Kalajuttujen kermaa

Erämaailman parhaat, Karisto 2010.

Erämaailma juhlii yli kolmekymmenvuotista taivaltaan julkaisemalla koosteen parhaista kalajutuista. Mukana on pohjoiskarjalaisia eräkertojia ja valtakunnallista eliittiä. Aini Tahvanaisen juttu jäi mieleen. Siinä pilkkimies kokee oudon ”etiäisen” ja tuupertuu ladun varteen. Toki taju palaa ja vaimollekin on tapahtuma selitettävä. Etenkin pilkkimiestä kiinnostaa äitivainaan ilmestyminen tajunnan sumentumisen hetkellä.

Matti Kettunen kertoilee tuulasyöstä. Yksinäinen tuulastaja kokee tuulasmiehen tunnelmia ja löytyyhän sitä kalaakin kun ilta ehtii pidemmälle. Toisessa jutussa Kettunen kertoilee juohevasti mielivieheistään. Pertti Ehrnrooth on lapinkävijöiden parhaasta päästä ja juttelee sujuvasti kanoottiretkestä Inarinjärvellä. Omat juttuni sijoittuvat Saimaalle ja Ruunaan koskille.

Näyttää siltä, että Erämaailma on juttukooste, joka on saanut erämiesten keskuudessa hyvän vastaanoton. Joskus on väitetty, että eräjutut eivät ole ”vakavasti otettavaa” kirjallisuutta, mutta kun lukee tekijämiesten juttuja, voi vain nostaa nöyränä hattua luonnonkuvauksen ja jännitteiden mestareille. Heitä edustavat kirjassa esim. Leevi Karsikas, Veikko Haakana, Pentti H. Tikkanen, Pentti E. Vuento, Pekka Reinikka ja kumppanit.

Veikko Haakana kertoo kalajutun Lokan tekojärveltä, jossa kalastajan silmiin syttyy outo kiilto, kun jämäköitä haukia kertyy veneen pohjalle monta kymmentä ja lisää tekisi mieli. Into tosin laskee, kun tulee kalojen puhkaisemisen aika. Lueskelin kirjaa useana iltana ja totesin, että kalamiehet ovat luonnon ystäviä. Nykyinen tapa on, että saalis solautetaan takaisin järveen, kun taistelut on taisteltu.