Kylät tarvitsevat toimintaa

Värtsilän monessa vapaaehtoispuuhassa mukana oleva Jussi Raerinne on viime päivinä tuonut esille monia kannatettavia ajatuksia kylätoiminnasta. Eräs niistä oli, että lähikylät ryhtyisivät yhteistoimintaan. Raerinne ei ole ajatuksineen yksin, saman suuntaisia mietteitä on kuulunut muitakin.

Yhteistyössä ei tarvitse kaihtaa kuntarajojen yli menemistä, jos luontevaa kumppanuutta löytyy. Onpahan siinä esimerkkiä kunnillekin. Värtsilässä uskotaan, että esimerkiksi Joensuuhun kuuluvan Saarivaara-Hoilolan kanssa löytyisi hedelmällistä kanssakäymistä. Saarivaara Soi -tapahtuma on herättänyt huomiota ja Hoilolalla on omaperäistä kulttuuriperinnettä. Molempia kyliä sävyttää ortodoksisuus. Annettavaa löytyisi puolin ja toisin.

Raerinne otti esiin myös yhteistyön Kaurila-Muskon, Saarion sekä Kutsu-Hukkalan kanssa. Se olisi varmasti paikallaan monissa asioissa, ei vähiten yhteisesiintymisenä kunnan suuntaan. Suuremmista kokonaisuuksista voisi olla joskus hyötyä, ja toisihan se mukavaa kanssakäymistä. Mitään pakkopullaa siitä ei tarvitsisi kehitellä.

Yli kuntarajojen ulottuva kylätoiminnan yhteistyö on täällä päin vielä paljolti kartoittamaton mahdollisuus. Se edellyttänee turhien ennakkoluulojen heittämistä roskakoppaan. Ja kaikenlaisessa kylätoiminnassa kannattaa ottaa avoimuus ja julkisuus yhteistyökumppaniksi, kuten yhdistystoiminnassa yleensäkin.

Share

12 comments for “Kylät tarvitsevat toimintaa

  1. Lähikylien yhteistyö vaikuttaisi hyvältä ajatukselta. Yleisestikin kannatan tuota ennakkoluulojen heittämistä roskakoppaan, ja Erkin jo aiemminkin esille tuomaa avoimuutta ja julkisuutta kylätoiminnassa.

  2. Eikun vain kaikki mukaan toimintaan, siinä ne silmät aukeaa.

  3. Siltainssi,

    on ihan hyvä, jos toiminnassa on mahdollisimman paljon asukkaita mukana. Mukana olevien kavereitten kanssa käytävä sisäinen keskustelu ei kuitenkaan vielä täytä avoimuuden ja julkisuuden periaatteita kylätoiminnassa.

  4. Juu mikäpä ettei kylien yhteistoimintaa, Seurakunnassahan sitä on viritelty, mm. diakonitoimikunta oli Värtsilän ja Kaurilan kanssa yhteinen. Siinä tulee tuttuja vähän laajemmalta alueelta

  5. Erkki,
    sinä kun olet niitä tiedottajia ammatiltasi niin kerro miten nämä asiat saadaan julkisiksi paremmin.Käsittääkseni tätä avointa tiedottamista on aina harjoitettu ja tehdään sitä koko ajan. Värtsilän eri yhdistyksillä on omia nettisivuja, pidetään yleisiä kokouksia, tiedotetaan eri tapahtumissa ja niinedelleen. Mutta jos asiat ei ketään kiinnosta, viittaan osallistujien määrään. Avoimuuteenkin kyllästyy jos siitä kaivetaan vain negatiiviset jutut. Edelleenkin korostan että mukaan vaan toimintaan, siitä se tieto karttuu.

  6. Huomautuksena, kuin minään uutena asiana: Kylätyhteistyötä on tehty ja YRITETTY kehittää jo ”huit aikoja sitten” Entisenä Kyläpiällikkönä olin monissakin kehittämis riihiisä mukana, oli kylä esitelmiä ja yhdistysten kokouksia joissa ilmeisesti ei nyt vasta asioista kiinnostuneet ilmeisesti olleet paikalla silloin. Työtä on tehty ja markkinoitu sen eteen sekä talkoo voimin, eri projekstein toteutettuina jopa ihan kylä iltoina, mutta missä on olleet ne todelliset kehittäjät, jotka nyt vasta ovat heräämässä???
    Ei se mitään sattuuhan sitä. Edelleen on avoimet ovet auki Pitäjäyhdistykseen, kuin muihinkin Värtsilän yhdistyksiin. Niin että trvetuloa vaan ihan oikeaan toimintaan eikä vaan visuaaliseen sana kehittelyyn. Terv. Hemppa T

  7. Lisäystä edelliseen:: -LÄHIKYLIEN yhteistoiminta ja sen kehittäminen on huomioitu, ja sitä on ollut jo vuosia sitten. Kuten Värtsilän Tapahtuma kalenteristakin on voinut päätellä, niin siellä on ollut ilmoituksia tapahtumista myös naapuri kylista.
    -Minun aikana jo ammoin (kyläpiällikkönä)Kutsuttiin naapuri kylien edustajia yleisiin ja muihinkinkin kokouksiin yhteistentoimintojen sovittamiseksi ja muutoinkin kuultiin toisten suunnitelmista ja ideoista. ELI mikään ei OLE uutta ne on vaan unohtunut tai niihin ei ole tullut osallistuttua. Tai sitten se on vanhan kertausta.
    terv.Hemppa T

  8. Yhdistysten tiedottamisesta käytännössä minulla ei ole minkäänlaista kokemusta. Saattaisi mennä yhdistyksen toiminta perin juurin sekaisin, jos sellaiseen asiaan nokkani työntäisin. Eiköhän yhdistysten pidä ratkaista ja hoitaa se tykönänsä.

    Toimittajana tietysti työni vuoksi seurasin erilaisia asioita useita vuosikymmeniä, ja tulee sitä harrasteltua vielä Värtsissäkin. Monesti törmäsin toiveisiin, ettei jostain asiasta kirjoitettaisi. Värtsilä ei ole tehnyt tässä suhteessa poikkeusta viimeisen vuoden aikana. Kun tällainen tilanne tulee eteen,toimittaja miettii oitis, onkohan tuossa asiassa jotain salattavaa. Useimmiten ei ole.

    Näistä kokemuksista kumpuavat yleisluontoiset mielipiteeni avoimesta ja julkisesta toiminnasta, tiedottamisesta ja keskustelemisesta. Niitten avulla pystytään torjumaan huhuja, jotka usein lähtevät elämään omaa elämäänsä ja voivat saada uskomattomia muotoja. Etukäteiskeskustelu ja tiedottaminen myös vireillä olevista asioista lisää luottamusta yhdistykseen. Hyväksi olisi kaiketi tiedottaa myös vähemmän miellyttävistä asioista, liittyivätpä ne yhdistyksen talouteen tai mihin hyvänsä.

    Värtsilän pitäjäyhdistys tekee arvokasta vapaaehtoista työtä, kuten kaikki yhdistykset. Pitäjäyhdistyksellä on poikkeuksellisen hyvät nettisivut, jotka näyttävät kiinnostavan yleisöä.

    On hyvä, ettei yleinen tiedottaminen ja keskustelu supistu vain viralliseen vuosikokoukseen. Ne mielletään kaiketi rutiinitilaisuuksiksi, joissa harvemmin on väkeä paljon koolla.

  9. Asia on juuri niin kuin Heino Turunen kirjoitti. Kylien välinen yhteistyö ei todellakaan ole mikään uusi asia. Tämä oli vain tietyllä tavalla ”helppo” nostaa nyt uudelleen keskustelun aiheeksi, kun Niiralan ktmk virallisesti lakkautettiin ja mainitunlainen yhteistyö näyttäisi yleisesti kaipaavan uusia tuulia.

    Kylätoiminnasta, kuin muustakin yhdistysluonteisesta toiminnasta heittäisin kommentoitavaksi pari ajatusta. Ensinnäkin mielestäni yhdistyslain kiemuroiden tappava vaikutus; miettikääpä esim. käsitteitä laillisuus, päätösvaltaisuus, toimintakertomus, tilinpäätös, tase, tilintarkastus jne. On tietyllä tavalla uuvuttavaa pienissä porukoissa samojen ihmisten jatkuvasti vatkata samoja asioita ja merkitä ne kirjoihin sekä kansioihin. Aina samat jutut vuodesta toiseen tuskastuttavan kaavamaisesti. Johtokunnat joutuvat hyväksymään omat esityksensä, koska ketään muita ei yksinkertaisesti huvita tämä vatvominen.
    Toinen juttu; jos nyt sitten yleiseen kokoukseen ”erehtyy” tulemaan joku uusi ihminen johtokunnan tai vastaavan elimen ulkopuolelta, mikä pakko se on heti puoliväkisin värvätä hänet kylmiltään toimihenkilöksi tai peräti hallituksen jäseneksi. Eikö saa olla pöydän toisella puolella? Kaikki eivät halua, osa ei edes pysty niihin tehtäviin, vaikka muutoin olisikin kiinnostusta vaikuttaa yhteisiin asioihin.
    Kierre on valmis; ihmiset väsyvät, ei huvita jatkaa, uusia ei tule mukaan, väsytään vielä enemmän, yhdistyksen toiminta hiipuu, välinpitämättömyys kasvaa, yhdistys kuolee.
    Tahdon tällä kertoa sen, että vapaamuotoisempi, enemmän kerhotyyppinen toiminta -vaikka se on viranomaistahojen suuntaan mahdollisesti jokseenkin kynnetöntä- saattaisi olla pitkässä juoksussa parempi tae sille, että valot eivät sammu.

  10. Varsinkin vuosikokouksissa on rutiineja esillä niin paljon, että turha sinne on kasata muita kehitys- tms. keskusteluja, aamuhan siinä nopeasti vastaan tulee. Antaapi nuijan vain heilua rivakasti.

    Jussilla oli tuossa hyvä ehdotus vapaamuotoisemmasta kokoontumisesta, kun sellaiseen tuntuu olevan kylälistöllä tarvetta, eikä mielestäni esityksen tarvitse aina tulla kyläyhdistyksen ytimestä, jotta se siellä noteerattaisiin. Muittenkin ajatuksia kannattaisi kuunnella herkällä korvalla kokousten ulkopuolellakin.

    Ihmettelin nuorna miesnä, miksi Kiteen pesäpalloilijoitten virallisissa kokouksissa oli niin vähän väkeä. Muuan nokkamies vastasi, että toiminta tapahtuu aivan kokonaan muualla, nämä pakkopullat hoidetaan mahdollisimman kevyesti vasemmalla kädellä, niihin sen suurempaa huomiota kiinnittämättä.

  11. Raerinteen ja Turusen (en tunne kumpaakaan) esilletuomat
    toimintojen ylläpitovaikeudet ovat hyvin tuttuja aikaisemmilta
    vuosikymeniltä omilla asuinpaikkakunnillanikin. Ehkä näin
    muualla asuvana ei kannattaisi pistää lusikkaansa tähän
    lainkaan, mutta ”työrukkasten” vaikeudet ymmärrän oikein hyvin.
    Teoria ja käytäntö ovat aina kaksi eri asiaa, aina on olemassa
    vaara etteivät ne kohtaa toisiaan. Liian helposti unohtuu
    mitä toimintoja siellä Värtsilässä jo on ja joihin ihmiset
    ovat panostaneet. Tästä kaikesta olemme me ”käypäläisetkin”
    saaneet nauttia. Toivotaan että kehitys kulkee suotuisaan
    suuntaan, vaikka pienemminkin askelin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *