Aimo annos Arppea

Olof Mustelin: Nils Ludvig Arppe, Karjalan teollisuuden perustaja, Wsoy 1973. Ruotsinkielisestä alkuteoksesta (1969) suomentanut Maini Palosuo. 230 sivua.

Arppen muistomerkki Suomen Värtsilän entisen kunnantalon pihalla. Kuva EJ

Turkulainen professori, ylikirjastonhoitaja Olof Mustelin (1924-99) tunnettiin ahkerana kirjoittajana. Arppe-teoksessa selvitellään teollisuuden uranuurtajan työtä, mutta etenkin yksityiselämää laajasti. Käytettävissä on ollut mm. Arppen kirjeitä ja asiakirjoja, jotka olivat säilyneet rouva Märta Borgströmin hallussa. Arppe oli hänen isoisänsä. Kun kyseessä on niinkin merkittävän henkilön kuin Arppen elämään liittyviä tietoja, papereitten arkistointipaikka hieman ihmetyttää. Kiintoisia ovat myös kirjan liitteenä olevat sukutaulut. Oy Wärtsilä Ab on tukenut avokätisesti teoksen aikaansaamista.

Värtsilän sahasta ja rautatehtaasta on omat lukunsa, ja niitä käsitellään teksteissä muuallakin. Arppe eli 1803-1861. Hän muutti vasta vuonna 1858 Kiteen Koivikolta Värtsilään, josta oli tullut yhä enemmän hänen toimintansa keskuspaikka. Siellä oli käytännöllisempää asua mm. paikkakunnan kiihkeän rakennustoiminnan takia. Värtsilässä hänelle jäi aikaa ajatella muitakin kuin teollisuus- ja talousasioita. Arppen aloitteesta Värtsilään perustettiin kansakoulu 1859. Se oli maamme ensimmäisiä.

Mustelin toteaa, että Arppe oli monessa suhteessa aikaansa edellä. Siksi häntä usein vastustettiin. Mielenkiintoinen yksityiskohta ilmenee kirjan luvussa “Kilpailijako Wärtsilälle?”. Vuonna 1860 tohmajärveläinen talonpoika Gauro Pyykkönen sai luvan masuunin rakentamiseen Kattilakoskelle Kutsunvaaran kylään. Tämä sai Arppen hätkähtämään. Hän ei uskonut Pyykkösen itsensä rakentavan teollisuuslaitosta, vaan antavan oikeuden jonnekin muualle. Hanke ei koskaan toteutunut.

Hieman samanlaisia seikkoja oli ilmassa 1970-luvulla, kun vuorineuvos Aarne J. Aarnio loi Puhokseen teollisuutta. “Tapaus Huittisen” uskottiin olleen vanhan teollisuuden vastaiskuyritys. Arppella oli itselläänkin kokemusta “asiamiehen” käyttämisestä. Mustelinin mukaan on viitteitä siitä, että Arppella oli näppinsä pelissä alun alkaen, kun varapastori Gustaf Löfström sai 1834 luvan sahan perustamiseen Värtsilään. Parin vuoden kuluttua saha siirtyi muodollisestikin hänen haltuunsa. Rautatehtaan lupaa Arppe anoi itse 1850.

Teoksesta saa hyvän kuvan Arppen toimista, jotka olivat moninaiset. Värtsilän osuus tekstistä tuntuu vähäiseltä siinä mielessä, että rautatehtaan perustamisella oli kauaskantoisia vaikutuksia, jotka ulottuvat nykyaikaan ja kaikkialle maailmaan.

Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *