Suusta päästellään puhetta jos jonkinmoista, no välillä tietysti myös sitä avaamatta eli näin näppäinten kautta. Värtsilässä sitä päästeltiin ennen vanhaan paikallisella, rikkaalla ja mukavalla murteella. Taisi hieman vaihdella jopa kylittäin. Paikalliseen murteeseen on osaltaan vaikuttanut Värtsilän sijainti pitkäaikaisella ja monimuotoisella raja-alueella. Täällä ovat kohdanneet ortodoksisen ja luterilaisen uskonnon tavat ja sanonnat. Lähellä ovat Savo, Vienan ja Laatokan Karjalat ja kohdalla Raja-Karjala. Venäjän ja Ruotsin suurvallat ovat vuorovedolla isännöineet seudulla vuosisatoja.
Pelkään pahoin, että nykyisen liikkuvuuden, koulutuksen, muuttoliikkeen yms. seurauksena paikallinen murre pikkuhiljaa on vaarassa laimentua ja kadota. Toivonkin, että sitä vielä osaavat sitä myös käyttäisivät. Täällä Värtsissäkin. Onhan täällä murteesta toki pieniä näytteitä silloin tällöin saatu. Kiitos siitä. Meillä junan viemillä on murteeseen säilynyt lukutaito, mutta kirjoitus- ja puhetaito alkaa näin puolen vuosisadan jälkeen vähintäänkin ontua. Ei ole tiedossani, ovatko Värtsilän perinteitä vaalivat seurat tai yhdistykset missä määrin murrekulttuuria tallentaneet, mutta tarvetta siihen ainakin uskoisin olevan. Nykyään on tapana ollut laatia joiltakin seuduilta murresanakirjoja tai sanontakirjoja. Miltäpä tuntuisi Värtsilä-sanakirja?
Pysyitkö vielä kärrillä? Varmaan pysyit. Muualla Suomessa ei enää pysyttykään, olisi pitänyt sanoa kärryllä. Siinä se pieni ero, josta kertoo myös tämän koneen oikolukuohjelma. Laittaa punaista korostusviivaa kärri-sanan alle, mutta kärry-sana kelpaa sellaisenaan.
Eipä sen puoleen, on täällä Värtsissä ihan mukavasti avattukin tuota murrepuolta. Joissakin kertomuksissa on tullut esille sanoja ja sanontoja, varsinkin Kaustajärven suunnan tokaisuja jonkun verran. Itselläkin on säilynyt muutamia sananväännöstapoja. En mielelläni sano hävytön vaan hävitön. Perunakaan ei ole minulle pottua, mutta potaattia se voipi olla jne.
Jospa näin alkajaisiksi alan taitajat lisäisivät murrenäytteitä jutuissaan ja kommenteissaan täällä Värtsissä, ettei Murre jäisi pelkäksi koiran nimeksi. Kahotaan tullooko siitä mittää.
Sakari H
Olispas kiva sellainen kirja !
Miultaki alakkaa murre hävitä .
Voi voi,kuka osois tehä sen?
Pitäs olla murteen taitaja .
Värtsilä ja Pälkjärvi kuuluivat samaan
itäsavolaisen murteen alueeseen, näin kuulin
juuri toissa iltana.
Pälkjärven pitäjäseuran tarinaillassa kuulimme
Unto Kortelaisen
valaisevan esitelmän Pälkjärven murteesta,
esitelmöitsijä selvitteli meille muutamia
aiheesta tehtyjä tutkielmia.
Seurallemme on onni, että Yhteiskunnallisen
korkeakoulun alikirjastonhoitaja Viljami Laasonen
oli koonnut ajallaan mittavan kokoelman Pälkjärven
murresanoja.
Hänen keräämänsä aineisto löytyi aivan sattumalta
Joensuun maakuntakirjaston kellarista. Pitäjäseura
koosti materiaalista kirjan nimeltään ”Päläkjärven pätinäkuntoo”.
Kirjaa voi tutkailla Joensuun kirjastossa tai vaikka’Värtsilän kylätalolla. Pitäjäseuran sihteerillä on sitä vielä
myytävänäkin.
Yhtäläisyyksiä löytyy!
Se on meleko vaikeeta murteella kirjottaminen kun siihen eioo tottunu.Puhuminen sujuu kuitenkii vielä jollai tavala.Joskus kuuluma sattuu silleen että jiäpi suustaan kiini.
Yön seutuun ol satanna niin paljon lumenkyventä
jotta meinas männäk pattiinin varteenniik
uamun avviisii post’luatikosta hakkiissa.
Auroojakkaan ei ehik het uamutuimaan joka
kulumalle purku-yön jäläkeen.
Eipä tuota ois ollunna kiirettä lehen hakkuunkaan.
Olin vilikassu netistä jo uamu viijeltä mittee
sitä mualimassa on tapahtunu…
Vau! Nyt on miun aihe!!! mie oon niin vuottanu tätä jotta voitas kirjotella silleen kun puhutaan.Aina mie oun ajatellu jotta nää kirjottelijat on näköjään niin ”oppineita” jotta ei voi kirjotella muuta kun kirjakielellä… siks en ouk paljookaa osallistunu tähän touhuun! Miettikee hyvät immeiset, mitä myö hävitään jos meiltä oma murre hävijjää. Eihän se miunkaa teksti voi olla täysin sitä murretta jota kaikki tiällä Värtsilän perukoilla on huastanu, mutta korjailkee sanoja jos ei teijjän ajatusmieleen kaikki satu!? Mie tykkeen kirjotella runoja murteella, -ja vain murteella. Näytteen voin joskus myöhemmin pistee tälle palstalle.
Tulipa tuttu ja kotoisa tunne lukiessa.
Eikä löytynyt korjailtavaa.
Saa nähdä miten jatkossa?
Värtsiläm MURRE ? Mitä se semmonen on. ja höpöhöpö
Se on oikeeta Suomee ja sillä siisti
Murresanakirja löytyy pian verkosta
27.2.2012 12:07
Helsingin Sanomat
Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Kotus) avaa murresanakirjan verkossa. Kuun lopussa aukeavasta Suomen murteiden sanakirjasta voi muun muassa tarkistaa, millä nimityksillä kyläluuta tunnetaan murteissa ja mitä muuta kuutti tarkoittaa kuin hylkeenpoikasta.
Suomen murteiden sanakirjassa on kaikki Suomen murteet. Sanakirja pohjautuu mittavaan aineistoon, jota on kerätty 1900-luvun alkupuolelta aina 1970-luvulle saakka.
Murresanakirjasta on aikaisemmin julkaistu painettuna aakkosväli a–kurvottaa. Verkkoon ilmestyy aluksi väli kus–kyntsöttää, ja uusia artikkeleita tästä eteenpäin julkaistaan vuosittain tuhansia, lupaa Kotus tiedotteessaan. Myös jo painettuna ilmestynyt aakkosväli julkaistaan verkossa vähitellen.
Valmistuttuaan sanakirja sisältää noin 350 000 artikkelia. Alun perin se oli tarkoitus julkaista 20-osaisena painettuna sanakirjana.
Verkkosanakirjalta voi kysyä muun muassa, onko joku kotimurteen sana tunnettu myös muualla Suomessa ja mitä sanoja ylipäätänsä omassa kotimurteessa on käytetty. Sanakirjassa on myös levikkikarttoja, jotka havainnollistavat muun muassa sanojen ja niiden merkitysten sekä äänneasujen maantieteellistä levikkiä.
Nyt saa Värtsi seuraa vakiseurattavien seurassa.
Kiitän ihan kiinaksi viäntäen tiedosta näin 🙂
Värtsilässä huastettaan sunnilleen sammoo murretta kunj koko Keski-Karjalassa elj Kittiilä, Riäkkylässä, Tohmajärvelä ja Kesälahela. Jos käytättä nuamakirjjoo elj veispuukkii, niin liittykkee ihmeessä seurroovvaan ryhmään: Keski-Karjalan murretta huastammaan
https://www.facebook.com/groups/586199611420483
Olipa hyvä, että tuli tämä juttu essiin. Tiijän yhen ihimisen siellä Värtsilässä, joka kirjottaa mukavia runoja sillä omalla murteellaan. Mutta enpä enenpää sano, tulukoon ite essiin.
Oi kiitos Värtsilän teatterille kun urhoollisesti olette pitäneet kiinni murteesta. Pakolla kirjakieltä puhuvan puhe on jopa huvittavaa, koska korostukset kuuluvat taatusti läpi.
On niin kotoisa olo penkissä istuessa. Monta värikästä jo unohtunutta sanontaa tai sanaa silitä muistuu mieleen.
Suomalaisethan ovat tunnetusti kielitaitoista kansaa ja mielestäni ensin opittu kieli ei milloinkaan häivy unholaan, vaikka jotkut niin väittävät. Vätsilän murre on minun ensimmäinen kieleni ja ossoon automaattisesti sitä huastoo ainakii kun astun kotkunnaile ja kuulen toisten sitä huastavan.
Värtsilässä kuultua:
– Voi kun niin piätä juilii.
– Ei sua siunooman rauhoo.
– Mitä ne hölisöö?
– Olokoon männeeks.
– Lähetää mehtään rummuumaan.
Murtteela kirjottamine o yllättävän vaikkeeta, ja kirjakielelä puhumine samoten. Helepointa on kuunnella vierestä kun joku puhhuu tahikka lukkoo mitä joku toine on kirjottana. Kun ruppeet ite kirjottammaan niin huommoomattaan alakkaa tulemmaan muuta murretta taikka kirjakieltä vaikka ei meinnoiskkaan. Nii se vuan on, ainakkii miun mielestä.
Nii just. Ja sitten kielkoneet viäntää sen ihan joksii muuks
Miullapa se onnii ihan aeto ja ehta Värtsilän murre teällä kotona. Se on puhasverinen seropi-narttu, sen nimi on Lulu ja ikänsä melekein kolometoesta vuotta.
Lulu se on ihan miun vihoviimenen murre, niitä on ollunna miulla erinäenen meärä jo viijenkymmenen vuojen aekana, ja nyt sekkii harrastus suapi peättyy ajallaan Lulun poesmännöön. Murret ne tuppoovat peäseäntösesti olemmaan mahottoman mukavia elukoeta, voan vuattiivat ylen paljon huolenpittoo ja eritoten sitä paekallaolloo. Se tulloo olemmaan liian vaekkeeta tämmöselle asuntosaseästäjälle, jota vaevoo se aenaenen kulukutaati.
En vielä tiijä, millä ihmeen iliveellä mie suan sitten Lulun jäläkeen piettyy kaekenkarvaset rosmot ja vantaalit loetolla – Luluhan se on tähän soakka osannut ansiokkaasti ajjoo ne Harkkolampeen jo aekapäeviä ennen tihutöetään, ja tietennii osanna purasta niitä sitä ennen muistoks persauksista.
Voan aekansa kutahhii, sano se entinennii pässi peätäleikattaessa. Kahottaan, jos vaekka saesin jonnii isommanpuoleisen suven vuokrattua vahiks näeltä paekallisilta mehtämiehiltä – niitä kun kuulemman mukkaan vilissöö eelleennii teällä niin tukusasti, ettei kulukemmaan mahu.
Aekonnaan teatteriporukan kanssa opintoreissulla Turussa, kierrelttiin soppailttiin ja sottailttiin kaapunkilla.
Tuli vain mieleen tuosta Esan kommentoinnista, kun Turkulaisillaki oli monella koirat mukana. Niin selvisi sekin asia, että mikä on turkulaisten suosituin koirarotu. Se on ylivoimaisesti Turunmurre.
No niinpä! On se vaan ihmeellistä, että jokaisessa Suomen kolkassa näyttää pitävän vahtia ihan omanlaisensa murre. Rauman murre on sellainen, ettei siitä ota kukaan mitään selvää. Ja Savon murre suattaa hyvinnii haukkua tai olla haukkumatta.
https://www.kotus.fi/kielitieto/murteet/suomen_murteet
https://spj.fi/rodut/suomenpystykorva/rotukuvaus/yleista/