Runopalsta

Silloin tällöin olemme saaneet hienovaraista palautetta, että Värtsiin pitäisi perustaa runoille oma palsta. Nyt sellainen on olemassa. Tänne saa kirjoittaa mitallista tai vapaamittaista tai siltä ja väliltä, proosarunoa tai luonnonlyriikkaa, kalevalaista tai haikua tahi tankaa. Runous on niin ylimaailmallista, ettei Värtsilää tarvitse välttämättä mainita, mutta kotiseuturunot ovat hyvin tervetulleita. Kirjoittaa voi omalla nimellään tai nimimerkillä. Lyhyet runot ovat helpommin luettavissa.

Kokeilemme aluksi sellaista käytäntöä, että runon voi jokainen kirjoittaa itse Runot -palstan Vastaa-laatikkoon. Tällöin kirjoittajan on itse korjattava huolellisesti mahdolliset lyöntivirheet, ennen kuin lähettää runon. Jokaisesta uudesta runosta näkyy maininta jonkin aikaa kommenttipalstalla, kuin kommenttina ikään. Jos systeemi muuttuu ajan myötä vaikeaksi, yritämme kehitellä jonkin muun ratkaisun.

Share

72 comments for “Runopalsta

  1. 17.1.2012 at 12:50

    En ole kirjoitellut tälläisiä ainoastaan runoja , kertomuksia ,novelleja¨, minulle Haiku ja Tanka ovat aivan utopiaa.
    Koetan yrittää niitäkin joskus .
    Jotkut sanovat täällä kirjoituspiireissä, ettei kukaan viitsi lukea esimerkiksi runokirjaa.
    Minulle taas runoihin mahtuu koko elämän historia .
    En viitsisi lukea ihan tuulesta temmattuakaan.
    Elämänkertomukset ovat kunnon luettavaa .
    Samoin matkakertomukset ,niiden mukana pääsee ulkomaille matkustamatta .
    Meitähän on niin monenlaista lukijaa .
    Sanovat, että täytyisi lukea huonoakin kirjallisuutta ,vaikka jokaisen kirjoittajan omasta mielestä on kirja hyvä .
    Eikös se ole pääasia , että kirjoittaa, tuo niitä sisäisiä tunteitaan ulos ,eikä haudo niitä päässään vain .
    Olen ostanut jokaisen omakustanne kirjan , en pidä sillä väliä onko sen joku suuri kustantamo julkaissut,
    Eihän sitä kirjaansa saa monikaan oikeaan painoon ,kun arvostelu on suuri sen sisällöstä.
    Onko joku teistä Värtsi Netin kirjoittajista julkaissut kirjoja?
    Olisin kiinnostunut ostamaan.
    Voisiko lehteen laittaa pienen vihjeen olevista kirjoista?

  2. Erkki Jormanainen
    17.1.2012 at 13:17

    Värtsilän pitäjäyhdistyksen nettisivuilla http://www.vartsila.fi on myytävänä jonkin verran kirjallisuutta.

  3. 17.1.2012 at 14:42

    Eilinen peitti
    lumella maan
    tänään sitä
    kolata saan.
    Ei työpulaa mulla
    antaa lumen tulla
    huomenna sulaa.
    Kohta euroista pulaa
    ajatukset pielessä
    entisajat mielessä.

    Helmikuussa
    Kynttilän päivä
    huhti ja touko
    viljat jo maassa
    sade jo rummuttaa
    lypsypallia haassa
    vihreä syvenee
    kesää se enteilee.

    Hiki hatussa
    aamukasteella
    takukon niitossa
    heinät haasiossa.
    Heinäruko
    sapilaat alle
    sato katon alle

    Syksyksi kääntyy
    nurmikko vääntyy
    kymppivältillä
    vältti jo kivessä
    tähtiä lentää
    vältin kärjestä.

    Kivikkopellotkin
    leivän antoi
    ämmänlängillä
    veden kantoi
    talkkunat keitti
    maaseudun muorit.
    karstatut villat
    ja rukit ne pyöri
    karpiitin valossa
    monessa talossa.

    Jouluksi sika
    lopetti matkansa
    harjakset virpiin
    pikilangan päähän.
    Lapikkaan pohjassa
    puunaulat rivissä.

    Ostokupongit
    käytettiin tarkkaan
    silloin luotettiin
    Suomen markkaan.

  4. 17.1.2012 at 15:02

    Runostasi juohtuu mieleeni kuinka silloin jo lapsena jouduimme tekemään sellaisia kotitalauteen sopivia töitä ,kuten villat ja vedenkannot ämmänlängillä jossa oli vesikorvo .
    Voi niitä aikoja!
    On kiva lukea ennenaikaisista hommeleista.

  5. "Yksi pöytälaatikkorunoilija vaan"
    4.2.2012 at 10:07

    KOLMEN TIEN RISTEYS
    Kun kolme tietä toisensa kohtaa
    tuo risteys muistot Kenraalinkylään johtaa.
    Värtsilästä ja Kaustajärveltä tie
    rajan suunnasta Kenraalinkylään vie.
    Tohmajärveltä ja Kutsusta tulevat
    Öllölän suunnan kulkijat kohtaavat
    keskellä kylää, nimeltään niin kuuluisaa
    nykyisin lähes autiota, harvojen vain asumaa.

    Oli ennen mökkejä, pirttejä, taloja
    nyt vain susien ja karhujen asuttamia saloja.
    Vain muutamasta mökistä savu kohoaa
    keskellä postikortin kaunista maisemaa!

    Onko risteys arvannut tai jopa tiennyt
    mihin tiet on kylän asukkaita vienyt?
    Nuoret ovat lähteneet maailmaan
    leveämpää leipää tienaamaan!
    On joku löytänyt kotinsa muualta Suomesta
    muutamat Ruotsista, Saksasta tai kaukaa Australiasta!

    Joku on yrittäjä tai töissä toisen firmassa.
    On oma talo, pari lasta ja onnellisesti naimisissa.
    Useat ovat jo päässeet arvoon uuteen, korkeaan
    kun ukiksi ja mummoksi on alettu kutsumaan.
    Töistä helpotusta ikä on tuonut mukanaan
    ja päästänyt eläkeläisen vapaudesta nauttimaan!

    On moni nainen ja mies toisensa alttarilla kohdanneet,
    mutta vuosien päästä tiet ovatkin eri suuntiin johtaneet.
    Ei kaikille kyläläisille elämä ole parasta suonut,
    kun on mukanaan monenlaista surua ja murhetta tuonut.

    Kulkenut on myös monta saattoa hiljaista
    kohti Kaustajärven rauhaisaa kangasta.
    Ikiunta nukkuu siellä monta isäntää ja emäntää
    jotka nuorena ehti töistä toiseen jatkuvasti rientää.

    Nyt risteys pakkasessa hiljaisena odottaa
    harvoin jalkaisin tai autolla ohikulkevaa.
    Kun kesä saapuu muuttolintuineen
    myös lomalaiset palaavat synnyinseudulleen.
    Silloin liikenne vähän vilkastuu
    ja saloseudulle elämä taas hetkeksi palautuu!

  6. 4.2.2012 at 11:03

    Mieltä lämmittävää kotiseutu-runoilua
    pakkaspäivän kuostiin!

  7. 4.2.2012 at 12:20

    Alttarilla kohtaamisesta tuli mieleeni
    kuulemani juttu viisikymmentä-
    luvulta.

    Pappi kuulutti pariskuntaa avioliittoon
    Värtsilän kirkossa. Kun pappi mainitsi
    sulhasen nimen, kohottautui kyseinen mies
    kirkonpenkistä, nosti kätensä ja ilmoitti
    kuuluvalla äänellä: “Mie oon se mies, mie!”

  8. Maija- Liisa
    4.2.2012 at 13:39

    Erästä paria oltiin vihkimässä avioliittoon. Pappi kysyi sulhaselta: Tahdotko sinä…? Tämä nimeltä mainittu sulhanen kääntyi seurakuntaan päin kysyen, että tahtookos täällä joku
    muu?

  9. "Yksi pöytälaatikkorunoilija vaan"
    21.3.2012 at 22:43

    Aurinkoinen kevätpäivä herätti seuraavanlaisia ajatuksia.

    KEVÄTTÄ ILMASSA
    Aurinko akkujani lämmöllään lataa
    vaikka kevätahava puhaltelee selän takaa.
    Pilvettömän kaunis sinitaivas ylläni kaartuu
    ja keväthymyyn vetäytyy ihmislapsen suu.

    Hanki tuhansin timantein kimaltaa
    ja itseni rikkaaksi tuntemaan saa.
    Kun keväistä luontoa katsella saan
    – Se on rikkautta, jota läheisteni kanssa jaan.
    Ei rikkautta tätä lasketa euroina tai drakmoina
    vaan yhteisinä hyvänolon tunteina!

    Auringonpaisteessa lumikin jo sulaa
    eikä uusista, keväisistä ideoista ole pulaa.
    Voi suunnitella kesää ja lomaa tulevaa
    kevätaskareita, sisustusta – TAI OLLA VAAN!
    On kerrankin lupa jouten istua
    ja antaa ajatusten vapaana sinne tänne lipua.
    Auringonsäteet niin ihanasti kun lämmittää
    ja poskia sekä nenänpäätä värittää!

  10. "Yksi pöytälaatikkorunoilija vaan"
    2.6.2012 at 22:37

    KESÄ KOITTAA
    Koivunnorkot kauniista alaspäin kaartuu
    ja hiirenkorviin verhoutuu koko puu.
    Täyttyy metsä heleästä, vaaleanvihreästä.
    Eletäänkö nyt parasta hetkeä kesästä?

    Heinät esiin työntyvät kuloheinän alta
    niin suuri on uuden elämän alkuun paneva kesän valta.
    Hirvenvasat honteloine jalkoineen
    emon perästä liikkeelle ovat lähteneet.
    On siilikin kömpinyt liikkeelle lehtikasasta
    se kummalliselta piikkipallolta näyttää hirvenvasasta.
    Hautoo metsänrajassa pyy munia pesässään
    sitä jäniksenpojat pysähtyvät katsomaan ihmeissään.

    Metsä kätkee monenlaista laulajaa ja sirittäjää
    se lintujen lauluun tuhansin sävelein räjähtää!
    Mustarastas huilullaan soittaa, kukkuu koivikossa Karjalan käki
    tarkkasilmäisimmät pääskysenkin lentelevän jo näki.
    Suolla pesimispuuhissaan kurki tepastelee
    ja sorsa pariskunta kaislikon reunassa uiskentelee.

    Ui katiskaan kalat kutevat
    niistä ruoat saat mitä maukkaimmat.
    Hakkuu aukoilta kun korvasienet poimit
    herkut parhaat saat, kun keität, huuhdot ja oikein toimit.
    Luontoäiti näin meille nyt parasta tarjoaa
    kun aisteillamme ihmeet nuo vain osaamme vastaan ottaa!

  11. 24.7.2012 at 13:54

    Istun mietteissäin
    muistellen mennyttä aikaa
    kuinka paljon elämältä sain
    minksí kaikki häipyi pois ?
    Onni lyhyt on , sanotaan
    se kestää vain tuokion verran
    kun eloniltaan yksin jää
    muistuu mieleeni nuo.
    Jos voisin kaiken unohtaa ja
    alkaa päivän taasen uuden
    mutta jokin mua muistuttaa
    et rakastaa voi uudestaan
    Ehkä hyvä ompi näin
    elää muistoissani rakkauden
    itkien ja kaivaten
    kukan lailla kuihtuen.
    Jospa voisin kaiken unohtaa ja
    alkaa päivän taasen uuden
    mutta jokin mua muistuttaa
    häntä et voi unohtaa
    Ei, et voi häntä unotaa
    ken antoi rakkauden suuren
    häntä et voi
    unohtaa

    maila

    Jos

  12. Maija- Liisa
    25.7.2012 at 10:44

    Vaadinko liikaa, jos kaikki päiväsi pyydän itsellein?
    Enkä öihinkään suostu sinua unohtamaan.
    Annatko aikasi kaiken, ja tartut käteeni minun?
    Haluatko mukaasi ottaa elämäsi seikkailuun?

    Minä soudan sinut saareen, ohi tämän karikon.
    Veisin rantaan, aaltojen yli kuohuvain.
    Jäänkö elämälle velkaa, jos sinut syliini saan hetken vain?
    Vaadinko liikaa, aikaa edes yli yhden yön?

    Silloin, kun kuutamo kultaa siltaa veen,
    sinulle lainaan villapaitaa ihoasi suojaamaan.
    Turvaksesi käteni kiedon, ennenkuin tähdet sammuu yön.
    Vaadinko liikaa, jos elämältä hetken pyydän vain?

    Maija Varonen

  13. 30.7.2012 at 12:14

    Hei Maija!
    Miten kaunis ajatus runossasi onkaan!
    Luonnon ja ihmisen läheisyys.

  14. Maija- Liisa
    30.7.2012 at 14:10

    Kiitos vaan Mailalle kiittämisestä ja monista runoistasi myös!

    Mukavaa kesän jatkoa!

  15. 30.7.2012 at 15:17

    RANTATYTTÖ

    Kun järven rantaan astelen,
    niin silloin minä huomaan sen.
    On kesä tullut rannalle,
    ja rantatyttö sannalle.

    Saa aurinkokin hehkullaan,
    silmäs kirkkaat loistamaan.
    en katsettas voi unohtaa,
    kun sinua saan rakastaa.

    Nyt huules tunnen huulillain,
    ja sydän sykkii sulle vain.
    Jo lanteesi nään keinuvan,
    sua tulisesti rakastan.

    Sä rantatyttö tulinen,
    vihdoinkin mä huomaan sen,
    en muita katso ollenkaan,
    jos sinut luonain pitää saan.

    Oot ainoa sä mulle vain,
    kun sinut vierelleni sain.
    Nyt vartalosi kuuman vain,
    tuntea voin ihollain.

    30.7.2012.
    Lämpö 29,3 astetta varjossa.

  16. Maija- Liisa
    30.7.2012 at 15:56

    Nythän runotkin lämpenevät sään mukana. Hieno runo Martilta!
    Onkohan sävellettykin?
    Pitäisiköhän minunkin uskaltaa runoilla rakkaudesta?

    Kesän hehku

    Kun sanat rakkauden lausutaan,
    ja silmiin hellästi katsotaan,
    voimme kuulla lyönnit sydämen,
    joka soinnun rakkauden.

    Joka ainoa kukkanen maan,
    käy kukkansa avaamaan,
    kun sanat rakkauden lausutaan,
    ja silmiin hellästi katsotaan.

    Meidän kesämme yhteisen rakkauden,
    tunnemme suudelman kosketuksen,
    saamme päivätkin hehkumaan,
    olemme vastaus unelmiin.

    Joka ainoa kukkanen maan,
    käy nuppunsa avaamaan,
    kun sanat rakkauden lausutaan,
    ja silmiin hellästi katsotaan.

    Kun me katsomme toisiimme lumoutuen,
    emme hetkeä koskaan unohtaen,
    ei kesän viileät illatkaan,
    saa rakkauttamme katoamaan.

    Maija V.

  17. 7.9.2012 at 21:36

    Kyllä on kaunis runo.
    Ajatelkaa miten ihania tunteita ihmiset sisältävät.
    Miksi suut sen harvoin julki tuovat.
    Olemmeko ujoja hänelle jota rakastamme?
    Miehetkin runoilevat tunteella mutta ovat hiljaa eivätkä sano mitään.

    Maila on huomannut

  18. 1.1.2013 at 11:31

    Hyvää vuotta 2013!
    Terveiset täältä länsirannalta, jossa saimme viettää sateisen ja tuulisen uudenvuoden aaton.
    Yöllä oli pauketta siitä huolimatta, vaikka satoi.
    Köyhyyttä valitetaan, mutta mitä maksavat nuo raketit, joihin on varaa?
    Ajattelin metsän eläimiä ja lintuja.
    Vaikka olikin kovaa pauketta yöllä, tulivat pikkulinnut aamulla ruokapöydälle syömään.
    Tarpeeseen olisivat paukkurahat olleet lapsille joilla ei ole leipää.
    Tänne Göteborgiin tulee Syyriasta kodittomia lapsia,heillä ei ole edes talvivaatteita eikä kenkiä.
    Kuka sellaista ajattelee,jolla on kaikkea.
    Toivon kaikille rauhaa ja leipää köyhille, sekä lämmintä huonetta jossa olla,kun on kylmä ulkona.

  19. Annukka Honkanen
    19.4.2015 at 8:18

    Metsällä on vihreöt silmöt,
    Puiden lehdet ovat sen hiuksia.

  20. alpoaatos
    19.4.2015 at 16:04

    Kiitos Annukalle. Laita vain ajatuksia tulemaan kun niitä alkaa kevätpurojen lailla virtailemaan. Näitä vanhoja sivuja olisi hyvä silloin tällöin selata. Luin monet runot.. voi millaisia aarteita täällä on. Loppuaan kohden palstalla alkoi rakkaus tihkua joka huokosesta..
    Pöytälaatikossa saattaisi minullakin olla jotain..

    Ulko-ovi ei ollut vielä sulkeutunut
    kun rakkaani läksi ulos..
    Kuinka ihmisellä voi olla näin kova ikävä
    jo nyt..

  21. Pentti Pakarinen
    19.4.2015 at 17:05

    Koivut.

    Vanha koivu vartoo
    lämintä sade kuuroo.
    Nuori koivu vierellä
    on rehvastelu miellellä.

    Katso sinä vanhus
    mulla on jo hiirenkorvat.
    Koivu vanhus miettii hetken
    kun lämpenisi tästä vähän.

    Kun suonen mutkat oikenee
    minäkin saan vihreet lehdet.
    Pääsen nauttimaan kesästä
    ja pikkulintujen pesästä.

    Sinä olet nuori nyt
    pikku hiljaa siitä miehistyt
    Kyllä sinä sitten huomaat
    hyvät oli ohjeet vanhan tuomaa.

    P.P.

  22. erkki lintunen
    6.7.2019 at 12:37

    Tänään on 6.7.2019. Nostin lipun salkoon – ja Värtsilä-viirin päiväksi huilaamaan. Tämän Runopalstan perusti 7.3.2011 Erkki Jormanainen. 72. kommentti jostain nuoruuden vuosiltani Jänisjoen rannalta – liekö ajankohtaista tänään – Eino Leinon päivänä – runon ja suven päivänä

    Kuin surusaatto
    vareltaa joki
    mykkä ja sanaton.

    Ja arkunkantajasta tuntuu silloin
    kuin liinan toista päätä
    kuollut itse kantaisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *