Uutisia kuunnellessa ja lukiessa puhutaan vain lisääntyvästä karhuongelmasta. Karhut lähestyvät koko ajan asutusta ja lähestymisellään aiheuttavat suurta vaaraa. Niin mille tai kenelle, herää kysymys? Tänä vuotena metsän anti on jäänyt Itä-Suomessa varsinkin, niin kuin muuallakin maassa tähän aikaan kesää lähes nollaksi. Kuivuuden takia karhujen ruokavaliosta ovat lähes poissa marjat, sammakot ym. Eikä syksykään ole vielä […]
Liisa Lukkarinen – Risto Turunen (toim.): Muistojen Värtsilä, Värtsiläisten Seura ry 2009, 186 sivua. Onpa osuva ja naseva nimi kirjalla, tuli ensimmäiseksi mieleen, kun pitelin Värtsiläisten Seuran melko tuoretta aikaansaannosta hyppysissäni. Kannessa oleva kuva Vanhasta Värtsilästä herättää monessa lukijassa muistoja. Kun Helsingissä toiminut, nyttemmin jo toimintansa lopettanut seura sai suurin ponnistuksin aikaan oman muistelmateoksensa 1980-luvun
Joensuun reissulla tuli pistäydyttyä Värtsiläisten Seuran esitelmätilaisuudessa, kun hollille sattui. Niin paljon tykästyin, että laitoin jäsenhakemuksen vireille, vaikka en yhdistysihmisiä ole vähimmässäkään määrin. Päällimmäisiksi tuntemuksiksi jäi, että porukka oli iloista. Ventovieraaseenkin suhtauduttiin ennakkoluulottomasti, kuten karjalaisilla on tapana. Pienen kylän verran oli väkeä koolla. Jonkin verran oli mukana nuorempia henkilöitä. Siinä onkin haastetta tällaisille yhdistyksille: miten
Tsupukka, riehtilä… Osaakohan Värtsilässä kuka tehdä tsupukoita? Se oli Laatokan Karjalassa tunnettu ruokalaji, jota valmistettiin uunin hiilloksen päällä riehtilällä eli ohuella paistinpannulla. Ohje löytyy Aino Lampisen Karjalaisesta keittokirjasta. Ohra- tai kaurajauhoista, vedestä ja suolahippusesta tehdään vetelä lettutaikinan vahvuinen seos. Riehtilä kuumennetaan ja voidellaan. Seosta kaadetaan pannuun pohjalle ohut kerros. Pannu laitetaan hiillokselle hetkiseksi. Paistajan on
Katoavat perinneruuat voisimme esiintuoda vaikkapa syksyisillä ”perinneruokapäivillämme” joka olisi luontevaa järjestää esimerkiksi jo vakiintuneen Rajan Ryssäyksen yhteydessä. Kukkoset, sultsinat, piirakat, padat, paistit, laatikot tulisivat tutuiksi rikkaasta ruokaperinteestämme ehkäpä vieraantuneelle nuoremmalle polvelle kuin myös kylältämme poismuuttaneille kaupunkieläjille joita tällainen tarjonta varmasti kiinnostaisi. Yhdessä tehtäisiin ruuat ja yhdessä nautittaisiin! Muistelen lämmöllä yhtä takavuosien Rajan Ryssäystä jolloin kunnan
Värtsilän sänkipelloilla ja pensaikoissa on kuhissut viime viikkoina peipposia. Niitä lienee tuhansia. Asiantuntijat pitävät niiden määrää ja muuttoparveutumisen ajankohtaa poikkeuksellisena. Syyksi epäillään Venäjän elokuisia metsäpaloja. Peipposten muutto on kolmisen viikkoa etuajassa. Tätä on ihmetelty ainakin Keski-Karjalan alueella. Lintuharrastajat eivät ole koskaan aiemmin tällaista havainneet. Peippoparvissa saattaa olla mukana myös muita pikkulintuja. Muutoin syysmuutto on alkamassa
Niiralassa ylitti elokuussa rajan 100 000 henkilöä, missä oli lisäystä edellisvuoteen kahdeksan prosenttia. Venäläisten osuus oli 43 prosenttia. Viisi henkilöä käännytettiin. Luvattomia ylityksiä ei ollut koko P-KR:n alueella. Liikenne- ja ajoneuvorikkomuksia oli elokuussa 54, ulkomaalaisrikkomuksia 10 ja viisi muiden säännösten rikkomuksia. Seuraamuksina tuli 31 rangaistusvaatimusta, kolme rikesakkoa ja 31 huomautusta. Kahta rattijuopumusta tutkittiin. Vuoden alusta
”No nyt myö huastellaan mukavii, ei oo pitkiin aikoihin nähty”, heläyttelivät entiset värtsiläläiset toisilleen, kun saivat kahvikupposen eteensä. Juttua viriteltiin keskiviikkona Värtsiläisten Seuran jäsentilaisuudessa Joensuussa. Ortodoksisen kulttuurikeskuksen tiloihin oli saapunut noin 40 henkilöä tapaamaan toisiaan ja kuuntelemaan professori Veijo Saloheimon esitelmää Vanhasta Värtsilästä, ajasta ennen ”tuplaveetä”, kuten Saloheimo rautatehdasyritystä luonnehti. Saloheimon mukaan Värtsilässä oli elämää
Olof Mustelin: Nils Ludvig Arppe, Karjalan teollisuuden perustaja, Wsoy 1973. Ruotsinkielisestä alkuteoksesta (1969) suomentanut Maini Palosuo. 230 sivua. Turkulainen professori, ylikirjastonhoitaja Olof Mustelin (1924-99) tunnettiin ahkerana kirjoittajana. Arppe-teoksessa selvitellään teollisuuden uranuurtajan työtä, mutta etenkin yksityiselämää laajasti. Käytettävissä on ollut mm. Arppen kirjeitä ja asiakirjoja, jotka olivat säilyneet rouva Märta Borgströmin hallussa. Arppe oli hänen isoisänsä.
