Euroopan Unionin rajalla.
Värtsiläpäivät tulivat ja menivät. Kuukausien valmistelujen tulos oli ”hetkessä” ohi. Ehkäpä sentään tunnelmat viipyvät kävijöitten mielissä kauemmin ja kenties lämmittävätkin.
Jokaisella on omat odotuksensa, mitä tällaisissa kesätapahtumissa pitäisi olla. Jos Värtsilän kokoinen paikkakunta pystyy toiveista edes osan täyttämään, niin hyvä on.
Paikallisuuden olisi oltava vahvasti esillä ja pääroolissa. Nyt sitä oli ja ei ollut.
Itse ilahduin rajan retkestä. Rajavartiosto petraa jatkuvasti: viime vuonna käytiin oikean rajan tuntumassa Jänisjoen rannalla, nyt kuljettiin jo piikkilanka-aidan vierustaa. Se on jotain, mitä kaikkialla ei voi kokea.
Rajanylityspaikka kaikkineen on leimallista nyky-Värtsilälle. Olisiko mahdoton ajatus, että se esittäytyisi avoimin ovin Värtsiläpäivien yhteydessä?
Jatkosodan alkamisen 70-vuosi tarjosi luontaisen mahdollisuuden historian esille tuomiseen. Tämä käytettiin mallikkaasti hyväksi.
Paikallinen kulttuuri oli mukana lähinnä kesäteatterissa. Värtsiläpäivien tapainen tapahtuma olisi mainio tilaisuus paikallisille kyvyille, erityisesti nuorille, esittää taitojaan myös muilla saroilla. Värtsilä kuuluu useitten kulttuurialojen yhdistysten toiminta-alueeseen. Ehkä kannattaisi valmisteluvaiheessa ottaa yhteyttä niihin, oli kyse musiikista tai luontoasioista. Yleensäkin yhdistykset osallistuivat vaisuhkosti.
Kaupallisuuttakin kaiketi tarvitaan. Jonkin verran paikallista tuotantoa oli esillä, mutta enemmän olisi voinut olla. Kannattavuutta ei toinna laskea silloin, kun kyse on kotikylän imagosta.
Paikallista tuotantoa.
Naputtelen tähän muutaman kirjaimen, jotta EJ:n vuoden takainen juttu tulisi paremmin esille myös niille, joilla näiden vempaitten käyttö ei ole ihan näpeissä. Ierikka
Ihan oikein Erkki. Näitä menneitä artikkeleita pitäisi aika-ajoin nostella esiin. Me huonomuistiset luetaan ne kuitenkin ”ensimmäistä kertaa”
Tänä vuonna jääkin teatteri väliin. Se on valitettavaa ja näkyy varmasti Värtsiläpäivien kävijämäärissä