Kätkäläinen ja ulkomaan elävä
Löytyipä hauska motto. Näin asia taitaa olla.
Motto
”Monella ikiin ehtineellä ihmisellä on vietin vahvuinen viehtymys muistella menneitä ja kertoilla elämänsä vaiheita kohta, kun kuulija suinkin osuu ulottuville. Joka kerta tarina paranee pikkuisen, kiinteytyy ja karsiutuu ja saa selväjuoksuisen juonen, niin että lopulta siihen alkaa itsekin olla tyytyväinen: monessa on oltu mukana, mutta niinpä vaan on tänne asti rimpuiltu. Tulukeehan perässä.
Samalla jakelisi mielellään hyödyllisiä neuvoja arkisesta askaroinnista ja taipumustensa mukaan joku päätyy melkein viisaustieteellisiin mietelmiin ihmisenä olemisesta.”
(Hämäläinen, Simo: Kätkäläinen ja ulkomaan elävä, Gummerus, Jyväskylä, 2000)
Totta on, että menneitä tulee muisteltua, kun ei tulevasta
vielä tiedä. Monet muistot vanhetessaan vaan paranee.