En ole ennen tavannut, että metsään karannut entinen puutarhamansikka olisi tehnyt satoa. Tänä kesänä kuitenkin niin tapahtui. Sain kerätä melkein litran noita herkkuja. Tai ei ne oikastaan kovin herkullisia olleet, mutta marjakeitoksi välttivät hyvin. Lieneekö risteytynyt metsämansikan kannssa. Nythän oli erityisen runsaasti metsämansikkaa.
No hiljasta on Värtsissä.
Tätähän sitä haettiin aikoinaan toimituksen konservatiivisella suhtautumisella ja nyt toteutuu Värtsin kuolema.
Ei muita kuin kirja-arvosteluja.
Jos joskus olisi uskottu kommentoijia niin ei oltaisi tässä.
Surullista
Ja viimeiseksi ohjeeksi, että päätoimittajan ei kannata antaa
muiden ohjata ja valita Värtsin linjaa. Viittaan tällä vaikka vastaavan päätoimittajan vastuuseen vääristä valinnoista.
No en tiedä kuka johtaa Värtsilää mutta sen tiedän että huomenna 2.9 Hotelli Joen ja Värtsilän kylätalon alueella klo 11-14 saa ostaa paistettuja muikkuja,kevätkääryleitä,grillimakkaraa,kahvia ja pullaa.Eikun syömään.Tervetuloa.
Tämäkin verkkolehti on juuri sellainen kuin siihen kirjoittajat, lukijat ja kommentoijat sen tekevät. Väillä hiljaisempaa ja välillä vilkkaampaa.
Ihmettelen miksi täällä ei toimita kuin muualla ?
Pakko ottaa kantaa…kunnioittakaa muiden mielipiteitä ja antakaa vapaus olla toista mieltä ! Ja keskustelkaa myös ns. häirikköjen kanssa. Älkää vaietko hiljaisiksi kommentteja jotka eivät ole mieleenne!
Miten sen nyt sanoisi , häh. Missä mennään Värtsi?
Nyt alkaa olla Värtsin tarinat ja turinat todella vähissä.
Miksikö ?
Yli-innokkaan sensuroijan ja rajoittimen tehokas toiminta sai aikaan ettei siellä suvaita muita kuin oman kylän väen sisäsiittoista kommentointia ja jutuntekoa.
No siitä seurasi ettei ole muuta kuin kirkolliset ilmoitukset ja kirja-arvostelut enää palstoilla.
Toki ihanan paljon lukenee kirja-arvostelija kirjoja ellei kopioi arvosteluja muilta palstoilta, sitähän en tiedä. Itse en ehdi lukea noin monta kirjaa viikossa.
No eihän heillä juttuja riitä. Menee aika suojella omaa kylää kaikelta pahalta ja ulkopuolisilta. Tervetuloa Värtsilään siis !
Heh heh vuosisadan valhe ja sumutus. Yrityskylä ja Niiralan rajaprojekti on tuonut seudulle mitä ? Nollatoimintaa, siis ei mitään. Katsotaan parin vuoden kuluttua onko siellä kuuluisalla alueella yhtään mitään muuta kuin se kallis tien pätkä. Kuka se tässä oikein unelmoi ja ei ole todellisuudessa mukana.
Sipiläkään ei noin pahaan ole vielä yltänyt. Muutama kepulainen ja konservatiivinen kirkkohallituksen jäsen tekee todella pahaa jälkeä emeritus papin kanssa. Sitä sotkua ei siivoa edes Ecocemin ongelmajäteasiantuntijatkaan.
Tarkoitan tällä melkomoista arvosteluryöppyä kaikkia muita kohtaan. Se jää kytemään ja antaa oikeastaan melko lailla luontaantyöntävän kuvan seudun ihmisistä.
Onko Värtsilässä oikeasti tuollaista ? Antakaa mieluusti toisenlainen kuva tekemällä ja sanomalla asioista mitä ne oikeasti ovat.
Nimimerkin suojassa kirjoitellaan höpöjä. Omalla nimellä sitä ei ilkeä tekemään. Edellinen kommentti höpöjuttuja.
No ruvetaanpa keskustelemaan.
En kyllä ole ihan varma, kenelle tai mille tämä nimimerkki ”Missä mennään”on osoittanut tekstinsä, mutta minäpä nyt kuitenkin kyselen: ihan ensiksi,”miksi täällä ei toimita kuin muualla”. Mitenkähän muualla toimitaan, ja missä asiassa? Vastaisitko, kiitos.
Värtsin tarinat ovat kyllä olleet aika vähissä, mutta onhan siitä aiemminkin ollut puhetta, että mistä niitä ottaa? Minä en ole huomannut (varmaankin pöljyyttäni) sensurointia, paitsi joskus viime vuonna, kun oli kyseessä yhden ”vakikirjoittajan” nälviminen. Myöskään ”ulkopuolisilta” suojelua en allekirjoita, itsekin olen ulkopuolinen (muualla asuva), kuten käsittääkseni moni muukin kirjoittaja ja kommentoija. Oikeastaan nyt kun mietin, enemmistä heistä lienee asumassa muualla kuin Värtsilässä. Voihan olla, että paikalliset asukkaat ovat jo meihin ääntä pitäviin niin kyllästyneitä, etteivät viitsi osallistua. Puolustukseksi sanon, jotta ”pitää mennä kauas, että näkee lähelle”
.
Jos Värtsissä olisi ”päätoiminen toimittaja”, lehti saattaisi olla toisenlainen, mutta sitähän ei ole, siihen on tyytyminen.
Yrityskylä ja Niiralan rajaprojekti, nehän eivät ole tämän verkkolehden tuotteita, vaan yhteiskunnan yrityksiä luoda alueelle jotakin. Voi olla, että ei tule toivottua tulosta, mutta unelmoida minä ainakin voin ja toivon, että joku hokkuspokkus-onnenkantamoinen ilmaantuu.
Vertauksesi pääministeriin ontuu jotenkin. Mitä pahaa jälkeä ”emeritus pappi”, jonka nimeä et halua sanoa ja ne ”muutamat muut” ovat tehneet? Missä? Mitä pahaa jälkeä? Sano tarkennus, kiitos.
Suomi on pieni harvaan asuttu maa, Värtsilän Uudenkylän taajaman tapaisia pikkukyliä on pilvin pimein, toinen toistaan rapistuneemman näköisiä kyläpahasia pajuttuneine tien varsineen on matkan varrella kun itse ajelen maan halki Värtsilään. Tuskin näissä pikkukylissä monessakaan on kuitenkaan omaa Verkkolehteä elävöittämässä seutua. Tietysti nykyisin melkein joka pitäjällä tai kylällä on oma fb-yhteisö, mutta se ei todellakaan ole sama asia.
Jostain syystä kuitenkin, kun pääsen perille tähän Värtsilä-nimiseen perukkaan, rupeaa niin hymyilyttämään, vaikka tien raitti on ihmisistä tyhjä, niin silti, joku hyvän mielen hyrinä minut yllättää. Sitten on naama messingillä, vaikka se olisi muuten ollut koko päivän nurin päin.
Olen kuullut, että silloin tällöin Värtsilän kylälle tulee väkeä yrittämään esimerkiksi rajakauppa-bisnestä romanttisten haaveitten kanssa, mutta joskus joutuvat myös pettymään. Varmasti yrittäisin itsekin jotakin ruveta, mutta tuota ikää pakkaa olemaan jo sen verran, että järki sanoo, että asetuppa nyt Tuula vaikka kiikkustuoliin. Realistihan pitää olla, elämisen mahdollisuudet eivät varmasti ole samanlaiset kuin maalikylissä. Mutta. Näissä maamme pienissä kylissä, Värtsilän kylät mukaan lukien eletään kuitenkin ihan samaa päivää kuin maailman metropoleissa, kuka mitenkin kykynsä ja tahtonsa mukaan.
Joku meitä vetää Värtsilään; onko se historia ja Vanha Värtsilä, vai ne haaveet Värtsilän uudesti syntymisestä, mutta kuitenkin. Minusta, sen minkä asiaa tunnen, Värtsilä ja sen asukkaat ovat harvinaisen aktiivisia toimimaan asuinseutunsa hyväksi. Siitä osoituksena esimerkiksi tämä lehti. Kauan eläköön Värtsilä!
Saten kunottu, kuten sanottu, hyvä Tuula!!!:)
En ole aivan varma, tunnistinko jopa hitusen verran itseäni ”Missä mennään” – nimimerkin purkauksesta? Tuli vain mieleen, että huomasin vasta äskettäin Suomi 24:n keskustelupalstalla kymmenittäin samankaltaisia katkeria syytöksiä nimenomaisesti tätä Värtsiä kohtaan. Rakentavia muutosesityksiä sieltä sen sijaan ei oikein etsimälläkään löytynyt.
En tiedä, tapahtuuko juttujen sensurointia? Jos tapahtuu, niin siihen lienee omat syynsä; kommentithan tulevat kuitenkin heti luettavaksi niiden sisällöstä riippumatta.
Mitä tulee omaan kirjoitteluuni, niin tiedän ja hyväksyn sen tosiasian että en voi eikä minun tarvitsekaan varsinaisesti ketään miellyttää. Kaiken tekstin – ovatpa ne sitten juttuja tai kommentteja – olen kuitenkin aina julkistanut oikealla nimelläni!
Laittakaa, kriitikot, itse tarinaa tulemaan. Vaihtelu virkistää meitä jokaista lukijaa!
Hyvää yötä!
Nimimerkin ”missä mennään” kirjoitus ei juuri kommenttia ansaitse, mutta kuitenkin:
Toivottelen nimimerkin tervetulleeksi Värtsilään! Voisitpa laitta tämän lehden ja koko kylän asiat kuntoon.
Näitä , jotka ovat raataneet kylän ( ja lehdenkin ) hyväksi on ollut papist a pakanoihin asti. Siitä suuret kiitokset heille!
Heh, on se vaan hienoa että mielensäpahoittajia riittää niin meillä kuin muuallakin 🙂
Itse lueskelen naapurikylän (jos nyt näin ilmaisen) juttuja ihan mielelläni aika ajoin. Välillä ihan kommentoidenkin. Tuo nimimerkki on varmaan paikallisia, koska nykyisin näin etelä-suomessa asuvana ei tulisi mieleenkään lähteä arvostelemaan kotikyläni Uuden-Värtsilän saatikka Värtsilän kylän enemmän tai vähemmän aktiivista yhteisöä.
Tsemppiä kaikille!
Juuri oli uutisissa, ylitykset Niiralassa vähentyneet reilusti. Ja kun Parikkala aukeaa vähenee lisää. Väki maakunnassa vähenee.
Paluuta entiseen ei ole. Eikä ole tarpeenkaan.
Kaurilan kylätalolla muisteltiin menneitä. Ei ollut helppoa 1917-1918. Tammisaaren leirille tuli kyyti jos ei tykätty.
Vaikea on juttua tyhjästä nyhjästä, jos ei paljon mitään tapahdu, mutta eiköhän kaikki kuitenkin parhaansa yritä toimitti lehteä kuka vain. Mutta toki kritiikki on aina paikallaan, niin kauan kuin ei mennä henkilökohtaisuuksiin.
Yhä useammin näyttää keskusteluun ilmestyvän ihmettelyä, jopa moitteita, eräänlaisesta saamattomuudesta — Värtsilässä. Olisikohan jo aika järjestää suorastaan seminaari, siis keskustelutilaisuus, aiheesta ”Mikä on Värtsilä Suomen itärajalla Pohjois-Karjalan maakunnan Tohmajärven kunnassa?” Paluumuuttajana (17 vuotta sitten) ja aika paljon muualla Suomessa kokemuksia saaneena voisin käytttää starttipuheenvuoron. Värtsilän yhdistysjoukon keskus – Värtsilän Pitäjäyhdistys ry – voisi toimia koolle kutsujana, pitää puheenvuorot kurissa (eli järjestyksessä) ja tarjota kahvit. Ehdotukseni on positiivinen ja täynnä rakkautta Värtsilää kohtaan. Tämän rakkauden ulottuvuudet ovat Värtsilän menneisyydessä, sen nykyisyydessä ja tulevaisuuden visioissa.
Erkiltä oiva esitys. Ja Pitäjäyhdistys oikea koollekutsuja ja järjestäjä.
Luulen, että kiinnostaa laajemminkin.
Jälleen rakentava ehdotus paluumuuttaja Erkiltä. Tässä nettihälinän maailmassa ei saisi unohtaa naamatusten tapahtuvan vuorovaikutuksen tarpeellisuutta, pitkistä välimatkoistakaan huolimatta. Ja keskustelutilaisuuden hyvä dokumentointi voisi herättää verkkokommentoinnin tarvetta matkojenkin päästä.
Olisi suotavaa, että keskusteluun osallistuisivat myös kriittisiä ja jopa toivottomantäyteisiä mielipiteitä esittäneet. Kaikilla kolikoilla on kääntöpuolensa ja hyvä keskustelu suorastaan edellyttää vastaväitteitä.
Olenkohan oikeassa jos arvaan, että keskustelut Värtsilän tilasta ovat enimmäkseen meidän seniorikansalaisten kauraa? Nuoriso (esim. alle 50-vuotiaat) eivät siihen juurikaan ole osallistuneet, vaikka sen ikäisiäkin Värtsilässä asuu ja Värtsi-verkkolehteäkin lukee.
Keskusteluihin olisi saatavakin ehdottomasti mukaan “nuoria voimia”. Senioriväki toki esittää kokemukseen perustuvia ja rakentavia kehittämisehdotuksia mutta energiaa ideoiden toteuttamisen voi olla niukanlaisesti. Ellei mukana ole työikäistä väkeä, keskustelu saattaa karata muistelemisen ja mukavan turinoinnin puolelle.
Edelleen: olisi toivottavaa, että seminaariin saataisiin myös kunnanhallinnon ja sopivien paikallisten ja maakunnallisten kehittäjäyhteisöjen, yhdistysten ja yritysten väkeä. Saataisiin tuoretta tietoa keskustelun avartamiseksi ja uusien avauksien tekemiseksi.
Hyvät kehittämiskeskustelut sisältävät sekä huimia ja päättömiltäkin kuullostavia visioita että toisaalta keskustelua ihan arkisten ja käytännönläheisten toimien toteuttamisesta. Olisi siis hyvä jo ennalta virittää osallistujia esittämään ajatuksiaan. Jokin aika sitten Erkki Lintunen esitti näillä palstoilla pitkän listan kehittämisideoita. Se olisi edelleenkin oivallinen asialista. Toisaalta: seminaarin tehokkuus edellyttäisi keskittymistä rajalliseen määrään asioita.
Tuloksellisessa toiminnassa asetetaan tavoitteita. Kenties tämänkin seminaarin osalta sen järjestäjätaho puheenjohtajineen voisi vaikuttaa siihen että myös konkretiaa saataisiin aikaan.
Suotta Värtsi-verkkolehteä moititaan sen kuihtumisesta. Värtsiin, kuten muihinkin viestimiin syntyy sisältöä vain yhteistoiminnan kautta. Se on mielipiteiden vaihtoa ja ennenkaikkea työtä erilaisten hankkeiden parissa.
Tämä, jos mikä on länsimaista demokratiaa, kun kansalaiset kirjoittaa päivittäisistä kokemuksistaan. Me tarvitaan myös päättäjiä, jotka nauttivat äänestäjien luottamusta. Tämä paletti, jos toteutuu maassa kaikki on kohdallaan.
En ole ennen tavannut, että metsään karannut entinen puutarhamansikka olisi tehnyt satoa. Tänä kesänä kuitenkin niin tapahtui. Sain kerätä melkein litran noita herkkuja. Tai ei ne oikastaan kovin herkullisia olleet, mutta marjakeitoksi välttivät hyvin. Lieneekö risteytynyt metsämansikan kannssa. Nythän oli erityisen runsaasti metsämansikkaa.
No hiljasta on Värtsissä.
Tätähän sitä haettiin aikoinaan toimituksen konservatiivisella suhtautumisella ja nyt toteutuu Värtsin kuolema.
Ei muita kuin kirja-arvosteluja.
Jos joskus olisi uskottu kommentoijia niin ei oltaisi tässä.
Surullista
Ja viimeiseksi ohjeeksi, että päätoimittajan ei kannata antaa
muiden ohjata ja valita Värtsin linjaa. Viittaan tällä vaikka vastaavan päätoimittajan vastuuseen vääristä valinnoista.
No en tiedä kuka johtaa Värtsilää mutta sen tiedän että huomenna 2.9 Hotelli Joen ja Värtsilän kylätalon alueella klo 11-14 saa ostaa paistettuja muikkuja,kevätkääryleitä,grillimakkaraa,kahvia ja pullaa.Eikun syömään.Tervetuloa.
Tämäkin verkkolehti on juuri sellainen kuin siihen kirjoittajat, lukijat ja kommentoijat sen tekevät. Väillä hiljaisempaa ja välillä vilkkaampaa.
Ihmettelen miksi täällä ei toimita kuin muualla ?
Pakko ottaa kantaa…kunnioittakaa muiden mielipiteitä ja antakaa vapaus olla toista mieltä ! Ja keskustelkaa myös ns. häirikköjen kanssa. Älkää vaietko hiljaisiksi kommentteja jotka eivät ole mieleenne!
Miten sen nyt sanoisi , häh. Missä mennään Värtsi?
Nyt alkaa olla Värtsin tarinat ja turinat todella vähissä.
Miksikö ?
Yli-innokkaan sensuroijan ja rajoittimen tehokas toiminta sai aikaan ettei siellä suvaita muita kuin oman kylän väen sisäsiittoista kommentointia ja jutuntekoa.
No siitä seurasi ettei ole muuta kuin kirkolliset ilmoitukset ja kirja-arvostelut enää palstoilla.
Toki ihanan paljon lukenee kirja-arvostelija kirjoja ellei kopioi arvosteluja muilta palstoilta, sitähän en tiedä. Itse en ehdi lukea noin monta kirjaa viikossa.
No eihän heillä juttuja riitä. Menee aika suojella omaa kylää kaikelta pahalta ja ulkopuolisilta. Tervetuloa Värtsilään siis !
Heh heh vuosisadan valhe ja sumutus. Yrityskylä ja Niiralan rajaprojekti on tuonut seudulle mitä ? Nollatoimintaa, siis ei mitään. Katsotaan parin vuoden kuluttua onko siellä kuuluisalla alueella yhtään mitään muuta kuin se kallis tien pätkä. Kuka se tässä oikein unelmoi ja ei ole todellisuudessa mukana.
Sipiläkään ei noin pahaan ole vielä yltänyt. Muutama kepulainen ja konservatiivinen kirkkohallituksen jäsen tekee todella pahaa jälkeä emeritus papin kanssa. Sitä sotkua ei siivoa edes Ecocemin ongelmajäteasiantuntijatkaan.
Tarkoitan tällä melkomoista arvosteluryöppyä kaikkia muita kohtaan. Se jää kytemään ja antaa oikeastaan melko lailla luontaantyöntävän kuvan seudun ihmisistä.
Onko Värtsilässä oikeasti tuollaista ? Antakaa mieluusti toisenlainen kuva tekemällä ja sanomalla asioista mitä ne oikeasti ovat.
Nimimerkin suojassa kirjoitellaan höpöjä. Omalla nimellä sitä ei ilkeä tekemään. Edellinen kommentti höpöjuttuja.
No ruvetaanpa keskustelemaan.
En kyllä ole ihan varma, kenelle tai mille tämä nimimerkki ”Missä mennään”on osoittanut tekstinsä, mutta minäpä nyt kuitenkin kyselen: ihan ensiksi,”miksi täällä ei toimita kuin muualla”. Mitenkähän muualla toimitaan, ja missä asiassa? Vastaisitko, kiitos.
Värtsin tarinat ovat kyllä olleet aika vähissä, mutta onhan siitä aiemminkin ollut puhetta, että mistä niitä ottaa? Minä en ole huomannut (varmaankin pöljyyttäni) sensurointia, paitsi joskus viime vuonna, kun oli kyseessä yhden ”vakikirjoittajan” nälviminen. Myöskään ”ulkopuolisilta” suojelua en allekirjoita, itsekin olen ulkopuolinen (muualla asuva), kuten käsittääkseni moni muukin kirjoittaja ja kommentoija. Oikeastaan nyt kun mietin, enemmistä heistä lienee asumassa muualla kuin Värtsilässä. Voihan olla, että paikalliset asukkaat ovat jo meihin ääntä pitäviin niin kyllästyneitä, etteivät viitsi osallistua. Puolustukseksi sanon, jotta ”pitää mennä kauas, että näkee lähelle”
.
Jos Värtsissä olisi ”päätoiminen toimittaja”, lehti saattaisi olla toisenlainen, mutta sitähän ei ole, siihen on tyytyminen.
Yrityskylä ja Niiralan rajaprojekti, nehän eivät ole tämän verkkolehden tuotteita, vaan yhteiskunnan yrityksiä luoda alueelle jotakin. Voi olla, että ei tule toivottua tulosta, mutta unelmoida minä ainakin voin ja toivon, että joku hokkuspokkus-onnenkantamoinen ilmaantuu.
Vertauksesi pääministeriin ontuu jotenkin. Mitä pahaa jälkeä ”emeritus pappi”, jonka nimeä et halua sanoa ja ne ”muutamat muut” ovat tehneet? Missä? Mitä pahaa jälkeä? Sano tarkennus, kiitos.
Suomi on pieni harvaan asuttu maa, Värtsilän Uudenkylän taajaman tapaisia pikkukyliä on pilvin pimein, toinen toistaan rapistuneemman näköisiä kyläpahasia pajuttuneine tien varsineen on matkan varrella kun itse ajelen maan halki Värtsilään. Tuskin näissä pikkukylissä monessakaan on kuitenkaan omaa Verkkolehteä elävöittämässä seutua. Tietysti nykyisin melkein joka pitäjällä tai kylällä on oma fb-yhteisö, mutta se ei todellakaan ole sama asia.
Jostain syystä kuitenkin, kun pääsen perille tähän Värtsilä-nimiseen perukkaan, rupeaa niin hymyilyttämään, vaikka tien raitti on ihmisistä tyhjä, niin silti, joku hyvän mielen hyrinä minut yllättää. Sitten on naama messingillä, vaikka se olisi muuten ollut koko päivän nurin päin.
Olen kuullut, että silloin tällöin Värtsilän kylälle tulee väkeä yrittämään esimerkiksi rajakauppa-bisnestä romanttisten haaveitten kanssa, mutta joskus joutuvat myös pettymään. Varmasti yrittäisin itsekin jotakin ruveta, mutta tuota ikää pakkaa olemaan jo sen verran, että järki sanoo, että asetuppa nyt Tuula vaikka kiikkustuoliin. Realistihan pitää olla, elämisen mahdollisuudet eivät varmasti ole samanlaiset kuin maalikylissä. Mutta. Näissä maamme pienissä kylissä, Värtsilän kylät mukaan lukien eletään kuitenkin ihan samaa päivää kuin maailman metropoleissa, kuka mitenkin kykynsä ja tahtonsa mukaan.
Joku meitä vetää Värtsilään; onko se historia ja Vanha Värtsilä, vai ne haaveet Värtsilän uudesti syntymisestä, mutta kuitenkin. Minusta, sen minkä asiaa tunnen, Värtsilä ja sen asukkaat ovat harvinaisen aktiivisia toimimaan asuinseutunsa hyväksi. Siitä osoituksena esimerkiksi tämä lehti. Kauan eläköön Värtsilä!
Saten kunottu, kuten sanottu, hyvä Tuula!!!:)
En ole aivan varma, tunnistinko jopa hitusen verran itseäni ”Missä mennään” – nimimerkin purkauksesta? Tuli vain mieleen, että huomasin vasta äskettäin Suomi 24:n keskustelupalstalla kymmenittäin samankaltaisia katkeria syytöksiä nimenomaisesti tätä Värtsiä kohtaan. Rakentavia muutosesityksiä sieltä sen sijaan ei oikein etsimälläkään löytynyt.
En tiedä, tapahtuuko juttujen sensurointia? Jos tapahtuu, niin siihen lienee omat syynsä; kommentithan tulevat kuitenkin heti luettavaksi niiden sisällöstä riippumatta.
Mitä tulee omaan kirjoitteluuni, niin tiedän ja hyväksyn sen tosiasian että en voi eikä minun tarvitsekaan varsinaisesti ketään miellyttää. Kaiken tekstin – ovatpa ne sitten juttuja tai kommentteja – olen kuitenkin aina julkistanut oikealla nimelläni!
Laittakaa, kriitikot, itse tarinaa tulemaan. Vaihtelu virkistää meitä jokaista lukijaa!
Hyvää yötä!
Nimimerkin ”missä mennään” kirjoitus ei juuri kommenttia ansaitse, mutta kuitenkin:
Toivottelen nimimerkin tervetulleeksi Värtsilään! Voisitpa laitta tämän lehden ja koko kylän asiat kuntoon.
Näitä , jotka ovat raataneet kylän ( ja lehdenkin ) hyväksi on ollut papist a pakanoihin asti. Siitä suuret kiitokset heille!
Heh, on se vaan hienoa että mielensäpahoittajia riittää niin meillä kuin muuallakin 🙂
Itse lueskelen naapurikylän (jos nyt näin ilmaisen) juttuja ihan mielelläni aika ajoin. Välillä ihan kommentoidenkin. Tuo nimimerkki on varmaan paikallisia, koska nykyisin näin etelä-suomessa asuvana ei tulisi mieleenkään lähteä arvostelemaan kotikyläni Uuden-Värtsilän saatikka Värtsilän kylän enemmän tai vähemmän aktiivista yhteisöä.
Tsemppiä kaikille!
Juuri oli uutisissa, ylitykset Niiralassa vähentyneet reilusti. Ja kun Parikkala aukeaa vähenee lisää. Väki maakunnassa vähenee.
Paluuta entiseen ei ole. Eikä ole tarpeenkaan.
Kaurilan kylätalolla muisteltiin menneitä. Ei ollut helppoa 1917-1918. Tammisaaren leirille tuli kyyti jos ei tykätty.
Vaikea on juttua tyhjästä nyhjästä, jos ei paljon mitään tapahdu, mutta eiköhän kaikki kuitenkin parhaansa yritä toimitti lehteä kuka vain. Mutta toki kritiikki on aina paikallaan, niin kauan kuin ei mennä henkilökohtaisuuksiin.
Yhä useammin näyttää keskusteluun ilmestyvän ihmettelyä, jopa moitteita, eräänlaisesta saamattomuudesta — Värtsilässä. Olisikohan jo aika järjestää suorastaan seminaari, siis keskustelutilaisuus, aiheesta ”Mikä on Värtsilä Suomen itärajalla Pohjois-Karjalan maakunnan Tohmajärven kunnassa?” Paluumuuttajana (17 vuotta sitten) ja aika paljon muualla Suomessa kokemuksia saaneena voisin käytttää starttipuheenvuoron. Värtsilän yhdistysjoukon keskus – Värtsilän Pitäjäyhdistys ry – voisi toimia koolle kutsujana, pitää puheenvuorot kurissa (eli järjestyksessä) ja tarjota kahvit. Ehdotukseni on positiivinen ja täynnä rakkautta Värtsilää kohtaan. Tämän rakkauden ulottuvuudet ovat Värtsilän menneisyydessä, sen nykyisyydessä ja tulevaisuuden visioissa.
Erkiltä oiva esitys. Ja Pitäjäyhdistys oikea koollekutsuja ja järjestäjä.
Luulen, että kiinnostaa laajemminkin.
Jälleen rakentava ehdotus paluumuuttaja Erkiltä. Tässä nettihälinän maailmassa ei saisi unohtaa naamatusten tapahtuvan vuorovaikutuksen tarpeellisuutta, pitkistä välimatkoistakaan huolimatta. Ja keskustelutilaisuuden hyvä dokumentointi voisi herättää verkkokommentoinnin tarvetta matkojenkin päästä.
Olisi suotavaa, että keskusteluun osallistuisivat myös kriittisiä ja jopa toivottomantäyteisiä mielipiteitä esittäneet. Kaikilla kolikoilla on kääntöpuolensa ja hyvä keskustelu suorastaan edellyttää vastaväitteitä.
Olenkohan oikeassa jos arvaan, että keskustelut Värtsilän tilasta ovat enimmäkseen meidän seniorikansalaisten kauraa? Nuoriso (esim. alle 50-vuotiaat) eivät siihen juurikaan ole osallistuneet, vaikka sen ikäisiäkin Värtsilässä asuu ja Värtsi-verkkolehteäkin lukee.
Keskusteluihin olisi saatavakin ehdottomasti mukaan “nuoria voimia”. Senioriväki toki esittää kokemukseen perustuvia ja rakentavia kehittämisehdotuksia mutta energiaa ideoiden toteuttamisen voi olla niukanlaisesti. Ellei mukana ole työikäistä väkeä, keskustelu saattaa karata muistelemisen ja mukavan turinoinnin puolelle.
Edelleen: olisi toivottavaa, että seminaariin saataisiin myös kunnanhallinnon ja sopivien paikallisten ja maakunnallisten kehittäjäyhteisöjen, yhdistysten ja yritysten väkeä. Saataisiin tuoretta tietoa keskustelun avartamiseksi ja uusien avauksien tekemiseksi.
Hyvät kehittämiskeskustelut sisältävät sekä huimia ja päättömiltäkin kuullostavia visioita että toisaalta keskustelua ihan arkisten ja käytännönläheisten toimien toteuttamisesta. Olisi siis hyvä jo ennalta virittää osallistujia esittämään ajatuksiaan. Jokin aika sitten Erkki Lintunen esitti näillä palstoilla pitkän listan kehittämisideoita. Se olisi edelleenkin oivallinen asialista. Toisaalta: seminaarin tehokkuus edellyttäisi keskittymistä rajalliseen määrään asioita.
Tuloksellisessa toiminnassa asetetaan tavoitteita. Kenties tämänkin seminaarin osalta sen järjestäjätaho puheenjohtajineen voisi vaikuttaa siihen että myös konkretiaa saataisiin aikaan.
Suotta Värtsi-verkkolehteä moititaan sen kuihtumisesta. Värtsiin, kuten muihinkin viestimiin syntyy sisältöä vain yhteistoiminnan kautta. Se on mielipiteiden vaihtoa ja ennenkaikkea työtä erilaisten hankkeiden parissa.
Tämä, jos mikä on länsimaista demokratiaa, kun kansalaiset kirjoittaa päivittäisistä kokemuksistaan. Me tarvitaan myös päättäjiä, jotka nauttivat äänestäjien luottamusta. Tämä paletti, jos toteutuu maassa kaikki on kohdallaan.