Rannalla erämaajärven

Kaustan kierros, osa 5

Varpalammen rauhaa. Kuvat EJ

Saunatie.

Otamme taas lähtöpisteeksi Kaustajärven ylittävän Varpasalmen sillan, sen jonka palkissa on vuosiluku 1953. Alitamme sillan varsinaisen järven puolelta ja tulemme Varpalammelle, sekin on vielä samaa Kaustajärveä. Pää on muistettava pitää alhaalla, ettei se kolahtaisi sillan rakenteisiin. Kun kohotan pääni, huomaan tulleeni keskelle erämaajärven maisemia. Ainoa näkyvissä oleva rakennus on rajavartiolaitoksen pieni, punaiseksi maalattu hirsisauna. Siispä veneen kokka kohti tätä maamerkkiä. Muistutan lukijaa, että palaamme taas ajassa vuosikymmeniä taaksepäin ja kertoilen sen aikaisista ihmisistä ja paikoista.

Tienviitta

Jos menisimme vartiolle maanteitse, lukisi tienviitassa komeasti Kenraalinkylä. Jo tämä juhlava kyltti saa ajatukset siirtymään sopivasti sotilashenkilöihin, vaikkei tuolla muinaisella kenraalilla liene mitään tekemistä vartioaseman kanssa, sillä sehän on ennen Öllölää olevan kylän nimi. Pieni jännitys väreilee kuitenkin selkäpiissä, kun lähestymme vartioasemaa veneellä. Varmistan että liikkumislupani on mukana, vaikkei vartioasema sijaitsekaan rajavyöhykkeellä. No, lupaa ei tarvitse näyttää, mutta soudun selitys laiturilla olevalle rajamiehelle on annettava. Tällä kertaa keksin, että olemme menossa Kaustajärven hautausmaalle.

Purojen pyörteissä

Kivisilta.

Rajavartiolaitoksen rakennusten jälkeen Varpalampi muuttuu kapeaksi ja mutkaiseksi Mellihtanjoeksi (Mellitsa), ja kun olemme soutaneet puolisen kilometriä jokea pitkin, voimme jättää veneemme joen ylittävän kapean lankkusillan kupeeseen ja jalkautua maihin. Ennen siltaa olemme ohittaneet Pesälammin puron. Puro laskee Pesälammesta alittaen Kenraalinkylän maantien. Maantien kohdalla puro virtaa August Mielosen tekemän kivisillan alitse. Mellihtanjokeen laskevat myös Aitalammin puro ja Valkealammen puro. Niiden ja Mellihtajoen sokkeloiset ja ruohikkoiset rannat ovat mitä mainioimpia vesilintujen pesimäpaikkoja. Puihin ovatkin paikalliset riistamiehet laittaneet harmaita pönttöjä telkälle ja muille linnuille.

Metsähautausmaa

Mellihtajoen rannasta on hieman kävelymatkaa vanhaa kärritietä ylämäkeen ja sitten olemmekin jo Kaustajärven hautausmaalla eli Aitalammin kankaalla. Hautausmaa sijaitsee Aitalammen (Aittolampi) ja Valkealammen välisellä kannaksella. Kipujensa kanssa tuskailevat saattoivat huokaista: “Kyllä se sitten helepottaa kun piäsen Aitalam

Kunnostuksen aika.

min kankaaseen!”. Kiukuspäissään saatettiin pelotella: ” Vielä miustahhiin piäsettä kun oon Aitalammin kankaassa!”. Asettelen rannasta poimimani luhtalemmikit pieneen lasipurkkiin, en osaa arvata, että tälläisestakin purnukasta tulee joskus arvokasta keräilytavaraa.

Kyllä ovat kauniita nämä Kaustajärven soraharjut, niillä kiemurtelevat polut ja harjujen painanteissa sinisinä välkehtivät salolammet! Maisema muistuttaa hieman Punkaharjua ja itseasiassa nämähän ovatkin Salpausselän reunaharjuja. Salpausselkä 1 sivuaa Värtsilää ja Kaustajärveä ja hiipuu pikkuhiljaa juuri näillä paikkeilla.

Pallon pelluuta

Tien toisella puolella, hieman hautausmaalta Kenraalinkylään päin on pallokenttä. Tänne kylän nuoret ja rajamiehet kokoontuvat iltaisin ja sunnuntaisin pelaamaan pesäpalloa. Luulenpa, että on siellä pelattu joskus teerenpeliäkin, ja moni vakavampi seurustelusuhde saanut alkunsa. Kentän reunalle on tultu varmasti pitempienkin matkojen takaa polku- tai moottoripyörillä. Eihän se kenttä ole kovin kummoinen, onpahan vain metsikköön catepillarilla raivattu alue, mutta hyvin ajaa asiansa.

Rajavartiosto.

Uittokanava

Palaamme veneellemme ja otamme loppukirin kohti Varpasalmen siltaa. Ohitamme vanhan uittokanavan. Kanava on kaivettu 1920-luvulla Mellihtanjoen polvekkeen oikaisemiseksi ja puun uittamiseksi Värtsilään (vanhaan) ja jopa siitäkin eteenpäin. Kanavan suu on vielä selvästi havaittavissa, mutta vuosien saatossa sekin umpeutunee kokonaan. Taitaa olla niin, että etsimäni Kaustajoki muodostuu Mellihtanjoesta ja Heinäjoesta, joiden väliin jää pitkänomainen Kaustajärvi.

Souturetkemme Kaustajärvellä alkaa olla lopuillaan. Airoissa koko ajan ollut mieheni kertoo vielä, että Kaustajärven rajavartioasema aiottiin ensin rakentaa komealle männikkökankaalle Varpalammin toiselle rannalle, mutta aie jäi, koska kyseiseen paikkaan ei ollut tietä.

Alitamme Varpasalmen sillan uudestaan ja soudamme keskellä järven selkää takaisin kotirantaan. Rannan tuntumassa varoittelen soutajaa kookkaasta Vapunkivestä, ikäänkuin hän ei sitä muistaisi. Anoppi odottelee meitä jo saunavasta kainalossaan. Se on leppävasta, on kuulemma pehmeämpi kuin koivusta tehty!

Sarjan viimeisessä osassa herkeän runolliseksi.

Tellervo

Share

3 comments for “Rannalla erämaajärven

  1. Erkki Jormanainen
    13.2.2011 at 19:51

    Kukahan nykyään omistanee Kaustajärven vartion?

  2. 13.2.2011 at 20:16

    Vartion nykyiset omistusuhteet eivät ole tiedossani.
    Senaattikiinteistöt myöskenteli sitä ajallaan mutta
    nyt alue näyttää käyttämättömältä.
    Pihapiiristä on purettu pois miehistön majoitusrakennus,
    se oli saman näköinen kuin tuo jutun kuvassa oleva.
    Aikoinaan vartiolla asui kaksi perhettäkin ja
    “poikamiestalossa” kymmenkunta rajavartijaa.
    Kylävartio antoi vahvan perusturvallisuuden rajaseudun
    asukkaille ja olihan siellä kylän ainoa puhelinkin
    1950 -luvulla. Olen kaivannut myös niitä kunnon hiihtolatuja
    jotka muodostuivat rajavartioinnin sivutuotteena.

  3. 13.2.2011 at 20:49

    Siihen aikaan kun menin kihloihin oli tapana ostaa
    tulevalle anopille hamekangas. Olisikohan Marimekon kankaat
    olleet jo muodissa koska muistan ostaneeni jotain
    kirjavaa kangasta kokonaiseen leninkiin. Olinkin hämmästynyt
    kun Kaustajärveltä löytyi ompelija jolle sitten eräänä
    kesäiltana veimme pukukankaan ommeltavaksi. Tämä ompelija
    oli rajavartiolla asuvan ylikersantin puoliso.
    Saimme tulevan anoppini kanssa erittäin vieraanvaraisen
    kohtelun ja meille tarjottiin iltakahvitkin. Palailimme
    reissultamme myöhään illalla, hienoinen usvakin nousi
    jo järveltä. Olin ihmeissäni kun anoppi otti kengät jalastaan
    ja pisteli paljain jaloin koko kolmen kilometrin kotimatkan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *