Vexi Salmi: Kari Tapio, Olen suomalainen, Teos 2011.
Kari Tapio oli Tohmajärvellä esiintymässä ja neuvoi basistia kiristämään vähän soittimensa kieltä. Mutta Tohmajärven oma poika totesi, että solmu ei kestä kiristämistä. Kas, kun basson katkennut kieli oli solmittu kiinni.
Julkaisin aikanaan jutun Vexi Salmen vuonna 2002 ilmestyneestä Kari Tapion elämänkerrasta. Nyt samainen kirja on julkaistu uusintapainoksena ja ahmin iltapäivän tunteina kirjan uudelleen suurella kiinnostuksella.
Mistäpä tuo kiinnostus johtuu? Kari Tapio on laulunsa sanojen mukaan suomalainen mies, joka on elänyt maalaislapsuuden ja monet seikkailut, jotka itsellenikin ovat 50 – lukulaisena tuttuja ja tuovat nostalgisia muistoja.
Tapion iskelmälaulajan tie ei ollut aluksi ruusuinen, mutta 30 – vuotiaana alkoi onni jo silitellä silkkihansikkain. Silkkihansikkaat tosin vaihtuivat vielä moneen otteeseen karheiksi työrukkasiksi noin kuvaannollisesti sanoen. Mukaan tulivat vielä nuoruuden kujeet, vieraat naiset ja kujeista pahin kuningas alkoholi, josta mies ei tainnut päästä kokonaan eroon elämänsä aikana.
Mutta Suomen kansa hyväksyi lopulta miehen kaikkine paheineen ja mainetta eivät pystyneet mustaamaan edes roisit lehtijutut ja lööpit. Vielä kuoleman jälkeenkin iski markkinamies iltapäivälehtien sivuilla ja lehtiähän myytiin huippulukemia.
Muistuu mieleen Kari Tapion joulukonsertti, jota olin seuraamassa kirkossa vuosi ennen artistin kuolemaa. Tunnelma oli käsin kosketeltava, vaikka laulaja joutui yskimään välillä ja piti lepotauonkin, jättäen homman orkesterin hoidettavaksi.
Kaunis kirja ja koskettava lukukokemus. Salmi paneutuu Tapion yksityiselämän lisäksi myös musiikin tekemisen saloihin sekä kustannuspolitiikan koukeroihin.