Humpsista!

Hukkusuo. Kuva EJ

Kyselin lähimaastossa tietä tekevältä kaivinkoneurakoitsijalta, onko tietyömaalla ollut paljon liikkujia. Mies totesi, että heti kun jonkin tien päähän laittaa tietyömerkin, alkaa liikenne vilkastua.

Elettiin 1950-luvun alkua ja Värtsilä – Kaustajärvi tie oli rakenteilla. Tie oli jo hevosella yliajettavassa kunnossa Värtsilän suunnasta tultaessa ja tienteko keskittyi nyt erään suon ylityksen rakentamiseen. Maamassojen ajo tapahtui läheisestä montusta hevosajoneuvoilla ja tiepenkka oli saatu jo nousemaan sen verran, että siitä pystyi ajamaan hevosella. Muuta liikennettä ei vielä tässä vaiheessa voinut ajatella.

Meneillään oli normaali työpäivä, ja miehet olivat lapioimassa täyttösoraa hevoskärreihin. Yht’äkkiä kuului outo humpsahdus! Hetken hämmästeltyään miesporukka lähti tutkimaan tilannetta siltä suunnalta, josta outo ääni kuului. Heitä kohtasi todellinen ihmetys: jo rakennettu tienpenkka oli kadonnut suon kohdalta kokonaan veden alle. Pitkällä riu’ulla kokeilemalla he totesivat, että ajettujen sorien päällä oli kolmesta viiteen metriä vettä!

Miesten siinä tuumiskellessa rupesi Värtsilän suunnasta kuulumaan kavionkopsetta. Tiemestari karautti ratsullaan paikalle ja tiedusteli hevosen selässä istuen miehiltä tiukkaan sävyynsä, että mikä mättää ja miksi miehet eivät ole työn touhussa. Samassa hänellekin selvisi, että tie oli kokonaan kadonnut parin-kolmenkymmenen metrin matkalta.

Kyseisen kohteen rakentamista jatkettiin vasta sitten, kun kuorma-autolla ajo mahdollistui Värtsilästä käsin. Tieosuus täytettiin auton hevosvoimia hyväksikäyttäen ja lapiomiehet pääsivät näin ollen tällä kohtaa vähemmällä.

Tämän tapauksen yhteydessä suosta ruvettiin käyttämään nimitystä Hukkusuo. Satunnainen ohikulkijakin tunnistaa paikan helposti suolla näkyvästä, pyöreästä silmäkkeestä.

Johannes

11 comments for “Humpsista!

  1. Vaimon vaatimuksesta tein lisää journalistista
    tutkimusta tästä Hukkusuon Humpsahduksesta, sillä
    edellä kertomani jutun kuulin jo lapsuudessani.

    Hieman jutussani on epätarkkuuksia joten korjaan
    ne tässä. Tein puhelinhaastattelun mukana olleelle,
    silloin 18 vuotiaalle lapiomiehelle.

    Humsahdusta edeltävänä talvena oli suolle juntattu
    pylväät ja suunnitteilla oli pehmeimmän hetteikön
    kohdalle niiden varaan rakennettu silta.

    Suunnitellun sillan viereen oli rakennettu kapulasilta
    työsillaksi. Työ oli urakkatyötä, mukana oli kymmenkunta
    hevosmiestä hevosineen ja heillä kaikilla lapiomiehet.
    Näissä ”olympialaisissa” suorastaan kilpailtiin hevoskuntien
    välillä suorituksista päivittäin.

    Eräänä kesäisenä aamuna kun soranajajat tulivat paikalle,
    tehtiin yllättävä havainto, talvella juntatut pylväät
    uiskentelivat veden pinnassa ja pylväistetyllä alueella
    oli metreittäin vettä.

    Sillan tekemisestä luovuttiin ja alue pengerrettiin
    kuorma-autoilla ajetulla soralla. Kaikki muu tapahtui niinkuin
    alkuperäisessä tarinassani kerroin, olihan siinä
    onneksi totuutta edes siemeneksi.

    PS Työnjohtajakin liikkui todellakin ratsain.

  2. Kenraalinkylä-Kutsuntien tekijöilläkin taisi olla
    Mieronvaaran kohdalla suossa pohjaton kohta!

    Ensio

  3. Hyvä, ettei humpsahtaneet tekijät mukana.

    Voisitko tarkentaa Hukkusuon sijaintia, kun ei näin etätyönä ja kaukomuistilla pääse muuten kartalle.

    PS Älä sinä näyttele tekstejä mammalle. Ilman muuta epäilevät valehtelusta.

  4. Sakari, tiedät tien nro 500 joka kääntyy
    Patsolasta Ilomantsiin. Taisit harjoitella
    tien alkumetreillä tanssiaskeleitakin.
    (Lehtomäen rinteen alla)

    Siitä kun vain suoraan posotat kohti
    Kaustajärveä, niin noin reilu kilometri
    ennen Kenraalinkylän tienviittaa ylität
    kysisen Hukkusuon. EJ:n ottama kuva
    on oivallinen maa- vai sanoisinko suomerkki,
    Värtsilän suunnasta tien oikealla puolella.

    Mammakin lukee Värtsiä päivittäin,
    näin ollen hän saa selville kaikki
    humpsahdukset.

  5. Maamerkkihän se Hukkusuo on.Sitä jo sillä kohtaa alkaa katsella Kenraalinkylän tienhaaraa.Tuo tiejuttu olikin mielenkiintoinen tarina.Lapsena sitä aina katseli suolle josko karhu sattuisi vilahtamaan,mutta eipä se mesikämmen näyttäynyt.

  6. Nyt ollaan kunnolla kartalla. Kiitosta vaan. Suota en silti jaksa muistaa, pitää käydä katsomassa.

    Hukkusuo on kuitenkin keskellä entisiä retkipaikkojani: Kaustajärvi, Aittolampi ja Hepovaara. Voi voi tuota muistini mitä se nyt olikaan.

    Koska Johanneskin sortui tekstiään tarkentamaan, teen minäkin saman. Partiojutussani mainitsin Mökkivaaran suunnan kämpän. Voisi olla parempi arvaus Hepovaara, alkoi nimi muistumaan kovin tutulta kartalta nähtyäni.

  7. Muistelmat pitäisi kirjoittaa silloin kun ne vielä muistaa, mutta silloinhan ei ole aikaa. Sitten kun on aikaa niin ei enää muista.

    Minäkin olen retkeillyt rajan suunnalla olleella hirsimökillä ja sanoivat sitä silloin Mökkivaaran kämpäksi. Osoitetta ei ollut joten ei ole syytä epäillä nimeä. Nykyisessä kartassa ei ole mitään kämpän näköistä kohdetta, mutta ilmakuvassa on joku kohde. Olisiko se tuo?

    http://kansalaisen.karttapaikka.fi/linkki?scale=8000&text=Onko+M%C3%B6kkiv.+k%C3%A4mpp%C3%A4%3F&srs=EPSG%3A3067&y=6905230&mode=orto&x=693131&lang=fi

  8. Sijainti on melkolailla kohdallaan. Ryösiöjoen jälkeinen suomaastokin sopii hyvin muistikuviin. Uusia teitä ja ojituksiakin varmaan on ilmestynyt ja kuvan kämppä näyttää melko kookkaalta.

    Se tönö, missä itse kävin oli ulkomitoiltaan vain luokkaa 3 x 4 m. Eikä myöskään ollut rannassa. Mökissä oli raakalautalavitsa, pikkupöytä pikkuikkunan edessä ja tulisijana taisi olla kamina.

    Oliko Alpon käyntipaikka samaa loistohuvilatasoa?

    On se kumma, kun ei luontoa kukaan pidä ennallaan edes 50 vuotta.

  9. Bingo,siinä se on!Pieni Lampi alhaalla vasemmalla on nimeltään
    Kslaton,om kokeiltu.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *