Cyril Pedrosa: Kolme varjoa, WSOY 2010.
Sarjakuvien merkitys on kohoamaan päin maassamme. Lehdet ovat pullollaan wagnereita ja fingerporeja, puhumattakaan bvirtasista ja kiroilevista siileistä. Mutta samaan aikaan tekee myös sarjakuvaromaani kovaa nousua markkinoille. Ehkä syynä on se, että kiireiset lukijatkin malttavat tutkia tunnin pari kuvista koostuvaa kirjaa.
Cyril Pedrosaa kosketti lapsen menetys, kun hänen läheisten ystäviensä lapsi kuoli. Siksi hän päätti kirjoittaa kirjan lapsen menetyksestä.
Jonnekin keskiaikaan sijoittuvat kirja jakaantuu kolmeen osaan. Aluksi kerrotaan turvallisesta maalaiselämästä jossakin luonnon helmassa, jossa ei naapureita näy. Mutta idylliin liittyy uhka, kun vuorille ilmestyy kolme salaperäistä varjoa. Kohta vanhemmat vaistoavat, että varjot ovat tulleet hakemaan heidän lastaan. Isä kuitenkin päättää uhmata kohtaloa ja lähtee pojan kanssa laivalla suuren veden yli.
Laivamatka tuo elämään surrealistisia piirteitä, kun ympärillä on kaaosmainen ihmismeri ja isän ja pojan suhdekin joutuu koetukselle. Tarinaan liittyy myös tietäjä, jolta mies yrittää saada apua varjojen nujertamiseen.
Traagisen tarinan opetus on: ”Tärkeää on pysytellä pystyssä.” Lapsen menetystä voi seurata vielä onni ja idylli, kuten tämän kertomuksen vanhemmille.
Pedrosa on toiminut mm. Disneyn kuvittajana ja sarjakuvapiirtäjän maneerit hallitsevat jonkin verran tätä kiehtovaa tarinaa. Lueskelin kirjaa hiki otsalla. Uhka tuntui joskus aivan kihelmöintinä iholla.