Voittajien varjot

Eriarvoisuudesta ja vähän muustakin
Asta Leppä analysoi yhteiskuntaamme

Asta Leppä: Voittajien varjot, Elämää eriarvoisten tasavallassa, Kirjapaja 2017

Asta Leppä on minulle uusi tuttavuus. Hän on vapaa toimittaja, joka on viime aikoina kirjoittanut eriarvoisuudesta ja huono- osaisuudesta. Lepän rikkaasti assosioiva teksti nykäiseen lukijan mukaansa tuntemaan pahaa oloa tai myötähäpeää, kun puhutaan yhteiskuntamme luusereista, leipäjonolaisista, yksiössään kamppailevista työttömistä tai kauluskäyhälistöstä.

” Joka kerta kun käyn Helsingissä, kurkkua kuristaa kävellessäni romanikerjäläisten ohi, jotka kököttävät kadunkulmissa ja ravistelevat aika-ajoin pahvista kolikkomukiaan. Erityisen pahalta tuntuu, kun vihmoo ja tuulee, ja kun itse yritän vain saada asiani hoidetuksi, jossa pääsisin äkkiä takaisin bussin lämpöön – takaisin omaan pikku kuplaani.”

Pidin Lepän tekstistä. Hän on taitava sanankäyttäjä ja hänen tekstinsä vilisee anekdootteja jopa omasta yksinhuoltajan elämästään. Toisaalta Leppä on vähäosaisten puolella ja miettii sitä, miten yhteiskunta puristaa työttömät ahtaalle palavereilla, keskusteluilla, velvotteilla ja ties millä lomakehysterialla. Työpaikat jakelevat avoimet paikat toisilleen ja niitä tuskin suodaan työttömälle työnhakijalle.

Leppä puhuu myös mm. nopeudesta ja tuumii, että yhteiskuntamme on rakentunut kiivaan rytmin yhteiskunnaksi, jossa ihmisellä on tarjolla kosolti jopa nopeaa ruokaa ja jotkut eivät ehdi työltään edes tarpeilleen, vaan tehokkuuden nimissä vessakäynnit on korvattava vaipoilla. Näin on esim. siipikarjan käsittelyssä, jossa vessareissut eivät ole luvallisia. Kas kun liukuhihnalla menee satoja siivekkäitä tunnissa käsiteltäväksi ja yksien käsien poistuminen hihnan äärestä merkitsiti katastrofia.

Leppä puhuu myös minästä, rakkaudesta, sukupuolista, seksistä, leipäjonoista, mammonasta, materiasta, jne… Kerrankin otin käteeni kirjan, jota en halunnut laskea pois, vaan ”tuhrasin” kauniin kesäisen elokuun päivän tutustuessani Lepän yhteiskuntakriittisiin analyyseihin. Todella nasevaa ja ylivertaista sanankäyttöä, joka joskus tietysti sortuu verbaaliin hengästykseenkin.

Jouko Varonen

16 comments for “Voittajien varjot

  1. Lienee yksi maailmanparannuskirja maailmanparannuskirjojen joukossa. Yleensä niitä rustaa vihaiset nuoret naiset tai miehet. Mutta kuka kertoisi sen kuinka epäkohdat korjataan. Kuka kertoisi ammattikerjäläiselle millä muulla tavalla hänen pitää itsensä elättää, kun ei ole mitään muuta taitoa kuin kerjääminen.

    Rajojen avauduttua meille on tullut ammatinharjoittajia joita meillä ei tässä mitassa ennen ole ollut. Nimetään muutama ammattikerjääminen, prostituutio nykyisessä laajuudessa, taskuvaraskoplat, asuntomurtokoplat. Kaikilla noilla keinoilla ihmiset elättävät itseään. Kuka kertoisi sen kuinka nämä ongelmat oikeasti korjataan, ettei ihmisten näin tarvitsisi elää.

  2. Heitäpä Kalevi muutama varttuneemman vihaisen miehen järkiehdotus epäkohtien korjaamiseksi. Ikäänkuin esimerkiksi.

  3. Joo Leksa, sen jälkeen kun ensin heitän vihaisen vanhan miehen kirjan markkinoille. Ja niin minä mieleni pahoitin.

  4. Sitä kirjaa innokkaasti odotan ja luen sen vaikka se olisi viimeinen tekoni.

  5. No niin. eikös ole niin, että köyhyys se on mikä synnyttää noita Kalevin mainitsemia ammatteja. Köyhyyttä on monenlaista ja syitä siihen monia ja niistä osa semmoisia, mihin ei pieni ihminen pysty paljon vaikuttamaan. Näissä omissa pienissä ympyröissä en ole hoksannut muuta köyhyyden nujertamiskeinoa kuin työn teko.

  6. Se on vähän sama homma kun, ei oo läheskään niin kova näläkä, kun syöpi välillä jottain:-)

  7. Olisiko yksi syy tähän siirtolaistulvaan ja paikan auringosta etsimiseen kyseenalaisinkin keinoin se, että me ihmispolot olemme ottaneet liian kirjaimellisesti jumalallisen käskyn ”lisääntyä ja täyttää maa”?

    Yhtä kaikki: ei minulla ratkaisuehdotusta tähänkään ongelmaan ole. Paitsi että itse olen siirtynyt ns. siviiliin.

    P.S. Eilisessä Kalevassa oli muuten varsin positiivinen arvio tuosta Voittajien varjot -kirjasta. Onhan jotain arvoa silläkin että epäkohtia nostetaan esille.

  8. Edelleen hyvin ajankohtainen on Spede Pasasen sanoittama ja Simo Salmisen laulama PROTESTILAULU sieltä 1960 luvun loppupuolelta. ”Tässäkin maassa sitä on paljon mälsää, —

  9. Paratiisihan tämä maailma olisi, js joku olisi keksinyt konstin köyhyyden poistamiseen. Kuitenkin joku on laskenut, että nälkää ei olisi, jos kaikki hyvä jaettaisiin tasan ihmistan kesken. En tiedä, päteekö laskelmat vielä tänään, kun ihmskunta vain lisääntyy, lisääntyy ja lisääntyy.

  10. Köyhyyshän on pitkälti seurausta riistosta eli mitä enemmän joku rikastuu, niin vastaavasti sitä enemmän joku köyhtyy. Yritysten pitäisi aina ensistäänkin tehdä positiivista tulosta ja toisekseen tehdä sitä tulosta aina edellisvuotta enemmän. Tämähän on pitkässä juoksussa täysin mahdoton yhtälö, josta härkäpäinen kiinni pitäminen juuri tuottaa työttömiä ynnä muita uupuneita. Kuljemme tuhon tietä, ellemme jatkuvan voitontavoittelun sijaan aivan oikeasti opettele tyytymään siihen, että meillä ja sitä myötä myöskin lähimmäisillämme on riittävä perustoimeentulo eli jokapäiväinen leipä ja katto pään päällä. Työtä, rahaa ja ruokaa siis maailmassa kyllä riittää, jos vain löytyy hyvää tahtoa sen kaiken tasapuoliseen jakamiseen.

    Olen joskus kuullut väittämän, että pelkästään Ukrainan ja sen lähialueiden ns. mustan mullan maa vijeltynä länsimaisella teknologialla ja tehokkuudella riittäisi tuottamaan leipäviljan koko ihmiskunnan tarpeisiin.

  11. Todella ihmetyttää voiton maksimointi elikkä tuloksen tekeminen myös osuustoiminta yhtiöissä – OP, PKO, Metsäliitto ja ….
    Tuntuu, että järjestellään johdolle bonuksia osakkaiden ja kuluttajien kustannuksella.

  12. Onko ihminen olemassaolonsa aikana toimissaan vähääkään viisastunut? Ei meillä ole kykyä eikä halua. Meno muuttuu aina vain hurjemmaksi.

    Kenties elämä maapallolla onkin pitkässä juoksussa mahdollista vain ilman sen mieleisekseen muokanneita valtiaita.

  13. En malta olla vastaamatta näihin kommentteihin.Ensiksi köyhyys ei tee ihmisistä rosvoja,suurimmat rosvot löytyy ylä portaasta.He saavat varastaa miljoonia ja eivät koskaan joudu vastuuseen.Värtsilässä oli sodan jälkeen paljon köyhiä,katsoin koulussa ollesani kun tyttö söi eväs leipäänsä,leivän päällä oli yksi halpamakkaran kiekko,sitä hän työnteli ylähuulella eteenpäin, ja lopulla siirsi sen toiselle palaselle.Viimeksi joutui makkara syötäväksi,sillä o li hyvä narrata itseään,mutta siinäkin talossa oli köyhyys,eikä ne tarvinneet varastaa.Jeesus sanoi ,Köyhät teillä on aina keskuudessanne.Israelin laki kielsi leikkaamasta pellon reunaa,ja tekemästä jälkikorjuuta viinirypäleistä, ne piti jättää köyhille ravinnoksi.Olemme matkalla kohti kaaosta,kaikki loppuu aikanaan,hyvinvointi ei voi kestää iäti.

  14. Kun Suomi täytti 40 vuotta ja minä 20, löysin Raamatusta apostolin kehotuksen: ”Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla. Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.” (Room.12:1-2).

    Tuota ennen Suomen täyttäessä 35 vuotta ja maailman urheilijoiden kilpailtua Helsingin olympiastadionilla lausuin Joensuun kirkon alttarilla konfirmaatiomessussa rippikoulukavereideni kanssa apostolisen uskontunnustuksen. Lääninrovasti Anselm Pärnänen kysyi: ”Tahdotteko Jumalan armon avulla osoittaa tämän uskon elämässänne?” Vastasin: ”Tahdon”.

    Minkä uskon tahdoin osoittaa elämässäni? Jaakobin kirjeen 2. luvun sanat veivät minut vuoristoradalle: ”Veljet, mitä hyötyä siitä on, jos joku sanoo uskovansa, mutta häneltä puuttuvat teot? Ei kai usko silloin voi pelastaa häntä? Jos veljenne tai sisarenne ovat vailla vaatteita ja jokapäiväistä ravintoa, niin turha teidän on sanoa: Menkää rauhassa, pitäkää itsenne lämpimänä ja syökää hyvin, jos ette anna heille mitä he elääkseen tarvitsevat. Näin on uskonkin laita. Yksinään, ilman tekoja, se on kuollut”.

    Järjellinen jumalanpalvelus ja uskonharjoitus! Siinä on se vuoristorata, jota olen kulkenut. Sillä radalla ovat kanssamatkustajina olleet ne isät ja äidit, jotka kantoivat vastuunsa sotien aikana ja jälkeen. Samalla radalla ovat nyt lapset ja lastenlapset. Myös ne
    yhteiskunnan päättäjät, jotka laativat ohjeita, milloin saa kouluissa veisata suvivirttä ja mitkä säkeet ovat soveliaita, jotta älypuhelinta ojennetussa kädessään kadulla kulkevat nuoremme osaisivat ottaa aikanaan vastuun 100 vuotta täyttäneessä Suomenmaassa.

  15. Jos silmät ja mieli ovat pikkuisenkin raollaan voi tuntea pahaa oloa siitä, että jää tekemättä se, mitä ihmisenä eläminen edellyttäisi. Se on hyvinvoinnista kärsivien ”vitsaus” maailmassa, jossa kaikki on näkyvillä – olimmepa kristittyjä, pakanoita tai jotain muuta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *