Tsupukasmummo

Tsupukka, riehtilä…

Oman pellon ohrajauhot seulottiin vakkasessa.

Pöydän pyyhkimeksi Liisalle kelpasi vain teeren siipi.

Osaakohan Värtsilässä kuka tehdä tsupukoita? Se oli Laatokan Karjalassa tunnettu ruokalaji, jota valmistettiin uunin hiilloksen päällä riehtilällä eli ohuella paistinpannulla.

Ohje löytyy Aino Lampisen Karjalaisesta keittokirjasta. Ohra- tai kaurajauhoista, vedestä ja suolahippusesta tehdään vetelä lettutaikinan vahvuinen seos. Riehtilä kuumennetaan ja voidellaan. Seosta kaadetaan pannuun pohjalle ohut kerros. Pannu laitetaan hiillokselle hetkiseksi. Paistajan on oltava nopea ja huolellinen tässä vaiheessa, jotta paistos irtoaa hyvin pannusta ja siitä tulee oikeanlainen: ohut ja kalvomainen, mutta sitkeä.

Jauhoista ja vedestä tehtiin löysä seos.

Tsupukat kääritään tarjoilua varten siten, että pehmeää, kuumaa puuroa levitetään toiselle puoliskolle, kuoren toinen puolisko käännetään päälle ja tämä ympyrän puolikas taitetaan vielä kaksinkerroin neljänneksen muotoon. Tulihan tämä kai ymmärretyksi? Valmis tsupukas kastellaan voisulaan ja syödään sormin. Suapi kuulemma käyttää myös veistä ja haarukkaa.

Riehtilän Liisa voiteli läskinpalasella.

Ennen kahvin ja teen yleistymistä tsupukat olivat ensimmäisenä suuruspalana aamulla, niitä oli mukava tekaista hiilloksella äkkiä, tietää keittokirja. Myöhemmin ne säilyttivät paikkansa tavallisessa, arkista vähän juhlavammassa tarjoilussa. Puu-uuneja löytyy vielä, mutta löytyykö riehtilöitä? Kai tsupukat saa tehtyä myös tavallisessa valurautaisessa paistinpannussa. Liekö Wärtsilä-yhtiö sellaisia valmistanut? Nykyaikaisia teflon- ym. pannuja ei toinna uuniin työntää.

Taikinaa kapustoitiin pannun pohjalle.

Liiat taikinat valutettiin pois.

Itse söin tsupukoita vielä 1960-luvulla Hoilolan kylässä, rasva vain suupielestä roiskui. Niitä tehtiin sultsinoitten ohella useammassakin talossa, mutta varsinainen tsupukasmummo oli Liisa Koistinen. Hän pyöräytti herkun hetkessä, keskellä muita arkisia kiireitä. Oheiset kuvat otin 70-luvun alussa. Liisa oli Värtsilän kunnan entisen tilanhoitajan, nykyisen hunajagurun Kalervo Mantsisen täti.

Jotta tsupukat onnistuisivat, pitää tekijän olla elämänmyönteinen, lämminsydäminen, sanavalmis, huumorintajuinen ja vieraanvarainen. Kuten Liisa.

Lopuksi pannua pidettiin hetkinen hiilloksen päällä.

29 comments for “Tsupukasmummo

  1. En ole ennen tällaisia karttoja nähnytkään. Nyt kun löytäisi jostain riehtilän.

  2. Kiitos mielenkiintoisesta verkkolehdestä! Täällä on ollut jo monia oikein kiinnostavia kertomuksia. Tuohon piirakka-juttuun palatakseni, niin, kun itse muutimme Lieksasta 1960 syksyllä Tuupovaaraan, niin emme me tienneet äidin kanssa muista kuin tavan piirakoista, joita tehtiin juhlapyhiksi,ja keitinpiirakoista. Mutta tekevä äitini oppi tekemään maistuvat sultsinat ja kukkoset, ja kyllähän niitä itsekin tulee tehtyä silloin tällöin.

  3. Tuula-Riitta,

    sultsinat osasin minäkin lapsena tehä, puuhellan rinkien päällä kuoret paistettiin ja tupaan levisi kärähtäneen jauhon mukava tuoksu, jonka muistaa ikänsä. Nyt tuskin enää syntyisi, eikä ole hellaakaan.

