Onko nokka hyvin, kyseli koskelorouva rannalla ja käänteli päätään. Annoin kameran laulaa, kun kerrankin malttoi olla aloillaan.
Penskoista kanssa, innostui äitykkä ja antoi sarjan komentoja. Vaan eiväthän ne, vallattomat vintiöt. Taisivat tahallaankin ymmärtää väärin emon ohjeet. Yhden ainoan siedettävän passikuvan sain koko porukasta. Jos oikein ehdin laskea, oli mukuloita kahdeksan.
Laita kuvat sitten Pohjanmerelle, sinne ollaan lähössä, huolehti isokoskelo. Tässäpä tulee, tottahan lukevat Värtsiä.
- Koko porukan passikuva.
Taitavat penskat mennä emon passilla, minne sitten menevätkin.
Jokaisessa vuodenajassa on oma kauneutensa, kuten näitäkin kuvista näkyy.
<Noita lintuja sain katsella aina Rääkkylän mökillä Harkon saaren rannassa. Ja monia muita. Terveiset Rääkkylän lintumiehelle ja
puutarhurille ja äitille myös. Pusan Mirja Patsolasta.