Viherpeipot vähissä

Kevään ensimmäinen. Kuva Jouko Varonen.

Vielä taannoisina talvina oli viherpeippo lintulautojen yleinen, ellei yleisin vieras. Nyt kanta on romahtanut alle puoleen entisestä. Viime talven laskennoissa kanta oli laskenut 60%. Brittein saarilta peräisin oleva tappava alkueläimen aiheuttama sairaus on levinnyt nopeasti myös Suomeen ja Ruotsiin.

Sairaus leviää emolinnun ruokkiessa poikastaan. Myös saastunut juomavesi välittää tätä sairautta. Jos petolintu saalistaa sairastuneen linnun, leviää samalla myös loinen. Tärkein ja helpoin keino on käyttää ruokinta-automaattia, jossa linnut eivät pääse ulostamaan ruuan joukkoon.

Tänään, 15.3. kuulin ensimmäistä kertaa viherpeipon ääntelyn. Kohta löysin sen myös kameran objektiiviin. Kun läksin pienelle kävelylle, kuulin viherpeipon ääntä jostakin puiden keskeltä. Talvella ruokintapaikan valtasivat keltasirkut, mutta ennen niin tavallista vierasta, viherpeippoa ei näkynyt koko talvena.

Joidenkin arvioiden mukaan viherpeipot ovat jo toipumassa taudistaan. Toivoa sopii, että nämä vilkkaat linnut tulevat taas pihapiiriin ilahduttajiksi ja ruusunmarjapensaisiin aterioimaan.

Viherpeipon tuntee siivenreunan keltaisesta laikusta ja tietysti koko linnun rinta on väriltään keltainen. Nokka on tukeva, tukevampi kuin muilla peipoilla. Vanhin suomalainen rengastettu viherpeippo on vajaat yhdeksän vuotta vanha.

Viherpeippojen kannaksi arvioitiin parhaina vuosina 120 000 paria. Ravintonaan viherpeippo käyttää siemeniä ja jyviä. Poikasille kelpaavat myös hyönteiset ja niiden toukat. Syksyllä viherpeipot syövät pihlajanmarjoja ja ruusunmarjoja. Auringonkukan siemenet ja maapähkinät ovat sopivaa talviravintoa.

Toivotaan, että pahin epidemia alkaisi olla ohi ja kanta vahvistuisi.

4 comments for “Viherpeipot vähissä

  1. Jouko,

    havaintosi ovat ilmeisesti Lappeenrannan seuduilta. Täällä Värtsilässä päin olen ollut näkevinäni viherpeippoja jo melko paljon. Hannu Kivivuori varmaan tietäisi enemmän täkäläisestä tilanteesta.

  2. Lienee kuitenkin valtakunnallisesti kato käynyt, jos on uskomista
    Suomen luonto – lehden asiantuntijoihin. Toivotaan kuitenkin, että
    tuo sympaattinen ”ryystäjä” on saanut taudin nujerrettua.

  3. Joukon löytämät tiedot varmaan pitävät laajalla alueella paikkansa. Mutta on myös havaintoja, että viherpeipon kanta ei olisi pahasti romahtanut niin koko valtakunnassa kuin Värtsilässäkään.
    Nimittäin edellisen talven lintulaskennoissa (joulu- ja helmi/maalisvaihde) valtakunnan laskentaluku putosi 14000:sta 12500:een. Tänä talvena 24000:sta 12500:een. Eli talvi ottaa omansa, ehkäpä salmonellan tai tämän uuden suolistoloisen takia. Joka vuosi.

    Värtsilän yhden lenkin määrät taas olivat vuosi sitten 58 ja 0 (!). Tänä vuonna 63 ja 20. Eli lähes linjassa valtakunnan lukuihin nähden.

    Mutta entä sitten se tunne ja näkymä oman lintumökin nurkalla? Sinnehän ne linnut pakkautuvat kylmällä, missä on turvattu ja hyvä ruokapöytä. Esimerkiksi ”lääkärintalon” Huttusen Pentin ja Hurrin Kimmon pihapiirissä on aina ollut kylän suurin viherpeippoparvi. Mutta nyt talon ollessa tyhjänä linnut ovat rivitaloilla tai Haponojan huippeilla.

    Nyt Värtsilässä on kyllä viherpeipoilla kova konsertti meneillään. Ja onneksi siitä voi vain nauttia. Toisin kuin etelän kaupungeissa, joissa sen runsasta ”metelöintiä” jopa vihataan tai ainakin harmitellaan. – Nautitaan vaan!
    Hannu

  4. Kiitos vain Hannu selvityksestä. En ole erityisesti ”lintumies”,
    pikemminkin harrastelija. Lappeenrannan seudulla on monta hyvää
    paikkaa käydä bongaamassa ja kuvaamassa lintuja. Eipä noita viherpeippoja kukaan täällä vihanne, paremminkin ruokkii ja ylläpitää. Luonto on siitä kiva asia, että siitä löytää paljon
    joka tasolla. Kaikkea hyvää sinne Värtsilän maisemiin! Pitääkin
    tässä taas laittaa kauroja ”kotijänikselle”, se kun käy aina
    yöllä natustelemassa entiset.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *