Värtsiläiset evakossa

Osa 1: Nurmo

Olin viime kesänä Joensuun maakunta-arkistossa etsimässä pälkjärveläisten evakkoaikaan liittyvää aineistoa. Kuopion lääninhallituksen konttorin II arkiston sarjaan II 9 kuuluvasta Siirtoväen huoltoasiain esittelijän arkistosta löysin Pohjois-Karjalan suojeluskuntapiirin komentajalle osoitetun kirjeen, joka oli päivätty Joensuussa 10.10.1944. Kirjeen lähettäjä oli Pohjois-Karjalan suojeluskuntapiirin valistusohjaaja, kapteeni R. G. Wegelius.

Kirje alkaa näin: ”Saamani käskyn mukaan kävin 25-30.9.1944 tutustumassa Pohjois-Karjalan suojeluskuntapiiristä lähteneen siirtoväen oloihin. Tekemieni havaintojen perusteella voin esittää heidän oloistaan seuraavaa.”

Sen jälkeen on selostus viiden evakkopitäjän olosuhteista. Ensimmäisenä on Laihia, jonne sijoitettiin pälkjärveläiset. Sen jälkeen seuraavat Nurmo, Alajärvi, Kyyjärvi ja Karstula, jotka olivat värtsiläisten sijoituspaikkoja. Teen kirjeestä neliosaisen jatkokertomuksen, jossa edetään pitäjä kerrallaan. Toistan sanatarkasti valistusohjaajan havainnot. Ensimmäisenä on vuorossa Nurmo.

”Nurmoon oli sijoitettu noin 700 henkilöä Wärtsilästä, etupäässä tehdasyhdyskunnan heikompaa ainesta, joten varsinaiseen ansiotyöhön kykeneviä oli suhteellisen vähän. Toimeentulomahdollisuuksia ei tälle väestölle juuri tuntunut paikkakunnalla olevan. Karjaa oli 27.9 vielä 300 yksikköä sijoittamatta, mutta arveltiin tilanteen selviävän ainakin auttavasti viikossa. Heiniä kaivattiin erikoisesti.

Asuntovaikeuksia oli paljon, sillä Nurmon pieneen kuntaan oli huoltoviranomaisten arvion mukaan määrätty aivan liian paljon siirtoväkeä (värtsiläläisten lisäksi vielä noin 1000 muuta siirtolaista). Asuntojen kunnostaminen ja jonkinlaisilla helloilla varustaminen olisi mielestäni aivan välttämätön toimenpide. Polttopuutilanne tuntui perin huolestuttavalta. Samoin tavaroiden, polttopuiden ja heinien kuljetuskysymys oli kokonaan avoinna.

Paikkakunnan väestö, sanottiin, on yleensä varakasta, mutta kovin kitsasluontoista. Sen suhtautuminen siirtoväkeen tuntui olevan kylmää ja halutonta. Valistustyötä tarvitaan ja jyrkkiäkin toimenpiteitä erinäisissä tapauksissa (kai pappilasta alkaen (?), mikäli ohimennen kuulin). Siirtoväenkään mieliala ei ollut kovin korkealla. Tekemieni pistokokeiden mukaan oli siirtoväen asema painostavan tukala.

Huoltojohtajana oli kansanhuoltopäällikkö Tuomikoski, jonka entuudestaan tunsin. Hyvä mies, mutta ehkä ei kaikkein tarmokkaimpia. Paikkakunnalla oli Värtsilän kunnankirjuri, kanttori Antila. Mielestäni olisi Nurmoon saatava sosiaalihuoltotarkkailijat (kodeissakävijät) ja asuntojen tarkkailija (rakennusmies) tekemään korjausehdotuksia. Väestöltä kuulin valituksia siitä, että huoltoavustukset (rahaerät) olisivat suhteettoman pienet.

Oli painostavaa nähdä siirtoväen olosuhteita Nurmossa, joskin siellä vakuutettiin olojen korjaantuvan, mutta – milloin?”

Näin siis kirjoitti P-K:n suojeluskuntapiirin valistusohjaaja, kapteeni Wegelius.

Lissu Kaivolehto

Suojeluskunnilla oli monenlaisia tehtäviä. Kuvassa on Värtsilän suojeluskuntalaisia aluepäällikön vaihtumistilaisuudessa, keskellä aluepäälliköt Laulajainen ja Koskinen.

7 comments for “Värtsiläiset evakossa

  1. Toivottavasti saisimme jostain värtsiläisten evakkoon liittyviä kuvia, joita voisi julkaista juttujen yhteydessä.

  2. Kuvasta käsittääkseni löytyy sukuani, harmaapukuisen komentajan vasemmalla puolella (toisessa rivissä) on kaiketi Toivo-ukki ja ylärivissä kolmas vasemmalta hänen sodassa sittemmin kaatunut Janne -veljensä.

    Erkki Lintunen voi korjata mikäli olen väärässä.

  3. Odotan jo mielenkiinnolla Lissu Kaivolehdon
    Laihiaa käsittelevää osiota jossa oma perheemmekin
    oli evakossa. Tottakai nämä Vartsilä(lä)isten evakko-
    tarinat kiinnostavat yhtä paljon sillä olen kuullut
    niistä vähemmän.

    Kun seisoimme Laihialla meille määrätyn evakkotalon
    pihamaalla ilmoitti isäntä portailta että
    meirän talohon ei sitten evakoita oteta!
    Sopeutumista lienee ollut puolin ja toisin.

    Kylläpä hämmästyin ja ilahduin kun laihialaiset tekivät
    v 2008 kirjan Laihianjoen yläjuoksulta. Jostakin olivat
    saaneet tietoonsa että minäkin kirjoittelen ja niinpä
    tuosta kuusisataasivuisesta, kovakantisesta kirjasta
    löytyy kummitätini ja minun evakkomuisteluksia. Kirjoituksemme
    ovat otsikon ”Sotaa paenneet” alla.

    Täälläkin on yksi joka odottaa lukijoiden ”evakkokuvia”
    selityksineen. Muutaman vuoden kuluttua kukaan ei ehkä tiedä
    eikä muista mitä perheen albumista löytyvät kuvat
    esittävät. Tiedän se omasta kokemuksesta kun selailen
    mummoni vanhaa albumia!

  4. Tellervolle tiedoksi, että Laihiaa koskeva osio tulee huhtikuussa ilmestyvään lehteemme Pälkjärveläinen – elämää ennen ja nyt. Tarkoitus oli, että laitan Värtsiin vain ne pitäjät, missä värtsiläiset olivat evakossa. Mikäli pälkjärveläisten evakkopitäjän Laihian osuus kiinnostaa muitakin kuin Tellervoa, voin sen toki tännekin kirjoittaa värtsiläisten evakkopitäjien jälkeen.

    Käytänkin tässä nyt tilaisuutta mainostaa lehteämme, jos Värtsin lukijoissa on sellaisia Pälkjärvi taustaisia henkilöitä, jotka eivät vielä tiedä lehdestämme. Ensimmäinen numero Pälkjärveläistä ilmestyi marraskuussa 2009 ja se on loppuun myyty. Kesäkuussa 2010 imestynyttä numero kakkosta on vielä jonkin verran jäljellä. Lehdessä on n.60 sivua. Hinta on 5 euroo kipale+postikulut.

  5. Olin minäkin evakossa Nurmossa.
    Asuimme lahossa mökissä josta välikatto romahti alas onneksi päiväsaikaan , muuten nukuimme yöt juuri siinä huoneessa.
    Ei se helppoa ollut kun oli evakko.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *