Suksimassa

Mämmin pariskunnalla on jo harjoituskilometrejä takana. Kuvat EJ

Talitintti seurasi silmä kovana ihmisten touhuja.

Päivästä toiseen se siirtyi, hiihtämään lähteminen tänä talvena, milloin minkin tekosyyn varjolla. Vaan eilisaamuna sain itseäni niskasta kiinni.

Kohta pujotin pojalta saamiani melkein käyttämättömiä perintömonoja 80-luvun suksisiteisiin kirkon parkkipaikalla. Suuntasin ladulle Jänisjoen sillan vieritse. Hyvin luisti, meno maistui kuin linnuille läski Uudenkylänlammen ruokintapaikalla.

Kuuden kilometrin lenkki seuraili joen rantoja, oikaisi peltoaukeita ja kiemurteli pellonlaiteita, pistäytyi välillä metsikköön. Useammasta talosta näyttivät hiihtojäljet ladulle tulevan.

Sikkerinvaaran tien yli mentyä kuuluivat jo huolinta-alueen äänet joen takaa. Pian kipusin vaaran rinnettä. Reilusti metriseksi virahtanut vyötärönympärys on määrä ohentua kevääseen mennessä. Tavoitteena on, että mahtuisin taas entisiin kesävaatteisiin.

Uudenkylän lenkillä on paljon tasamaata. Jyrkkiä nousuja tai liian kipakoita laskuja ei ole, joten se sopii myös iäkkäämmälle. Minäkin siitä selviydyin, vaikka mahakummun päällä keikkui kamera.

Mutkan takaa.

Ohittamaan pääsee, sillä paikoin kulkee kaksi latua rinnakkain. Kovin paljon ei ohitettavia aamupäivällä näkynyt. ”On niitä, kunhan vielä vähän kevättä kohti mennään”, kertoi Mämmin pariskunta, joka ehti kahdesti tulla vastaan. He lähtevät kuulemma ladulle aina kun joutavat. ”Helppo on lähteä, sillä latu kulkee vierestä.”

Koukkuunhan siellä jäi, joka talvi jään. Seuraavalla kerralla otetaan hiki irti.

Latu ohittaa Uudenkylänlammen.

Vauhdin hurmaa.

Hyvällä kelillä meno maittaa.

Rakennuksen ja maiseman sopusointua.

Kukkolammen vaarat näkyvät Niiralaan.

12 comments for “Suksimassa

  1. Kyllä noissa maisemissa kelpaa hiihdellä! Tiällä piäkaupungissa on nollakeli ja rapa lentää. Hiihtoretken sanallisen ja kuvallisen annin ansiosta oli näyttöpäätteen ääressä helppo olla perässä hiihtäjänä.

  2. Ajoimme eilen puoliltapäivin Värtsilän kylän halki ja
    huomasimme peltoaukealla punapuseroisen hiihtäjän.
    Liekö ollut itse reportteri jutun teossa?
    Kaustajärven jäällä ei itsetehdyllä ladulla voinut
    hiihtää, oli sen verran vetistä.

  3. Tellervo,

    mulla oli korkeintaan nenä punainen.

  4. No ilimankos siellä oli suksien poikittaisjälkiä tuon tuosta latuvarrella. Reportteri oli ruokkinut kameraansa. Minua vastaan tuli ensin punapuseroinen ystävä, sitten Roddy, joka aikoi lasketella Lemin mäet ja vielä latukoneen käyttäjäkin oli kokeilemassa luistoa. Hyvin luisti eilen, 7 km meni tuntiin.
    Tiijätkös reportteri, mitä alkujaan merkitsee sana Värtsi?

  5. Näyttää olevan vilkasta tällä ”kommenttiladullakin”.
    Olen juuri lähdössä hiihtolenkille Joensuussa
    Repokallion kautta Iiksenvaaralle. En ole ainoa
    Värtsilän edustaja tällä ladulla, kohtaan melkein
    joka kerran entisen naapurin jolla näyttää olevan
    suunnilleen sama-aikataulu. Hän hiihtää reittiä toisin
    päin, onneksi. Ohittaisi varmaan muuten minut, nuorempi
    mies kun on!