  4. Erkille tiedoksi, että sultsinan kuoria voi paistaa sähköhellallakin. Ei se kerran opittu taito mihinkään oo kadonnut. Sanotaanhan sananlaskussakin ”Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa.”

  5. Noita sultsinoita täytyy kokeilla, koska minulla on
    käytettävissä myös puuhella. On ollut vain vähällä käytöllä.
    Äitini osasi leipoa monenlaisia piirakoita ja sultsinoita.
    Jospa se nuorena opittu jotenkin löytyisi?

  6. Minä opettelin paistamaan sultsinan kuoria muurikkapannulla. Ei ollut nuorena opittua taitoa, mutta kyllä vanhanakin oppii. Muurikka löytyy nykyään useammasta nyky kodista kuin puuhella. Eikä keraamisella liedellä viitsinyt edes kokeilla. Lämmön säätely nuotiolla oli alkuun vähän hankalaa, mutta pienillä puun kalikoilla onnistuu parhaiten. Ihan niinkuin lettujenkin paisto. Kaasulla kävisi varmaan hienosti. Muurikalla paistaa useita kuoria kerrallaan.

  7. Vanhana opittu taitaa hyvä, jollei parempikin kuin nuorena
    opittu taito. Että muurikalla ja monta kuorta kerralla!!!

  8. Olen tehnyt noita tsupukoita sillontällön. Lapset tykkäävät niistä.Olen neuvonut jälkipolville miten niitä tehdään.Maukkaita ovat.Isäni opetti ne äidilleni ja äitini minulle.

  9. Voi meidàn ihana Mamma ja nuoruus. Siità on jo niin kauan..

  10. Eläpä muuta virka, tsupukastyttö.

  11. Oli niin hyvät ohjeet tsupukan tekoon, että jokohan ensi kesänä laavun tulisijalla kokeilisi. Pannu löytyy ja muut tarpeet saa kaupasta ja jos se pannun voitelu vaatii sian ihraa sitäkin löytyy Rantasen Heikin myymälästä.

  12. Minulla oli ilo ja onni päästä nauttimaan Liisa-tädin tsupukoista. Kun kiertelin jo maailmaa ja palasin välillä Hoilolaan, menin melkein heti Liisan luokse ja usein se tsupukkaat ilmestyi pöytään jos vain uunissa oli kunnon hiillos.

    Samalla piti Liisalle selvitää mitä olen tehnyt ja väliin tuli niitä oikeita elämänohjeita. Niitä kun ei juuri kotoa tullut, matkaeväät oli siltä osin köykäset.

    Liisan luota lähtiessä oli reppu täynnä ja pitkään niitä piti pohtia mitähän se tulla tarkoitti. Monet sanonnat oli väritetty ja vielä mukana oli se oma murre jota joutui meikäläinenkin tarkoin kuuntelemaan että pysyi jotesaki kärryillä.

    Jokaisella pitäis olla tälläine täti jonka luokse pääsisi juttelemaan silloin tällöin maailman melskeestä.

    Liisalle oma uskonto oli ehkä se kaikkein tärkein tuki ja turva. Liisa ja oma näkemys oli kuin vahvoilla juurilla kasvnut ikihonka jota ei horjuttanut mikään melske

  13. Tàstàhàn tuli mukava muistelo…
    Ja elàmàn melskeità Mammalle oli riittànyt. Mutta aina oli iloinen mieli ja posiitivinen asenne.

  14. Terveisiä vaan Italiaan.

    Värtsiä luetaan tällä hetkellä 36 maassa.

  15. Tämä tarina tsupukasmummosta kuvineen on näitä Värtsin arkiston aarteita. Lämmöllä kirjoitettu.

  16. Minäkin tutkailen aika ajoin näitä
    arkiston aarteita ja ihme kyllä, olen
    jopa malttanut olla kommentoimatta tätä
    tarinaa.
    *
    Kirjassa Pälkjärvi oli pieni pitäjä kerron
    kuinka äitini lapsuudenkodissa Ilmakassa
    paistettiin tsupukoita pääsiäsiyönäkin
    hartauden toimitusten lomassa. Paistaminen tapahtui
    osaksi siksikin että lapset pysyisivät hereillä.
    *
    Männä viikolla tapasin Niinivaaralla uuden Kaustan kulmille
    muuttaneen kesäasukkaan. Kun kerroin hänelle
    Värtsistä, mainitsin että juttuja kannattaa
    selata lehden ilmestymisen alusta saakka.

  17. 36 maassa! Ja suomenkielellä! Mehän olemme avaruuslehdistön suurmaa, vaikka Nokialla ei menekään yhtä hyvin kuin ennen!

    Pidetään kuitenkin varamme, etteivät ryhdy Brysselissä laatimaan direktiiviä tsupukasta. Tai jos ryhtyvät, niin kysyvät neuvoa täältä Karjalasta. Samaa varuillaan oloa on yllä pidettävä myös karjalanpiirakan suhteen. Tosin suomalaiset ovat alkaneet nimittää karjalanpiirakoiksi myös kummallisia kakkaroille pakattuja aamupuuroja. Joten direktiivi saattaisi olla tarpeellinen. Mutta karjalaisten mummojen neuvoilla.

    Globaali ilmapiiri on hyvä renki – niinkuin tulikin – mutta huono isäntä. Se voi panna myös emännät polvilleen. Ei tosin tuota Outia, vaikka onkin Italiassa – vai juuri siksikö.

    Ierikka (globaalimmin: Erich)

  18. Miten lie jäänyt tuo tsupukanpaisto kokeilematta. Ehkä siksi, ettei niitä lapsuuskodissakaan tehty. Mutta jospa ens kesänä vaikka mökin uunin hiilillä….mutta tuo riehtilä vielä mietityttää…mistähän sen keksisi?

  19. Muistelijalle nuo ohuet peltiset retkipaistinpaanut ilman teflon päällystettä kelpaavat tähän riehtilän tehtävään. Kyllä niitä kaupasta löytyy eivätkä ole kovinkaan kalliita.

  20. Tosiaan, niillähän niitä räiskäleitä heiteltiin eväsretkillä m.m. Lapin nuotioilla.Kiitti vinkistä.

  21. Kävin ihan muutama päivä sitten erään tuttavan luona ja tuli puse tsupukoista. Hän ei tiennyt millaisia ne ovat. Olisin näyttänyt tämän mainion ”opetuskuvasarjan” Värtsistä. Tiesin sen löytyvän helposti, koska se oli kommenteissa näkyvillä juuri silloin. Kuitenkin hävinneiden sukkien kommentit olivat syrjäyttäneen ”Tsupukakkamummon”

    Yritin etsiä nimihaulla ”Tupukkamummo” tai ”tsupukka” mutta eihän se löytynyt. Ei Googlestakaan. Jutun nimi onkin ”tsupukas” eikä ”tsupukka” -mummo. Harmin paikka.

    Olisikin ihan hyvä kun vanhoja juttuja nostettaisiin kommentoimalla esille.

  22. Nostan näkyville tämän upean tarinan ja upean aiheen!

  23. Kiitos, Tuula!!! Olisikohan tässä aihetta uuskäyttöön? Vaikkapa matkailun alalle? Hotelli Joki, haloo!!! Saa nauraa, jos naurattaa!

  24. Näin syksyn saapuessa, ja lämmityskauden taas alkaessa, uunit ja hellat lämpiää, ja kaikenlaiset paistokset ja leivonnaiset alkavat olla ajankohtaisia kesän jälkeen. Nostan tämän hienon kertomuksen taas esille,- ja tämä olikin ensimmäinen Värtsin suakkuna, jonka löysin ihan vahingossa, ja jota olen tänne kommentoinutkin. Riehtilät vaan esille, ja tsupukoita värkkeemmään.

  25. Kansanperinnettä, tieto pitää säilyttää myös digiaikaan.

  26. Olen monet kerrat katsonut tämän artikkelin. Joka kerran siinä on opiksi otettavaa. Arvokasta historiaa.

  27. Piti jälkipolville ruveta selittämään mikä on riehtilä.
    Ei riittänyt minun ohut sanavarasto tyydyttävästi asiaa jälkipolville selventämään kun vielä sotkin tarinaan tsupukatkin.

    No google tietää kaiken.Ei tiennyt mutta auttoi löytämään tämän Erkin mainion jutun aiheesta kuvineen.
    Jo aukesi nykynuorisollekin riehtilän ja tsupukan salat.

    Erkki on tallentanut arvokasta perinnetietoa Värtsin sivuille!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *