Kullan kallis kissimirri
pöyvän päällä pilkisteli,
pahassa pulassa piltti
elämässään ensi kerran.
Onko hiiri, hittolainen?
Viimein se tavoittaa tohti,
käpälällä kopsahutti,
lipoi kieli liukkahasti,
leikkisästi leuat louskui.
Ah, tää onkin oivallista,
melkein kuin ihan imisi
maitoa emon nisästä.
Hyvää kannattaa kehua,
hanavettä huikeata.
Kotikissa kaunosielu
kohta laittoi leuan alle
käpälänsä kaksinkerroin.
Pani silmät sirrillensä,
pian uinui ja hyrisi,
rupatti kuin rukki ennen.
Ihana kisu! Eikä tekstissäkään moittimista.
Kuva vois olla vaikka meidän Kirstin kodista – kissasta Terv. mirjasisko