Totuus lasten suusta

Lasten ajatuksia äidistä, toim. Grethe Dirckinck-Holmfeld, Gummerus 2011.

Lapset tekevät tarkkoja huomioita. Aina aikuinen ei tule ajatelleeksi, mikä jää lapselle mieleen, ei edes äiti. Christina tuumii, että äidistä saa hyvän vaikutelman, kun se on meikannut. Michael taas mietiskelee, että hänestä Tuen äiti ei saisi haukkua Tuea, jos hän on kuulemassa. Firatin äiti elää tosi terveellisesti: ” Minun äiti ei koskaan juo olutta, eikä polta tupakkaa. Se syökin vain salaattia.”

Joskus lapsilla leikkaa tosi terävästi. Tällaisen kirjan parissa voi viettää hauskoja hetkiä ja ottaa jopa opiksi joistakin puheenvuoroista. Lasten etuna tekstinteossa on sama kuin puheissa, he eivät osaa kaunistella sanottavaansa, tai jos kaunistelevat, niin sen huomaa ja rivien välistä voi lukea todelliset ajatukset.

Muistuu mieleen, kun oppitunnilla laitoin lapset kirjoittamaan runoa isoäidille. Eräs poika nyhjäsi kauan aikaa ja toi tuotoksensa tunnin lopussa opettajalle. Näin siinä luki: ”Voi voi mummo raukkaa/ ei se enää laukkaa/ mutta leipää kyllä haukkaa/ että tekohampaat paukkaa.”

Kirjan tekijä on osannut jututtaa lapsia oikealla tavalla, siis saada kersat innostumaan. Moni ei varmaankaan ole itse kirjoittanut tuotostaan, vaan ne on kirjoitettu muistiin puheesta. Toki 7-8 – vuotiaat jo joskus kirjoittavat sujuvasti pieniä tekstejä.

Mitäs muuta kuin siteerailemaan: ”Äiti polttaa salaa aina, kun se luulee, että minä nukun (Rikke 9 v.). Aina kun aikuiset ovat humalassa, äiti joutuu näkemään vaivaa (Philip 8 v.). Naiset meikkaavat päätä ja miehet kainaloita ( Jens 8 v.). Äidillä ei ole ajokorttia, siksi se ei aja yhtä kovaa kuin isä (Kenneth 9 v.)”.

Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *