Vielä hieman

Vielä hieman P-Kareisesta ja R-Nissisestä.

Olen tainnut kertoa jo joskus aikaisemminkin herrasta Pieru-Kareinen. Hän oli jo Vanhassa Värtsilässä kovasti arvostettu ja ammattinsa vuoksi kysytty parturi. Sitä en muista, miten kutsu “karvarimestarille” toimitettiin, mutta tarvittaessa hän aina taloon ilmaantui. Tätini taloudessa, Karintakana Karvolanmäellä, oli kolme poikaa, Mara, Essi ja Tarri, joiden tukka kasvoi vauhdilla. Itse muistan Kareisen parturoimassa näitä poikia.

Tultuaan taloon mestari asetteli huolellisesti, suutaan tärkeän näköisenä napsutellen tarvitsemansa työvälineen riviin pöydälle. Tuijotin serkkutyttöni Mairen kanssa lumoutuneena rituaalia ja sitten sitä tukan lippuuta. Sitä en muista, tahdittivatko tunnetut ilmapäästöt työsuoritusta. Sitäkään en tiedä, riittikö Kareiselle parturoinnista tienestiä elannoksi asti, vai tekikö hän myös muita hommia. Joka tapauksessa meistä serkuksista se parturointi oli niin jännää katsottavaa, että ehkäpä joku telkkarin nykyinen jännityssarja olisi jäänyt toiseksi.

Tarri-serkun terveiset Etelä-Karjalasta: “Kuka pieruansa pidättelee, sillä on muutakin salattavaa!”

Hilkka

Sitten Rilikku-Nissisestä. Hän oli Kakun kylältä lähtöisin ja liikemies-yrittäjä, niin kuin Kareinenkin. Rilikku parissikoi hevosia ja muitakin eläimiä. Kerrotaan, että hän oli varakas mies. Hänellä oli suuri musta nahkalompsa, jossa oli paksu tuppo seteleitä mahdollista kaupantekoa varten.

Talvisodan jälkeen hän osti pienen mökin Kaurilan aseman läheltä. Kauppamatkoilla ajellessaan kerrotaan hänen olleen useinkin “pienessä sievässä”. Reessä tai kärryssä istuimen takana oli ollut pieni sillitynnöri, josta oli napannut aina pientä huikopalaa.

Jälkikasvu “Aputti” Nissinen oli Wärtsilä-Yhtymän autonkuljettajana Uusi-Värtsilässä.

 Ake

 

Share

13 comments for “Vielä hieman

  1. Mielenkiintoista tietoa.
    Rilikku-Nissinen taisi olla tunnettu persoona
    Pälkjärvenkin puolella.

  2. Minulle Rilikku-Nissisen nimi on jäänyt tajuntaan isän puheista, mutta ei mitään muistikuvaa siitä, että mikä hän oli miehiään. Nyt selvisi sekin. Uskoisin, että parissikan liikematkat ovat ulottuneet myös Pälkjärvelle.

    Ake mainitsee tarinassaan Kaurilan aseman. Tiedättekös värtsiläiset missä Kaurilan asemarakennus nykyään on? Se on saanut uuden elämä Meilahden huvila-alueella ja sen nimi on Villa Kaurila. Joskus 2000-luvun alkupuolella luin ensimmäisen kerran jostain sisustuslehdestä juttua Villa Kaurilasta. Eilen kirjastossa käydessäni “törmäsin” uudestaan Villa Kaurilaan. Sitä on nyt laajennettu. Juttu oli joko Kodin Kuvalehdessä tai Kotiliedessä, en muista varmaksi kummassa.

  3. Muistuvat mieleen Rilikku Nissiset ja Pieru Kareiset, jos ei muuten
    niin puheista. Kiva noita lueskella. Nahkanostaja Pesonen, Onni taisi olla etunimeltään, oli myös tapaus, kun hän tuli taloon.
    Me lapset jännitimme Pesosen kädenpuristusta. Hän ei puristanut
    ollenkaan kättä vaan tarjosi suorat sormet käteen. Sekös meitä huvitti. Rilikku Nissiselle keksimme pilkkalaulun: ” Rilikku Nissinen, viis tissinen, hyvä lypsynen, rasvamaitonen.” 🙂
    Sen muistan, että lehmä, jolla oli viides “tissi” oli yleensä
    hyvälypsyisen lehmän maineessa.

  4. Piippu-Kaisa oli myös melkoinen kulttuuripersoona. Kerran kun hän tuli meille kylään, hän lupasi meille pojille 20 penniä jokaisesta
    ahvenesta, jonka hänelle ongimme. Siitä alkoi julmettu ahvenjahti.
    Muistaneekohan joku Piippu-Kaisan?

  5. Ja kulkukauppias Hiltunen ( en ole varma nimestä) tuli aina yöksi meille pakaasit pyörään kiinnitettynä. Kun hän levitti laatikot lattialle loistivat lasten silmät ja ainahan sieltä jotain ostettiin taloon. Sitten kahvin keittoon ja Hiltunen halusi laittaa
    porot omista kahveista. Kahvista tuli niin mustaa, että lusikka siinä pysyi pystyssä. Aamulla, hyvin nukutun yön jälkeen taas matkaan.

  6. Tuo edellä kerrottu kuvaus kulkukauppiaasta sopisi hyvin Raatikaiseen, joka kierteli Kiihtelysvaarassa 50-luvulla ja kävi muuten Järventauksessakin 60-luvulla. Raatikainen yöpyi myös meillä ja kahvinkeitto oli just niin kuin Jouko Varonen kuvaa.

  7. Voi hyvät hyttyset! Nyt olisi kirjoitettava muistiin ja pantava kansiin nämä Pieru-Kareiset, Rilikku-Nissiset, Piippu-Kaisat ja kaikki menneisyyden persoonallisuudet. Erinomaista kotiseutu-lukemistoa!!! Niissä on niin paljon elämän makua, että olisivat suolana tässä merkonomien hallitsemassa nykyajassa. Jouko Varonen! Sinulla on taito panna asioita paperille (ja tietysti myös tietokoneen ruutuun). Tee meille palvelus. Kirjoita kirja tai kirjanen Värtsilän persoonallisuuksista! Pierut ja piiput paperille! Solehmaisen Hellistäkin voisi muutaman kivan sivun kirjoittaa. Oli mukava seurata, kun Helli lyllersi tietä pitkin ja Hannes seurasi pari askelta perässä. Mutta pyykit tulivat puhtaiksi Hellin ammattitaidolla ja Jänisjoen vedellä. Tällaista toivoo Ierikka.

  8. Jäinpäs kikkiin, tunnustan että
    minulla on kaksoiskoulutus.
    Toinen niistä on merkonomi!

    Se ei ole ollut esteenä kirjoittamiselleni
    tähän saakka.

  9. Nimim. “Lissu”

    Raatikainen hän oli. Muistin nimen väärin. Kulkukauppias parhaasta
    päästä. 🙂

  10. ” Ierikka ”

    Kyllähän se varmaan olis kiva lukea näistä persoonista. Pitäis vain olla enemmän omakohtaista kokemusta. Romanit kävivät usein
    myös meillä yökylässä, kun isä “suosi” heitä ja vaihtoi hevosiakin
    heidän kanssaan. Trvittais “Värtsilän Lönrrooti” töihin. Hyvinhän
    se kynä pysyy kädessä Ierikallakin, ei sen puoleen.

  11. Ja eipä unohdeta suntio-Kallea. Olis monen novellin tarpeet.
    Kun hän muun muassa muisteli erästä hautaansaattelemistilannetta, “sillä vainajalla ei ollu kuin kaksi kantajaa ja nekkii vielä humalassa sittä!” Pitäis olla vielä Kertun imitointiääni tähän mukaan, niin tulisi yks yhteen muistoa!;)

  12. Lisätään listaan vielä opettaja Linda Karjalainen ja hänen maalarimiehensä Kalle.Linda oli ankara raittiusihminen.Kalle ei.Kertoessaan lapsille alkoholin turmiollisuudesta Linda käytti esimerkkinä miestään.Tuollainen teistä tulee jos viinaa juotte.

    Repo Santeri oli hevosmies Jumalan armosta.Santerin hevosilla oli vain kaksi vaihdetta.Ravi tai laukka.

    Timpuri Ale.Persoona hänkin.Jos Ale tarjosi kaverille ryypyn,hän pani pulloon rautanaulan.Näin ryyppy ei voinut olla liian pitkä tai naula oli kurkussa.

  13. Saarivaaran kyläkirjassa kerrotaan myös Linda ja Kalle Karjalaisesta.Heistä oli lorukin. Lintan kengät Kallellaan ja Kallen kengät Lintallaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *