Tomas Tranströmer: Kootut teokset 1954 – 2004, suom. Caj Westerberg, Tammi.
Vuoden 2011 kirjallisuuden nobelisti Tranströmer (s. 1931) on ollut suhteellisen niukkatuotantoinen runoilija. Hänen tajunnanvirtainen, myös varsin yksityinen tuotantonsa välähtelee lukemattomiin suuntiin ja saa lukijan, paitsi haltioihinsa, myös ymmälleen. Kuitenkin itselleni tämä Tranströmerin tuotannosta koottu kirja näyttäytyi ilotulituksena, jota ei voi jättää kädestään. Lueskelin kirjaa pari viikkoa iltalukemisena ja mitä edemmäs pääsin, sitä lähemmäs runoilija tuli omia aivoituksiani. Joskus jopa tunsin, että ymmärrän jonkun ajatuskulun alkujuuret.
Kirjailijan kirjoittama elämänkertaosuus on jätetty loppuluvuksi ja se sisältää varsin mielenkiintoisen esittelyn nuoren ötököistä ja kasvitieteellisestä museosta kiinnostuneen, lahjakkaan pojan elämästä. Sodasta kuuleminen otti pojan koville ja elokuva deliriumin vaikutuksista sai hänet jonkinmoiseen shokkiin, josta paraneminen otti aikansa. Myös opettajapersooniaan Tranströmer luonnehtii varsin osuvasti tässä kirjan elämänkertaosuudessa.
Runot vilisevät tajunnanvirtaa. Usein meri stimuloi runoilijan melkoisiin luonnonnäkyihin ja tietysti runoissa elävät myös lapsuudesta tutut eläimet ja ötökät. Tranströmer on kuitenkin aihepiiriltään globaalia näkemystä edustava runoilija, johon viittaavat hänen monet välähdyksensä runoissa, joita on luonnehdittu vaikeasti lähestyttäviksi ja liikaakin komeita kuvia sisältäviksi. Toisaalta koin runoilijan tuotannon myös tietyllä tavalla lukijaystävällisenä, sillä monen runon ainesosat lähtevät pohjoismaalaisille tutuista puitteista, joista esim. luonnonläheisyys nousee tärkeäksi.