  6. Muistelija,

    saattoi siellä olla pari kyntöjälkeäkin, kun paparatsi maastoutui.

    Värtsin on kerrottu merkitsevän eväsnyyttiä tahi semmosta. Oisko joku uusi versio olemassa?

  7. Olet oikeilla jäljillä! Rinteen Pirjo aikoinaan asian selvitti.

  8. Muistelija on kysellyt ja pari vastaustakin on tullut, että mistä tulee sana ”Värtsi”.
    Kun Värtsiläisten Seuran perustamista aikanaan puuhattiin, oli useinkin keskusteluja ja arvailuja, miten on syntynyt nimi: Värtsilä, paikannimenä. Asiasta oli monenlaisia arvailuja ja olettamuksia, kunnes selvisi että eväspussi, -reppu on ennen tunnettu – värtsinä. Siitä syntyi ajatus, että aikoinaan hyviä riistamaita etsinyt metsästäjä tuli vaelluksellaan Juvanjoen Partalankosken rannalle, huomasi paikan hyväksi levähdyspaikaksi, nakkasi värtsinsä puunoksaan ja jäi paikalle pitemmäksikin aikaa. Siitä kai sitten sikisi Värtsilän ja värtsiläisten kehitys! Uskokoon ken tahtoo!

  9. Olipas mukava kuulla, kun joku hiihtää minunkin nuoruuden maisemissa – varmaan ladut ovat paremmat nykyisin
    Repokalliolla. Monet hiihtopaikat tuli tutkittua nuorempana,
    jopa kilpaa hiihdettyä.
    Pusan Mirja

  10. Pieni on tämä Suomen maa. Kun yritin tutkia netin avulla, mitä tarkoittaa ”lemi”. Sen niminen kunta ja seurakunta on Etelä-Karjalassa. Olen asunut siellä yli 10 vuotta. Niin, hiihtelin siis netissä ”lemi” -sanan perässä. Kuinka ollakaan, eteen ilmestyi tämä edessäni oleva ”Suksimassa” -kirjoitus kommentteineen ja selvitys, mitä tarkoittaa ”värtsi”. No, selitys tähän mystiikkaan löytyy ”Muistelijan” kommentista, eli tästä kohdasta:”Minua vastaan tuli… Roddy, joka aikoi lasketella Lemin mäet…” Kyllä tietone osaa perässä hiihtämisen taidon. Ierikka

  11. Taidan nyt hiihdellä ihan harhaan, kun jatkan tuosta ”lemistä”. Ensinnäkin Lemi kunnan nimenä on suomennos sanasta Klemis. Siellä on vieläkin kantatalo, jonka nimi on Klemi. – Mutta mistä tulee ”Leminrinne”? Tähän löytyy selitys joko sen maanlaadusta, erityisesti rinteen alapuolisen. Tai sitten vastaus voi löytyä Mikkelin Maakunta-arkistosta. Joskus 1970- luvulla törmäsin siellä sukunimeen ”Lemiläin”. En hoksannut olla kaukaa viisas. Lähde jäi muistiin panematta. Mutta mielessäni on sellainen havainto, että joku ”Lemiläin” olisi muuttanut kauan sitten Tohmajärvelle. Kunhan tässä kerkiän, käyn Mikkelissä vanhoja jälkiä nuuskimassa. Olishan se huikaisevaa, jos vaikka joku ”Lemiläin” olisi asuttanut tuota Leminrinteen maisemaa. Annetaan nyt ajatusten lentää. Käyn sen siivet katkaisemassa, jos on aihetta. Ierikka

  12. Otto Lemiläinen oli kuntatarkastajana aikoinaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *