Vaihdettiin oikean jalan lonkkanivel. Operaatio tapahtui alapään puuduttamisella, ei siis narkoosissa. Kokemus oli ainutlaatuinen, täysin kivuton. Myös ennakkoon arvaamaton. Kun aloin kuulla vasaran jyskettä lonkan vaiheilta, minua alkoi aivan yllättäen ja vastustamattomasti naurattaa. En olisi uskonut, jos joku olisi etukäteen kertonut, että vasaralla takovat nivelen uudet osat paikalleen.
Täydellinen yllätys minulle oli myös se hellä huolenpito, jota sain kokea hoitohenkilökunnan taholta. Ja sairaalan siisteys!
Aloitin kuntoutuskävelyn kahden kepin varassa parin päivän jälkeen leikkauksesta. Varmuuden vuoksi suunnistin yöllä käytävälle, etteivät näkisi. Tohmajärven yössä yhtäkkiä hämmästyin. Oli vain yksi ”yökkö”. Onkohan tämä ihan laillista? Ajatelkaapa, jos olisin kaatunut käytävälle ja alkanut rääkyä kurkku suorana. Huoneissa nukkuvat olisivat säikähtäneet. Huutokuoro olisi täyttänyt koko osaston. Joku veteraani olisi pompannut sängystä luullen vihollisen hyökkäävän. Äkkiä sängyn alle suojaan, lonkka sijoiltaan, olkapää paikoiltaan, sormi sijoiltaan… Mitä minä lattialla voivottelemassa ja yökkö yöllä vartiossa olisimme tehneet? – Jäin miettimään sänkyyn laahustettuani. Mutta yököllä oli varalla diapamia ja minä kohta unten mailla.
Sydämelliset kiitokset lääkäreille ja sairaanhoitajille ja kaikille sairaalassa työskenteleville ja isänmaalle, jossa puutteista huolimatta asiat ovat hyvin.
Jatketaan tästä. Ei kolmiloikkaa, vaan matalalla askeleella, hitaasti KIIRUHTAEN. Kohta se aurinko paistaa Arppen Pihaan, ja meillä kaikilla on nii-in ihanaa…
Ei vielä rovastia romukoppaan!!!
Hyvää toipilasaikaa rovastille! Kyllä se siitä askel pitenee kevättä kohti. Herkullinen tuo kuvaus kuvitellusta kaatumisesta öiselle osaston käytävälle.
Ilmankos se Otto-poika maanantaina siellä kahvitellessamme kaipaili rovastia, ”liekö sairaana Erkki, en mie siellä juhlissa nähnyt”!
Kaipaili myös eräitä opintokerhon perustajajäseniä, kyllä on Oton muisti vielä kohdallaan. Meillä oli rattoisa iltapäivä kortteja ja lehtileikkeitä selaten.
Tsemppiä, Erkki, elähän pijä kiirettä !