarannalla, Kustannus Oy Pieni Karhu Aaro-orava on sympaattinen pieni orava. Mutta hän tietää, että symppis-oravaakin vaanivat monet vaarat. Niitä ovat mm. tappahahämähäkit, myrkkymuratti, vihreät marsilaiset, tappajamehiläiset, pöpöt, hait, jne… Uimarannalle orava varaa
Punaista viinimarjaa kerättäväksi kuka vain haluaa kerätä. Ei maksa mittään. Ilmoita tulostasi tai laita viesti. Helena 040 3790442, Ilomantsintie 33.
Moni on liikkunut varmaankin luonnossa ahkerasti, onhan marja ja sienikausi parhaimillaan. Toivottavasti kamerakin olisi ollut jollakulla mukana. Kaikilla luonnossa liikkujilla on yleensä matkapuhelin mukana ja melkeimpä kaikissa nykyajan puhelimissa on kamera, joissakin yllättävän laadukaskin. Joten eikun kuvia nappailemaan. Pistäkäähän kuvia tulemaan niin julkaistaan niitä lukijoiden iloksi. Terveisin Eira ps. toimituksella on oikeus valita julkaistavat kuvat.
Eriarvoisuudesta ja vähän muustakin Asta Leppä analysoi yhteiskuntaamme Asta Leppä: Voittajien varjot, Elämää eriarvoisten tasavallassa, Kirjapaja 2017 Asta Leppä on minulle uusi tuttavuus. Hän on vapaa toimittaja, joka on viime aikoina kirjoittanut eriarvoisuudesta ja huono- osaisuudesta. Lepän rikkaasti assosioiva teksti nykäiseen lukijan mukaansa tuntemaan pahaa oloa tai myötähäpeää, kun puhutaan yhteiskuntamme luusereista, leipäjonolaisista, yksiössään kamppailevista
Lapsille keskiviikkoisin klo 17–18 liikuntakerho Olga Heiskanen ja Aatos Vikki toimivat ohjaajina. keskiviikkoisin sählykerho klo 14.45–16.00. Tatu Hovi toimii kerhon vetäjänä. Lastenkerhot Värtsilän koululla, kerhot ovat maksuttomia.Kerhot 1–6 lk tytöille ja pojille. Keppi/kahvakuula ryhmät sunnuntaisin klo 17–18 keppi/kahvakuula Värtsilän koulunsali Vetäjänä Mirja Kinnunen, 2 €/kerta torstaisin klo 18 –19 ja sunnuntaisin 16-17 kahvakuula Värtsilän koulunsali. Vetäjinä Anjelika Hovi
Pohjois-Karjalan kunnat ja Pohjois-Karjalan Liikunta ry keräävät tietoa kuntalaisten suhtautumisesta liikuntaan. Kysely toteuttaa liikuntalakia, jonka mukaan kuntien tulee kuulla asukkaitaan liikuntaa koskevissa päätöksissä. Valitse jokaiseen kohtaan vain yksi vaihtoehto, mikäli kysymyksen kohdalla ei muuta mainita. Kyselyn täyttäminen vie noin 5 minuuttia. Vastaa kyselyyn täältä.
Tällaisia suuria urheilukisoja telkkarista seuratessa palaa muisti pätkittäin jonnekin lapsuus aikoihin -50 luvun alkuun, ja niihin tapahtumiin kun vielä haaveilin tulevani suureksi urheilijaksi minäkin, pikkupoika. Silloin kuunneltiin radiota ja lehdestä leikattiin urheiljoiden kuvia ja liimattiin keitetyllä perunalla vihkoon. Omissa kuvitelmissani olin hyvä vaikka missä lajissa. Radio oli varmaan kaikissa taloissa, mutta meillä oli jo sähkötkin.
Tuossa iha lähellä ol yhtenä päivänä huutokauppa. Poikkesin sinne mieki kahtomaa nykystä huutokaupan käyntii, ku aikonaa tul käytyy aika usseinki huutokaupoissa. Tulha sieltä sillon tällön jottai huuvettuuki, en vuan tiijjä, olko se kaikki nii järin tarpeellistakkaa. Muute iha samalaiselta se meininki näytti nykyväänki. Meklar siinä yritti kehhuu niitä myytäviää parhaasa mukkaa, ja enimmäksee ikäimmeiset niitä
En oo ikänäni ollu hirviän paljon oman kylän porukoisa. Tai missään muisakkaan porukoisa. Tai oliko niitä porukoita sen kummemmin olemasakkaan, kaikkihan suurin piirein tunsi toisesa ja jos omalta kylältä kauemmas mentiin vaikka tansseihin, sinne mentiin porukala ja tultiin pois miten tultiin. Ylleensä ne meän kylän taksimiehet huolehti kaikki kotioihinsa. Aikojen saatossa iso osa ikäkavereista muutti
Kuvasatoa täältä Tuupovaarasta. Aukkohakkuun laitamilla oli joku haukka tähystelemässä saalista. Ei jäänyt kuvattavaksi. vain yksi, pikatarkennuskuva, auton ikkunasta. Tässä herkullisen näköinen marjalautanen, vaikka marjamaidoksi. Tuossa näkymä Tohmajärven Kirkkoniemestä, Suomi 100vuotta kamppanja väreissä. Sieniaika on myöhässä. Olen sanut vain muutaman kanttarellin talteen talven varalle. Kuivatellaan niitä verkkoritilällä. Kuivattuna ne kestää hyvänä pitempiäkin aikoja. Rouskuista vain kangasrouskuja
Silloin ”ennenvanhaan”, eli minun ”ennenvanha-aika” tarkoitti pari vuosikymmentä sodan päättymisestä. Silloin jokainen yritti selvitä elämässä eteenpäin niin hyvin kuin mahdollista. Uusi aika teki tuloaan kiihtyvällä vauhdilla. Uusia tavaroita ja laitteita alkoi saada kaupoista. Kaikilla ei ollut mahdollisuuksia uutuuksiin vaan piti pärjätä kotikonstein. Joskus niillä päästiinkin aika pitkälle. Kun havaittiin joku ongelma niin se ratkaistiin. Suunniteltiin
Tämän jutun on kirjoittanut isäni Yrjö Vänttinen ehkä vuonna 1937 Värtsilän työväen näyttämön toiminnasta valtakunnallisesti ilmestyneeseen Teatterilehteen. Näyttäisi olevan vuorossa toinen kirjoitus. Isäni kertoo esimerkiksi Aleksis Kiven Seitsemän veljestä -näytelmän suuresta suosiosta. Laitanpa tähän jonkun kuvan todisteeksi. Pelkästään veljesten touhuista on teatterin kuvakansiossa kymmenen hienoa valokuvaa. On se ollut aika hidasta se kuvaaminen, kun asemat
Eläkeliiton piirit ja yhdistykset tempaisevat kävelemällä tunnissa maailman ympäri. Huimalta kuulostava haaste on ihan mahdollinen, sillä kun kävelijöitä on riittävästi, 40 075 kilometrin matka taittuu tunnissa. Miten? Jos henkilö kävelee normaalia tuntinopeutta eli 6 km/h, tarvitaan 6680 kävelijää, jotta tavoite saavutetaan. Kävelytempauksessa lasketaan siis yhteen kaikkien osallistujien kävelemä matka. Valtakunnallisen kävelytapahtuman tarkoituksena on kannustaa ikääntyviä
