Sävykästä proosaa

Erkki Jormanainen: Tanssin taitaja, Ilias 2011.

Sain Erkiltä lahjaksi kirjan, syksyn uutuuden. Arvelin lueksia sitä iltalukemisena, jutun pari kerrallaan. Aloitin lukemisen keskipäivällä jutusta, jossa kerrottiin syrjäseudun eläjästä, Henrikistä ja hänelle rakkaasta pojasta, jolle Henrikki oli varustanut kotiinsa luksushuoneen. Kohta janosin uutta juttua ja ennen kuin huomasin, oli jo iltapäivä ja kohta ilta. Puolilta öin luin viimeisen jutun Kuppiisesta, kunnan hoidokista, joka teki Venäjän matkan ilman sen kummempia rajamuodollisuuksia tai selvittelyitä. Kas kun kylähullua ymmärtävät venäläisetkin.

Jormanainen on useimmiten syrjäseudun asukkien tulkki. Usein novelleissa on kysymys naisista, milloin syrjähyppyjen kohteena, milloin salaisina haaveina mökin aikamiespojille tai nuoruuden ihastuksina, jne… Jormanainen on myös taitava luonnon kuvaaja. Hänellä riittää tietotaitoa metsän eläjistä ja mehtuumiehistä, sekä luonnon ilmiöistä, joskin novellit kääntyvät harvemmin erätarinoiksi.

Kirjailijan tyyliin kuuluu takaumien käyttö. Takauma on usein jutun alussa ja loppupuolella seuraa yllätys, kun siirrytään nykyaikaan tai lähelle sitä. Nimijutussa mongoloidipoika ihastelee tanssipaikalla taitavaa tanssijaa, mutta yllätys tanssijan suhteen seuraa jutun lopussa.

Mökkivieraat –jutussa joutuvat kaljajuopot veden varaan. Kun heidät pelastetaan ja ohjataan saunan lauteille, saavat mökin asukit todistaa parisuhdetragediaa, joka sitten jonkin ajan päästä julkaistussa lehtijutussa saa ehkä huipentumansa.

Jormanaisella on harvinaisen sävykäs kertojanääni. Joskus jäin odottamaan jämäkämpää tulehduttamista ja jännitteen kaarta, mutta luulisin, että nämä jutut toimivat paremmin hienovireisen, paikoin haikean humoristisen kansan- ja luontokuvauksen aaltopituudella. Kiitos mahtavasta lukukokemuksesta!

 

Share

6 comments for “Sävykästä proosaa

  1. Kävin hiljattain Joensuussa ja marssin Ison Myyn Suomalaisen kirjakauppaan tarkoituksenani ostaa kyseinen kirja. Vaan eipä onnistunut. Niillä ei ollut mitään Iliaksen kustantamia kirjoja. Sanoin myyjälle, ettet voi olla tosissas, ettei oo paikallisen kustantajan kirjoja myynnissä. Olisivat kuulema voineet tilata.

    No, osaanhan minä itsekin tilata. Ostan kuitenkin mieluummin kirjakaupasta silloin kun se vain on mahdollista.

  2. Olen tietysti jäävi sanomaan mitään näissä asioissa. Havaintoni on kyllä, että näitten paikallisten kirjakauppojen kautta on vaikea saada paikallisten tekemiä kirjoja. Yhtä vähän näistä kirjoista voi lukea arvioita tai esittelyjä paikallislehdestä edes Maiju Lassilan pitäjässä. Pitäjän kulttuuriväki järjestää matineoita Leena Lehtolaisen (kaikki kunnia hänelle) teoksista, mutta paikallisen ”kirjailijan” on turha toivoakaan.

    Värtsilän kylätalolla on kirjaa myynnissä. Tulot menevät kokonaisuudessaan kylätalon hyväksi.

    En ole kateellinen Otto Rummukaiselle, joka sai kirjansa kaupaksi, kun polkupyörällä ajoi talosta taloon myymässä. Minä en aja. Senkin ajan kirjoitan, sillä kirjoittaminen on palkitsevampaa.

    Jos kirjoja ostetaan, se tietysti kannustaa kirjoittajaa, mutta koko elämä se ei ole. Senkin tiedän, että useimmiten ”hyvät” kirjat menevät kaupaksi, sanoivat portinvartijat eli kustantajat, lehdistö, kriitikot tai kirjakaupat mitä tahansa.

  3. Taitaa pitää paikkansa sananlasku ”Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan”.

    Mun ajatuksen juoksun mukaan jutun pitäis mennä niin, että pitäjissä nostettais esille paikkakunnan omia kirjailijoita ja taiteilijoita ja oltais ylpeitä heistä.

    Vaikka ei kukaan kirjoita, maalaa tai valokuvaa sitä varten, että joku kiittelisi. Kyllä tekemistä ohjaavat ihan muut syyt. Esim. tekemisen ilo.

  4. Sain eilen E.J:n kirjan Tanssin taitaja Joensuun kirjaston uutuuksien hyllystä. Ehdin eilen illalla lukea vain kaksi ensimmäistä tarinaa. Ne miellyttivät kovasti, joten paljon kiitoksia kirjoittajalle ja mukavia tarinoita lisää!

  5. Värtsilän Kylätalon Emännälle!
    Kun aikaa siunaantuu, paketoisitko yhden Tanssin Taitajan ja panisit postiin osoitteella Hilkka Partanen, Niskak. 3C46, 80100 Joensuu. Rätinki kustannuksista mukaan. Eurot kilahtavat Kylätalon tilille. Syysraikkain kiitoksin ja terveisin. Ake!

  6. Kiitos tilauksesta!
    Kusti polkee jo…
    t:Eira

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *