Silloin tällöin olemme saaneet hienovaraista palautetta, että Värtsiin pitäisi perustaa runoille oma palsta. Nyt sellainen on olemassa. Tänne saa kirjoittaa mitallista tai vapaamittaista tai siltä ja väliltä, proosarunoa tai luonnonlyriikkaa, kalevalaista tai haikua tahi tankaa. Runous on niin ylimaailmallista, ettei Värtsilää tarvitse välttämättä mainita, mutta kotiseuturunot ovat hyvin tervetulleita. Kirjoittaa voi omalla nimellään tai nimimerkillä. Lyhyet runot ovat helpommin luettavissa.
Kokeilemme aluksi sellaista käytäntöä, että runon voi jokainen kirjoittaa itse Runot -palstan Vastaa-laatikkoon. Tällöin kirjoittajan on itse korjattava huolellisesti mahdolliset lyöntivirheet, ennen kuin lähettää runon. Jokaisesta uudesta runosta näkyy maininta jonkin aikaa kommenttipalstalla, kuin kommenttina ikään. Jos systeemi muuttuu ajan myötä vaikeaksi, yritämme kehitellä jonkin muun ratkaisun.
En ole kirjoitellut tälläisiä ainoastaan runoja , kertomuksia ,novelleja¨, minulle Haiku ja Tanka ovat aivan utopiaa.
Koetan yrittää niitäkin joskus .
Jotkut sanovat täällä kirjoituspiireissä, ettei kukaan viitsi lukea esimerkiksi runokirjaa.
Minulle taas runoihin mahtuu koko elämän historia .
En viitsisi lukea ihan tuulesta temmattuakaan.
Elämänkertomukset ovat kunnon luettavaa .
Samoin matkakertomukset ,niiden mukana pääsee ulkomaille matkustamatta .
Meitähän on niin monenlaista lukijaa .
Sanovat, että täytyisi lukea huonoakin kirjallisuutta ,vaikka jokaisen kirjoittajan omasta mielestä on kirja hyvä .
Eikös se ole pääasia , että kirjoittaa, tuo niitä sisäisiä tunteitaan ulos ,eikä haudo niitä päässään vain .
Olen ostanut jokaisen omakustanne kirjan , en pidä sillä väliä onko sen joku suuri kustantamo julkaissut,
Eihän sitä kirjaansa saa monikaan oikeaan painoon ,kun arvostelu on suuri sen sisällöstä.
Onko joku teistä Värtsi Netin kirjoittajista julkaissut kirjoja?
Olisin kiinnostunut ostamaan.
Voisiko lehteen laittaa pienen vihjeen olevista kirjoista?
Värtsilän pitäjäyhdistyksen nettisivuilla http://www.vartsila.fi on myytävänä jonkin verran kirjallisuutta.
Eilinen peitti
lumella maan
tänään sitä
kolata saan.
Ei työpulaa mulla
antaa lumen tulla
huomenna sulaa.
Kohta euroista pulaa
ajatukset pielessä
entisajat mielessä.
Helmikuussa
Kynttilän päivä
huhti ja touko
viljat jo maassa
sade jo rummuttaa
lypsypallia haassa
vihreä syvenee
kesää se enteilee.
Hiki hatussa
aamukasteella
takukon niitossa
heinät haasiossa.
Heinäruko
sapilaat alle
sato katon alle
Syksyksi kääntyy
nurmikko vääntyy
kymppivältillä
vältti jo kivessä
tähtiä lentää
vältin kärjestä.
Kivikkopellotkin
leivän antoi
ämmänlängillä
veden kantoi
talkkunat keitti
maaseudun muorit.
karstatut villat
ja rukit ne pyöri
karpiitin valossa
monessa talossa.
Jouluksi sika
lopetti matkansa
harjakset virpiin
pikilangan päähän.
Lapikkaan pohjassa
puunaulat rivissä.
Ostokupongit
käytettiin tarkkaan
silloin luotettiin
Suomen markkaan.
Runostasi juohtuu mieleeni kuinka silloin jo lapsena jouduimme tekemään sellaisia kotitalauteen sopivia töitä ,kuten villat ja vedenkannot ämmänlängillä jossa oli vesikorvo .
Voi niitä aikoja!
On kiva lukea ennenaikaisista hommeleista.
KOLMEN TIEN RISTEYS
Kun kolme tietä toisensa kohtaa
tuo risteys muistot Kenraalinkylään johtaa.
Värtsilästä ja Kaustajärveltä tie
rajan suunnasta Kenraalinkylään vie.
Tohmajärveltä ja Kutsusta tulevat
Öllölän suunnan kulkijat kohtaavat
keskellä kylää, nimeltään niin kuuluisaa
nykyisin lähes autiota, harvojen vain asumaa.
Oli ennen mökkejä, pirttejä, taloja
nyt vain susien ja karhujen asuttamia saloja.
Vain muutamasta mökistä savu kohoaa
keskellä postikortin kaunista maisemaa!
Onko risteys arvannut tai jopa tiennyt
mihin tiet on kylän asukkaita vienyt?
Nuoret ovat lähteneet maailmaan
leveämpää leipää tienaamaan!
On joku löytänyt kotinsa muualta Suomesta
muutamat Ruotsista, Saksasta tai kaukaa Australiasta!
Joku on yrittäjä tai töissä toisen firmassa.
On oma talo, pari lasta ja onnellisesti naimisissa.
Useat ovat jo päässeet arvoon uuteen, korkeaan
kun ukiksi ja mummoksi on alettu kutsumaan.
Töistä helpotusta ikä on tuonut mukanaan
ja päästänyt eläkeläisen vapaudesta nauttimaan!
On moni nainen ja mies toisensa alttarilla kohdanneet,
mutta vuosien päästä tiet ovatkin eri suuntiin johtaneet.
Ei kaikille kyläläisille elämä ole parasta suonut,
kun on mukanaan monenlaista surua ja murhetta tuonut.
Kulkenut on myös monta saattoa hiljaista
kohti Kaustajärven rauhaisaa kangasta.
Ikiunta nukkuu siellä monta isäntää ja emäntää
jotka nuorena ehti töistä toiseen jatkuvasti rientää.
Nyt risteys pakkasessa hiljaisena odottaa
harvoin jalkaisin tai autolla ohikulkevaa.
Kun kesä saapuu muuttolintuineen
myös lomalaiset palaavat synnyinseudulleen.
Silloin liikenne vähän vilkastuu
ja saloseudulle elämä taas hetkeksi palautuu!
Mieltä lämmittävää kotiseutu-runoilua
pakkaspäivän kuostiin!
Alttarilla kohtaamisesta tuli mieleeni
kuulemani juttu viisikymmentä-
luvulta.
Pappi kuulutti pariskuntaa avioliittoon
Värtsilän kirkossa. Kun pappi mainitsi
sulhasen nimen, kohottautui kyseinen mies
kirkonpenkistä, nosti kätensä ja ilmoitti
kuuluvalla äänellä: ”Mie oon se mies, mie!”
Erästä paria oltiin vihkimässä avioliittoon. Pappi kysyi sulhaselta: Tahdotko sinä…? Tämä nimeltä mainittu sulhanen kääntyi seurakuntaan päin kysyen, että tahtookos täällä joku
muu?
Aurinkoinen kevätpäivä herätti seuraavanlaisia ajatuksia.
KEVÄTTÄ ILMASSA
Aurinko akkujani lämmöllään lataa
vaikka kevätahava puhaltelee selän takaa.
Pilvettömän kaunis sinitaivas ylläni kaartuu
ja keväthymyyn vetäytyy ihmislapsen suu.
Hanki tuhansin timantein kimaltaa
ja itseni rikkaaksi tuntemaan saa.
Kun keväistä luontoa katsella saan
– Se on rikkautta, jota läheisteni kanssa jaan.
Ei rikkautta tätä lasketa euroina tai drakmoina
vaan yhteisinä hyvänolon tunteina!
Auringonpaisteessa lumikin jo sulaa
eikä uusista, keväisistä ideoista ole pulaa.
Voi suunnitella kesää ja lomaa tulevaa
kevätaskareita, sisustusta – TAI OLLA VAAN!
On kerrankin lupa jouten istua
ja antaa ajatusten vapaana sinne tänne lipua.
Auringonsäteet niin ihanasti kun lämmittää
ja poskia sekä nenänpäätä värittää!
KESÄ KOITTAA
Koivunnorkot kauniista alaspäin kaartuu
ja hiirenkorviin verhoutuu koko puu.
Täyttyy metsä heleästä, vaaleanvihreästä.
Eletäänkö nyt parasta hetkeä kesästä?
Heinät esiin työntyvät kuloheinän alta
niin suuri on uuden elämän alkuun paneva kesän valta.
Hirvenvasat honteloine jalkoineen
emon perästä liikkeelle ovat lähteneet.
On siilikin kömpinyt liikkeelle lehtikasasta
se kummalliselta piikkipallolta näyttää hirvenvasasta.
Hautoo metsänrajassa pyy munia pesässään
sitä jäniksenpojat pysähtyvät katsomaan ihmeissään.
Metsä kätkee monenlaista laulajaa ja sirittäjää
se lintujen lauluun tuhansin sävelein räjähtää!
Mustarastas huilullaan soittaa, kukkuu koivikossa Karjalan käki
tarkkasilmäisimmät pääskysenkin lentelevän jo näki.
Suolla pesimispuuhissaan kurki tepastelee
ja sorsa pariskunta kaislikon reunassa uiskentelee.
Ui katiskaan kalat kutevat
niistä ruoat saat mitä maukkaimmat.
Hakkuu aukoilta kun korvasienet poimit
herkut parhaat saat, kun keität, huuhdot ja oikein toimit.
Luontoäiti näin meille nyt parasta tarjoaa
kun aisteillamme ihmeet nuo vain osaamme vastaan ottaa!
Istun mietteissäin
muistellen mennyttä aikaa
kuinka paljon elämältä sain
minksí kaikki häipyi pois ?
Onni lyhyt on , sanotaan
se kestää vain tuokion verran
kun eloniltaan yksin jää
muistuu mieleeni nuo.
Jos voisin kaiken unohtaa ja
alkaa päivän taasen uuden
mutta jokin mua muistuttaa
et rakastaa voi uudestaan
Ehkä hyvä ompi näin
elää muistoissani rakkauden
itkien ja kaivaten
kukan lailla kuihtuen.
Jospa voisin kaiken unohtaa ja
alkaa päivän taasen uuden
mutta jokin mua muistuttaa
häntä et voi unohtaa
Ei, et voi häntä unotaa
ken antoi rakkauden suuren
häntä et voi
unohtaa
maila
Jos
Vaadinko liikaa, jos kaikki päiväsi pyydän itsellein?
Enkä öihinkään suostu sinua unohtamaan.
Annatko aikasi kaiken, ja tartut käteeni minun?
Haluatko mukaasi ottaa elämäsi seikkailuun?
Minä soudan sinut saareen, ohi tämän karikon.
Veisin rantaan, aaltojen yli kuohuvain.
Jäänkö elämälle velkaa, jos sinut syliini saan hetken vain?
Vaadinko liikaa, aikaa edes yli yhden yön?
Silloin, kun kuutamo kultaa siltaa veen,
sinulle lainaan villapaitaa ihoasi suojaamaan.
Turvaksesi käteni kiedon, ennenkuin tähdet sammuu yön.
Vaadinko liikaa, jos elämältä hetken pyydän vain?
Maija Varonen
Hei Maija!
Miten kaunis ajatus runossasi onkaan!
Luonnon ja ihmisen läheisyys.
Kiitos vaan Mailalle kiittämisestä ja monista runoistasi myös!
Mukavaa kesän jatkoa!
RANTATYTTÖ
Kun järven rantaan astelen,
niin silloin minä huomaan sen.
On kesä tullut rannalle,
ja rantatyttö sannalle.
Saa aurinkokin hehkullaan,
silmäs kirkkaat loistamaan.
en katsettas voi unohtaa,
kun sinua saan rakastaa.
Nyt huules tunnen huulillain,
ja sydän sykkii sulle vain.
Jo lanteesi nään keinuvan,
sua tulisesti rakastan.
Sä rantatyttö tulinen,
vihdoinkin mä huomaan sen,
en muita katso ollenkaan,
jos sinut luonain pitää saan.
Oot ainoa sä mulle vain,
kun sinut vierelleni sain.
Nyt vartalosi kuuman vain,
tuntea voin ihollain.
30.7.2012.
Lämpö 29,3 astetta varjossa.
Nythän runotkin lämpenevät sään mukana. Hieno runo Martilta!
Onkohan sävellettykin?
Pitäisiköhän minunkin uskaltaa runoilla rakkaudesta?
Kesän hehku
Kun sanat rakkauden lausutaan,
ja silmiin hellästi katsotaan,
voimme kuulla lyönnit sydämen,
joka soinnun rakkauden.
Joka ainoa kukkanen maan,
käy kukkansa avaamaan,
kun sanat rakkauden lausutaan,
ja silmiin hellästi katsotaan.
Meidän kesämme yhteisen rakkauden,
tunnemme suudelman kosketuksen,
saamme päivätkin hehkumaan,
olemme vastaus unelmiin.
Joka ainoa kukkanen maan,
käy nuppunsa avaamaan,
kun sanat rakkauden lausutaan,
ja silmiin hellästi katsotaan.
Kun me katsomme toisiimme lumoutuen,
emme hetkeä koskaan unohtaen,
ei kesän viileät illatkaan,
saa rakkauttamme katoamaan.
Maija V.
Kyllä on kaunis runo.
Ajatelkaa miten ihania tunteita ihmiset sisältävät.
Miksi suut sen harvoin julki tuovat.
Olemmeko ujoja hänelle jota rakastamme?
Miehetkin runoilevat tunteella mutta ovat hiljaa eivätkä sano mitään.
Maila on huomannut
Hyvää vuotta 2013!
Terveiset täältä länsirannalta, jossa saimme viettää sateisen ja tuulisen uudenvuoden aaton.
Yöllä oli pauketta siitä huolimatta, vaikka satoi.
Köyhyyttä valitetaan, mutta mitä maksavat nuo raketit, joihin on varaa?
Ajattelin metsän eläimiä ja lintuja.
Vaikka olikin kovaa pauketta yöllä, tulivat pikkulinnut aamulla ruokapöydälle syömään.
Tarpeeseen olisivat paukkurahat olleet lapsille joilla ei ole leipää.
Tänne Göteborgiin tulee Syyriasta kodittomia lapsia,heillä ei ole edes talvivaatteita eikä kenkiä.
Kuka sellaista ajattelee,jolla on kaikkea.
Toivon kaikille rauhaa ja leipää köyhille, sekä lämmintä huonetta jossa olla,kun on kylmä ulkona.
Metsällä on vihreöt silmöt,
Puiden lehdet ovat sen hiuksia.
Kiitos Annukalle. Laita vain ajatuksia tulemaan kun niitä alkaa kevätpurojen lailla virtailemaan. Näitä vanhoja sivuja olisi hyvä silloin tällöin selata. Luin monet runot.. voi millaisia aarteita täällä on. Loppuaan kohden palstalla alkoi rakkaus tihkua joka huokosesta..
Pöytälaatikossa saattaisi minullakin olla jotain..
Ulko-ovi ei ollut vielä sulkeutunut
kun rakkaani läksi ulos..
Kuinka ihmisellä voi olla näin kova ikävä
jo nyt..
Koivut.
Vanha koivu vartoo
lämintä sade kuuroo.
Nuori koivu vierellä
on rehvastelu miellellä.
Katso sinä vanhus
mulla on jo hiirenkorvat.
Koivu vanhus miettii hetken
kun lämpenisi tästä vähän.
Kun suonen mutkat oikenee
minäkin saan vihreet lehdet.
Pääsen nauttimaan kesästä
ja pikkulintujen pesästä.
Sinä olet nuori nyt
pikku hiljaa siitä miehistyt
Kyllä sinä sitten huomaat
hyvät oli ohjeet vanhan tuomaa.
P.P.
Tänään on 6.7.2019. Nostin lipun salkoon – ja Värtsilä-viirin päiväksi huilaamaan. Tämän Runopalstan perusti 7.3.2011 Erkki Jormanainen. 72. kommentti jostain nuoruuden vuosiltani Jänisjoen rannalta – liekö ajankohtaista tänään – Eino Leinon päivänä – runon ja suven päivänä
Kuin surusaatto
vareltaa joki
mykkä ja sanaton.
Ja arkunkantajasta tuntuu silloin
kuin liinan toista päätä
kuollut itse kantaisi.