Kaunista

Haruki Murakami: Norwegian Wood, suom. Aleksi Milonoff, Tammi 2012.

Jos joskus olen lukenut kirjaa löysästi, ikäänkuin virheitä tarkkaillen, se tapa on tullut vuosien kriitikon työn myötä. Olen kirjoitellut juttuja kymmeniin lehtiin, mutta usein on ollut mukana tunne, että nuoruuden sävyjä en enää saavuta, tunnepitoista suhtautumista lukemaani, vailla kriittisyyden häivää.

Murakami yllätti minut. Luin yli 400 – sivuisesta kirjasta jokaisen rivin, jokaisen sanan, ja nautin lukemastani. Mieleen tulivat nuoruuden tinkimättömät tunnelataukset. Murakami aloittaa kirjansa kertomalla japanilaisnuorten elämästä. Naoko-tyttönen elää suhteessa Midorinsa kanssa ja kolmantena pyöränä, jota molemmat nuoret rakastavat syvästi, on Toru Watanabe.

Tähän Murakamin kansainväliseen läpimurtoteokseen sisältyy tummia tuntoja, rakkautta, kiintymystä ja erotiikkaakin. Kun nuoren parin toinen osapuoli poistuu oman käden kautta, jää jäljelle tyttö ja Toru. Suhde tuntuu sinetöidyltä, onhan Toru ollut nuoren parin luottoystävä ja rakas henkilö. Toru miettii, että Naoko on hänelle koko elämä.

Kirjailija johdattelee kertomusta opiskelijanuorten asuntolaan, hiljaiseen parantolaan erämaan keskellä, ihmissuhteisiin, joissa on lämpöä ja syvyyttä. Lukukokemus on sykähdyttävän kaunis. Murakami edustaa japanilaisen kirjallisuuden parhaita puolia, kuin kirja olisi neljäänsataan sivuun ”tiivistetty” kertomus lyhyen haikurunon sisältämästä viisaudesta. Toisaalta Torun elämä on kovaa ja karikkoista henkisellä tasolla. Kokonaisuus on siis myös viiltävän ahdistava. Silti kirja huokuu lämpöä ja ymmärtämystä. Murakami on tärkeä kirjailija.

Share

2 comments for “Kaunista

  1. Annan kriitikolle kiitoksen, kun jaksaa meitä Värtsiläisiä näin uskollisesti palvella tälläkin kulttuurin saralla.

    Minäkin osannen nyt kirjoittaa vihreettömästi Harakiri Murukumin nimen.

  2. Lukasehan “purukumin” kirja. Se on kiva teos.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *